Hautakivesi

Toiset tekee mitä osaa, Pölyesteri teki, mitä halusi.


(niin mun sisko sanoo musta)

 

Haluaisin kivekseni saman, joka tulee isälleni. Siihen isän laatan viereen voisi sitten laittaa mulle pienen maininnan. Värssyksi vaikka 'Missä sydän, siellä voima. Missä rakkaus, siellä kotimaa.'

 

Uuno Kailas, Paljain jaloin


Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.
– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.
– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämäkin on aika koskettava ja kaunis
Paitsi että minä elän riemukkaammin, vaikkakin paljain jaloin

 

Uuno Kailas, Paljain jaloin


Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.
– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.
– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämäkin on aika koskettava ja kaunis
Paitsi että minä elän riemukkaammin, vaikkakin paljain jaloin

Miten isoja kiviä te meinaatte oikein hommata!
Muistuttaa hautausmaat kohta Stonehengeä..

 

Miten isoja kiviä te meinaatte oikein hommata!
Muistuttaa hautausmaat kohta Stonehengeä..

Pieni fontti ja suurennuslasi.

Oikeasti minulle ei kiveä, kiitos.

 

Pieni fontti ja suurennuslasi.

Oikeasti minulle ei kiveä, kiitos.

Roikkuuko se suurennuslasi sitten kivessä ketjulla, ettei tartte kotoa tuoda mukana?

Mikä sulle laitetaan, puu?

 

Pieni fontti ja suurennuslasi.

Oikeasti minulle ei kiveä, kiitos.

Semmonen järettömän iso obeliski olisi kyllä ihan makee. Vaikka kivointa olisi, että ruumis poltettaisiin. semmoienen avotulella polttaminen ei taida olla laillista... Mutta se näyttäisi hienolta ja olisi aika konkreettinen tapa päästää irti kuolleesta.

 

Ei mitään tekstiä, koska JOS mut pukattaisiin hautausmaan multiin, niin meillä on jo sukuhauta suurine kivineen ja sinne ei yksittäisen vainajan toivomuksesta mitään tekstiä lisäillä. Kivi itsessään ei kaipaa mitään, se on teetetty eräällä melko tunnetulla kuvanveistäjällä ja on kaunis sellaisenaan.

 

Semmonen järettömän iso obeliski olisi kyllä ihan makee. Vaikka kivointa olisi, että ruumis poltettaisiin. semmoienen avotulella polttaminen ei taida olla laillista... Mutta se näyttäisi hienolta ja olisi aika konkreettinen tapa päästää irti kuolleesta.

Minusta olisi hienoa, jos ruumiini laitettaiisiin veneeseen, vene tuikattaisiin tulee ja työnnettäisiin järvelle tai joelle. Mutta se ei tosiaan ole sallittua, harmillista.

 

En mä haluaisi siinä lukevan mitään.

 

Minusta olisi hienoa, jos ruumiini laitettaiisiin veneeseen, vene tuikattaisiin tulee ja työnnettäisiin järvelle tai joelle. Mutta se ei tosiaan ole sallittua, harmillista.

Miehelläni on samat mietteet

 

Minusta olisi hienoa, jos ruumiini laitettaiisiin veneeseen, vene tuikattaisiin tulee ja työnnettäisiin järvelle tai joelle. Mutta se ei tosiaan ole sallittua, harmillista.

Näinpä... Ajatus polttamisesta rumassa ja teollisessa krematoriossa inhottaa.

 

Joku ihmetteli tekstien pituutta. Minut tuhkataan ja sitten levitellään tuhkat vähän sinne tänne.

 

.......Masa Niemi(alias Pätkä, Pekka Puupäästä), joka itsemurha viestissään totesi, että:

Nyt on hyvä olla, kun on pelkkä nolla.

Niin sopis mulle tekstiksi kyllä vallan mainiosti!

 

Haluaisin että mut haudattaisiin metsään. Eikä mitään kiveä tarttis olla, jonkun puun juureen vaan.
Mutta ei sekään ole mahdollista (ellen kuole murhaajan käden kautta, ja sitä en toivo).

 

En halua kiveä enkä hautapaikkaa. Toivon että minut tuhkattaisiin ja tuhkat ripoteltaisiin mereen ja tuuleen.

En usko että kuoleman jälkeen jos tulisin haudatuksi oikeasti olisin siellä kiven alla makaamassa, joten mitään muistelupaikkaa ei myöskään tarvitse fyysisesti olla olemassa. Elämä jatkuu rakkaiden ajatuksissa tai sitten ei.

 

Minulla on joitain ajatuksia oman kiveni tekstiin, mutta en ole vielä mitenkään varma.

Mieheni kivessä lukee " Rakkaus ei kuole koskaan."
Poikani kivessä nimensä perässä Satunpoika - jotain jolle tarina mieheni ja minun tarinassa.
Lapsenlapsen kivessä lukee suomennettuna suunnilleen näin ”Kävi luonamme pikkuinen enkeli, hymyili meille ja palasi takaisin.”

Myös vanhemmissa sukuhaudoissa osassa tekstejä.
Pidän tavasta kovasti samoin kuin siitä että kivet on valittu vainajan mukaan.
Sellaiset 1970-luvun mustien kiiltävien, kultakirjaimisten paasien "erämaat" ovat mielestäni pikkuisen kammottavia.

 

Haluaisin että mut haudattaisiin metsään. Eikä mitään kiveä tarttis olla, jonkun puun juureen vaan.
Mutta ei sekään ole mahdollista (ellen kuole murhaajan käden kautta, ja sitä en toivo).

Joo, toi murhajuttu on aika kolea. Mut tuhkataan ja sitten tuhkat ripotellaan metsään.

 

:heart:Se olisi kyllä mieletön rakkaudenteko, jos mies pöllisi mun raadon ruumishuoneelta ja polttaisi isossa kokossa. Joutuisi maksaa sakkoja tai joutuisi vankilaan.:heart: Romanttista ja sairasta.

 

:heart:Se olisi kyllä mieletön rakkaudenteko, jos mies pöllisi mun raadon ruumishuoneelta ja polttaisi isossa kokossa. Joutuisi maksaa sakkoja tai joutuisi vankilaan.:heart: Romanttista ja sairasta.

Nimenomaan SAIRASTA

 

Nimenomaan SAIRASTA

Enemmän silti romanttista minusta. Kauheaa olisi ajatella omaa rakasta jossain mätääntymässä tai rumassa polttouunissa.

 

:heart:Se olisi kyllä mieletön rakkaudenteko, jos mies pöllisi mun raadon ruumishuoneelta ja polttaisi isossa kokossa. Joutuisi maksaa sakkoja tai joutuisi vankilaan.:heart: Romanttista ja sairasta.

 

Tuhkat voi laittaa puu-uurnaan ja polttaa juhannuskokossa.

 

Tuhkat voi laittaa puu-uurnaan ja polttaa juhannuskokossa.

Mutta ei se ole sama... Mieti nyt sitä krematoriota paikkana ja sitä uunia. Kuolleita poltetaan tyyliin liukuhihnalta. Mistä sitäkin edes tietää, saako mitään oikeaa tuhkaa, vai peräti jonkun toisen tyypin jämät.

 

Enemmän silti romanttista minusta. Kauheaa olisi ajatella omaa rakasta jossain mätääntymässä tai rumassa polttouunissa.

No mä en osaa ajatella asiaa ihan noin. Jossainhan sen vainajan pitää odotella, että omaiset saa paperisodan käytyä. Jos vainajan jättää omaan sänkyynsä, se alkaapi pian haista. Eikä sitä voi kyllä oikein reppuselässäkään kantaa sen paremmin haudattavaksi kuin poltettavaksikaan, ainakaan, jos joutuu käyttämään julkista liikennettä. Mulle krematorio on oikeastaan kuin eteinen, jossa nyt hetki odotellaan, että päästään jatkamaan matkaa.