Mikä näistä tylsistä kirjoista on vähiten tylsä? kirjaesittely täytyy tehdä ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lukiolainenvanhatäti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Mies";24436168]
Ei ollut mitenkään tarkoitus vähätellä naisia muuten, yhtälailla olisin voinut sanoa, että joku Jane Austenin kirja olisi miehelle raskas.[/QUOTE]

No hyvä, ettei ollut tarkoitus vähätellä. :) Pitää silti vielä lisätä, että tunnen Austeneita (jopa innokkaasti) lukeneita miehiä. Ei se kirja raskas miehelle välttämättä ole, mutta siihen tarttuminen on niiiiiiin vaikeaa. Johtunee ylpeydestä ja ennakkoluulosta. ;)
 
No hyvä, ettei ollut tarkoitus vähätellä. :) Pitää silti vielä lisätä, että tunnen Austeneita (jopa innokkaasti) lukeneita miehiä. Ei se kirja raskas miehelle välttämättä ole, mutta siihen tarttuminen on niiiiiiin vaikeaa. Johtunee ylpeydestä ja ennakkoluulosta. ;)

Helppo siihen on tarttua ja sitten vaan pari savunkatkuista toisen maailmansodan eepposta mukaan ja hyvillä mielin lainaamaan vaimolle kanssa jotain luettavaa... Vai miten se nyt meni.
Eli olen lukenut Austeniakin. Ehkä pitäis lainata taas pitkästä aikaa... siihen Stalingradin taistelun kylkeen tietty.
 
  • Tykkää
Reactions: Tellu Po
Joo, mua ärsyttää lähinnä kaikki miehiä ja naisia erottelevat asenteet - ja välillä nään niitä siellä missä niitä ei ole... :<< Mut oon lukenu Tuntemattoman, Tellu Po on oikeessa siinä että niihin poikiinkin voi samaistua. Joillekin se vaan tuntuu hankalalta. Jane Austenin kirjat on myös hyviä. :) Rakastan lukemista ihan kamalasti ja mun sielu sekä sydän itkevät yhdessä verta kun joku suhtautuu kirjoihin välinpitämättömästi. Ja vaikka kaikki klassikkokirjat ei oo automaattisesti hyviä, ni kyllä mun mielestä jokaisen kuuluis kahlata parit läpi - ihan yleissivistyksen vuoksi ainakin.
 
Eläinten vallankumous.

All animals are equal and some animals are more equal than others! Tai jotain sinne päin.

Ja ei, yksikään listan kirjoista ei varmasti ole tylsä.
 
Itse valitsisin tuon eläinten vallankumouksen, vaikuttaa mielenkiintoiselta!
Varmasti tuo Sofi Oksasenkin kirja ois ihan OK, itse vain kartan hänen kirjoja kun itse kirjailija vaikuttaa niin epämiellyttävältä henkilöltä :D

Tuntematon sotilashan oli pakollinen jo yläasteella, eikö muiden oo tarvinnu sitä lukea?? :O Kuitenkin hyyyvin harvat lukivat sen, saivat elokuvan katsomisesta ihan yhtä hyvät arvostelut... hmpfh. Oli muistaakseni ihan hyvä kirja, vaikkei paljoa siitä enää muistakkaan.

Nämä pakolliset kirjat vaihtelevat aika paljon. Itse en ole Tuntematonta sotilasta lukenut, vaikka olen kyllä pakolliset kirjat lukenut niin yläasteella kun lukiossakin. Muistelisin, ettei niitä kyllä montaa ollut, ehkä Seitsemän veljestä ja Kalevala. Yläasteella luimme sen sijaan ainakin Häräntappoaseen, mistä tietty kaikki tykkäsivät.
Mielestäni on ihan älytöntä luetuttaa teini-ikäisille kirjoja, joista harva aikuinenkaan innostuu. Helposti käy niin, etteivät he sitten lue vapaaehtoisesti mitään, kun "kirjat on ihan perseestä".
 
No minä valkkaisin Tuntemattoman sotilaan. Minusta se oli helppolukuinen, olin kuvitellut Linnaa vaikeasti luettavaksi. Ekaks luin Pohjantähti-trilogian ja sit Tuntemattoman. Alastalon salia oon lukenut puoli sivua... Sofi Oksasen Baby Janea aloittelin, mut en just ihastunut eli jos Puhdistus on saman tyylinen, niin ei se hirmu heppoista tekstiä ole.
 
Pakollisista kirjoista: Mun musta pisteeni on Seitsemän veljestä.:ashamed: Katsottiin siitä yläasteella joku hirveä näyttämösovitus videolta ja siitä tuli aika kauhea "ei koskaan"-fiilis. Sen lisäksi äiti aina säännöllisin väliajoin sitä mulle tyrkytti, mikä ei auttanut asiaa. Mutta aioin sen kyllä vielä lukea!! Ja äidin suosituksiakin luen nykyään ilman kapinaa. :)

Alastalon salin olen tahkonnut läpi. Paikoin se oli ihan jouhevaa ja välillä hieman puuroisempaa, mutta ei se vaikeudessa ole mitään Joycen Odysseukseen verrattuna. (Näitä kahta kun on tapana verrata keskenään.) Ihan helppoa ja järkeen käypää kieltä kuitenkin, kun taas Odysseus oli välillä niin sekavaa pulputusta. En voi sanoa, että olisin erityisemmin pitänyt, tai sitten en vaan ymmärtänyt sen hienoutta.
 
Mä luin aikanaan Tuntemattoman sotilaan koulussa. Asenne oli alkuun, että huh-hei, sotakirja, ei kiinnosta. Mutta kuinkas ollakaan, se ei ollut ollenkaan sellanen mitä odotin (tylsän elokuvan perusteella), vaan elävää tekstiä, joka tempaisi mukaansa ja hahmojen kuvaukset ja tuntemukset oli todella hyvin kirjoitettu. Oikein hyvä kirja! Henkilöt olivat siinä pääosassa, ei sota varsinaisesti.
 

Yhteistyössä