Hautakivesi

No mä en osaa ajatella asiaa ihan noin. Jossainhan sen vainajan pitää odotella, että omaiset saa paperisodan käytyä. Jos vainajan jättää omaan sänkyynsä, se alkaapi pian haista. Eikä sitä voi kyllä oikein reppuselässäkään kantaa sen paremmin haudattavaksi kuin poltettavaksikaan, ainakaan, jos joutuu käyttämään julkista liikennettä. Mulle krematorio on oikeastaan kuin eteinen, jossa nyt hetki odotellaan, että päästään jatkamaan matkaa.

Kauheen vaikeeksi tehty nykyaikana kaikki.

 

Kauheen vaikeeksi tehty nykyaikana kaikki.

No alkais ne vainajat haista saunassakin, jos vanhaan tapaan siellä pidettäisiin

 

Kulkupelini kävi jo liian vanhaksi / käyttökelvottomaksi.

 

No alkais ne vainajat haista saunassakin, jos vanhaan tapaan siellä pidettäisiin

Mut jos äkkii vaan kärräis rannalle tai muuhun sopivaan paikkaan ja pistäis tuleen, niin haisis vaan vähän paistetulle. Joo anteeksi, ihan mautonta alkaa jo olla.

 

Mut jos äkkii vaan kärräis rannalle tai muuhun sopivaan paikkaan ja pistäis tuleen, niin haisis vaan vähän paistetulle. Joo anteeksi, ihan mautonta alkaa jo olla.

Aiemmin toki vainaja haudattiin nopeammin, koska ei ollut säilytystiloja. Ja onhan joissain uskonnoissa edelleenkin käytäntö, että vainaja on haudattava 24 tunnin kuluessa kuolemasta.

 

Kun olet kuollut sinun pitää tehdä kaikkea mitä et
eläessäsi ehtinyt.

tai samasta runosta loppusäe:

Kun olet kuollut mikään ei estä sinua ottamasta takaisin
sitä minkä kanssa elämä meni menojaan.

tai itse asiassa, keskikohdastakin löytyy hyvä pätkä:

”Älä luule että minä aion
istua tässä mätänemässä”.


(Claes Anderssonin runosta Kun olet kuollut)

 

Eikö teitä haudattavia hirvitä ajatus tulevaisuuden arkeologeista, jotka löytävät muumioituneen kroppanne ja täyttävät sen tunkeakseen museoon?

 

Palanut ihminen haisee muuten käsittämättömän kuvottavalle, niille onnekkaille tiedoksi jotka eivät ole haistaneet.

Veljeni tuhkattiin, hautapaikka ja -kivi on silti. Haluan saman järjestelyn itselle. Veljellä ei ole ylimääräisiä tekstejä, mutta on symboli, joka kuvastaa häntä ja hänen elämäänsä (en tässä kerro mikä).
Uurnalehdossa kivet on aika pienet, niihin ei paljoa ylimääräistä mahdu.

 

Eikö teitä haudattavia hirvitä ajatus tulevaisuuden arkeologeista, jotka löytävät muumioituneen kroppanne ja täyttävät sen tunkeakseen museoon?

Sehän kuulostaakin aika imartelevalta...
Ehkä pitäisikin toivoa muumiointia sittenkin.

 

Sehän kuulostaakin aika imartelevalta...
Ehkä pitäisikin toivoa muumiointia sittenkin.

Luuletko, että tulevaisuuden ihmiset haluaisivat mennä katsomaan muumiota, jonka esittelyteksitissä lukisi "palstamamma menneisyydestä? Tuskinpa se niitä kiinnostaisi.

 

Mitäpä tuota eläessään murehtimaan: kunhan monttuun heittäävät ja multaa päälle, jotta ei varikset silmiä noki.

 

Haluaisin kivekseni saman, joka tulee isälleni. Siihen isän laatan viereen voisi sitten laittaa mulle pienen maininnan. Värssyksi vaikka 'Missä sydän, siellä voima. Missä rakkaus, siellä kotimaa.'

kivekseni hahaa onks sulla sellaiset??

 

Luuletko, että tulevaisuuden ihmiset haluaisivat mennä katsomaan muumiota, jonka esittelyteksitissä lukisi "palstamamma menneisyydestä? Tuskinpa se niitä kiinnostaisi.

Entäs vanha äreä palstaäijä elävänä? ei taida sekään kiinnostaa ketään.

 

"Miksi katoaisin ajatuksistasi
vain sen vuoksi ettet voi nähdä minua?"

 

En ole ehtinyt vielä kehittää sellaista lausahdusta, vaikka kivahan sellainen olisi. Paha kyllä sellaiset voivat kuulostaa jälkipolvien mielestä tyhmältä, niin kuin itsestäni kuulostaa jos ikivanhassa hautakivessä on joku "insinööri" tms. Silloin se on tietty ollut ihan käytäntö, mutta kuitenkin.

 

"Miksi katoaisin ajatuksistasi
vain sen vuoksi ettet voi nähdä minua?"

tää on hyvä. mua nimittäin aina pelottaa että kun musta aika jättää niin pikkuhiljaa ihmiset unohtaa eikä kukaan käy edes haudalla vaikka jouluna.

 

Jos mulle tulisi joku muistolaatta, niin siinä voisi lukea yksinkertaisesti vain

"Heippa!"

 

"viimeinkin onnellinen"

 

tää on hyvä. mua nimittäin aina pelottaa että kun musta aika jättää niin pikkuhiljaa ihmiset unohtaa eikä kukaan käy edes haudalla vaikka jouluna.

Mitäpä sen on väliä? Minun hautakiveni takia ei tarvitse kenenkään itseään palelluttaa. Olkoot mielummin keskenään sisällä lämpöisessä syömässä kinkkua.

 

Vihdoinkin lepo riittävä- sopis minun kiveen...kun noita uni ongelmia on piisannut. Tai vanhanaikaisesti "Tässä lepää (ammattinimike tähän)". Maan povessa lepäävi. Mullan alla makaapi. Tai jälkipolville; Kitkekää rikkaruohot ja ei sitten punaisia kukkia, kiitos. Näitähän riittää, kun vähän miettii. Tosin tuhkauksesta olen kirjallisen tahtoni jättänyt. Vois kai sitä kiveen kirjoittaa "Kuin tuhkana tuuleen".

 

En nyt keksi mitään mutta haluaisin jonkun hauskan tekstin, sellaisen että ihmisiä alkais aina hymyilyttämään kun ne mun haudalla kävisi. Ja sitten joku sellanen ihan överi hautasysteemi, mitä näkee jollain vanhoilla hautausmailla. Sekin ois huvittava ihan vaan sen takia koska oon kuitenkin ihan peruspirkko.
Musta on niin harmillista kun Suomessa kuolema on niin synkkä asia. Ei sitä nyt varsinaisesti tarvitse iloitakkaan mutta hautajaiset vois olla vähän mukavempia juhlia, missä ilolla muisteltaisiin vainajaa.

 

Eräästä runosta; "Our death is wedding with the eternity"
JossainTommy Tabermanin runokirjassa oli oivaltavia ja mukavan sarkastisia heittoja, joita voisi käyttää. Mitähän Tommyn hautakivessä lukee?

 

Jos olisi mahdollista, tahtoisin tämän runon:

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

 

Toisaalta en haluaisi itseäni muisteltavan missään kalmalehdossa kiven luona kykkien. Semmoinen paikka ei tuo minua mieleen varmasti mitenkään. Haluan, että minua muistellaan vaikka tekemällä omia tyhmiä lehtiä ja käytännön piloja muille ihmisille.

 

Minäkin haluaisin Yrjänä-lainauksen hautakiveeni, en välttämättä kivekseeni.

talo - taloni - talokseni
kivi - kiveni - kivekseni

Kyseessä on kivi, ei hautakivi, joten jouduin käyttämään tuota kaksimielistäkin ilmaisua.