Mä en ymmärrä tietokoneista/taiteesta/matematiikasta mitään?

Mä en ymmärrä juuri mitään naisista mutta se ei johdu siitä etteikö kiinnostaisi.

 

Täytyy myöntää, että en hirveästi ymmärrä autoista tai urheilusta, eikä hurjasti kiinnostakaan. Anteeksi nyt vaan, mutta maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita. Tulee joskus ukolta kysyttyä jotain simppeliä asiaa noihin liittyen, mutta kyllä meillä riittää muustakin keskusteltavaa. Ja jos taas puhutaan lukemisesta ja opiskelusta, niin on about triljoona asiaa, joista ottaisin selvää ennen noita. En silti koe olevani hirveän vittumainen ihminen.

 

Mä en ymmärrä juuri mitään naisista mutta se ei johdu siitä etteikö kiinnostaisi.

Minä olen luovuttanut, ei naisia voi ymmärtää. Rapsuttelen nykyään leukaa ja yritän vain näyttää, että ymmärrän mitä se nainen höpisee. Hyvin on mennyt läpi tähän asti, kokeilkaa ihmeessä.

 

Rehellisyyttä ainakin on.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pitkänkin lukiomatikan (temput) hallitsee lähinnä hyvällä ulkomuistilla (kikka kuutonen, tempu vitonen, sijoitetaampa diffikseen tämä, niin hokkuspokkus käsissä onkin sievempi yhtälö jne.)

Sitten kun pitäisi osatakin oikein soveltaa ja käyttää työkaluna, niin asia onkin eri.

Oletko opiskellut matikkaa yliopistossa?

 

[QUOTE="Debra";24376186]Mulla tää ei kyllä mennyt ihan noin. Pärjäsin jopa matikkakilpailuissa suht. hyvin. Ehkä mun päähän vaan osui joku esine tai tapahtui joku aivokuolema. En tiedä. Ainakin lukiossa oli nimenomaan sellainen soveltaja - inhosin ja suorastaan välttelin kikkailua jos en ymmärtänyt mitä siinä tapahtui.

Kenties Jumala huomasi minun olevan nainen vasta kun täytin 20... ja otti pois sen matikkaprossun...[/QUOTE]

Heh. Matikkaprossuhan on juuri se (pelkkä) aritmetiikkasuoritin - eli siinä suoritetaan se kaikkein tylin ja turhauttavin (työläs) laskento - ei matemaattista ajattelua, mutta ymmärrän yskän. Ihan hauskasti ilmaisit.

Itse puolestani vetelin joskus ihan vain kokeista (lukiossakin) vitosiakin, ihan vain siksi ettei pelkkä mekaaninen suorittaminen (= sen harjaannuttaminen) huvittanut. Sitten kun lopuksi pitikin hallita koko lukion matikka, muuttuikin kaikki toisenlaiseksi (kuten myös oppilaiden tenttimenestysjärjestys). Pääsin loistamaan erityistehtävissä (usein ainoana ratkaisijana), joista opettaja jäljestäpäin kertoi, että pisti vain ihan kokeeksi sekaan tuollaisiakin, vaikka pitkään mietti voisiko laittaa, kun ei lukioilaisilta sellaisten ratkaisemista oikein voi odottaa.

 

En tiedä sainko selitettyä kovin hyvin (en ymmärrä selittämisestä mitään!). Lähinnä hain sitä, että monella tuntuu tuon "en ymmärrä siitä mitään" -toteamuksen kyytipoikana tulevan asenne, ettei edes kykenisi oppimaan siitä mitään. Mikä tuntuu minusta hyvin oudolta.

Selitit oikein hyvin, ja ärsyttävä sellainen asenne. Esim. vanhoilta ihmisiltä, etteivät osaa lähettää tekstiviestiä tms palikka juttua minkä jokainen jääpääkin oppisi jos vain haluaisi.

 

Matematiikan ymmärtäminen on aivan huikea tunne. Se, kun jonkin asian logiikka avautuu yhtäkkiä, ja ymmärtää oikeasti sen, mitä on laskenut, miksi ja millä perusteella.

Mulla se kyvyttömyys ymmärtää liittyy täysin haluttomuuteen ymmärtää, motivaation ja kiinnostuksen puutteeseen.

 

[QUOTE="Minna";24376291]Matematiikan ymmärtäminen on aivan huikea tunne. Se, kun jonkin asian logiikka avautuu yhtäkkiä, ja ymmärtää oikeasti sen, mitä on laskenut, miksi ja millä perusteella.

Mulla se kyvyttömyys ymmärtää liittyy täysin haluttomuuteen ymmärtää, motivaation ja kiinnostuksen puutteeseen.[/QUOTE]

Peesi!!

 

Pinnallisesti kaavamaisten voisi myös väittää, että naiset harvemmin harrastavat erityistä paneutumista vaativia asioita. Kaiken pitäisi vain sujua tuosta noin vaan ikäänkuin itsestään.

Ei meillä ole aikaa paneutua mihinkään asiaan syvällisesti. Meillä on kädet täynnä töitä ollaksemme täydellisiä vaimoja ja äitejä, sisäisesti ja ulkoisesti viehättäviä ja sen verran pinnallisen yleissivistyneitä että saamme pidettyä yllä viihdyttävää small talkia.

 

[QUOTE="pim";24376413]Ei meillä ole aikaa paneutua mihinkään asiaan syvällisesti. Meillä on kädet täynnä töitä ollaksemme täydellisiä vaimoja ja äitejä, sisäisesti ja ulkoisesti viehättäviä ja sen verran pinnallisen yleissivistyneitä että saamme pidettyä yllä viihdyttävää small talkia.[/QUOTE]

No siinhän sitä jo onkin - ei jää aikaa mihinkään pahantekoonkaan. Ja jos kaikilla (incl.u.) vielä on kivaa, niin mikäs sen parempi.

 

Minä en ymmärrä lujuusopista mitään. Sain kurssin läpi siksi että statiikasta ymmärsin sentään jotain ja kun ne oli kurssissa yhdistetty, pääsi tentistä läpi kun teki statiikan tehtävät. Täytyy myöntää että tämä asia nolottaa. Yritin kyllä oppia, mutta kun ei niin ei.

Sen verran siitä opin, että mun laskelmilla ei kannata rakentaa edes koirankoppia. Romahtaa se kumminkin.

Toinen on mopon kaasarin toiminta. Tai no ymmärrän kyllä toimintaperiaatteen, mutten sitä että miten h*lvetissä se voi sillä periaatteella toimia.

 

Mä en ymmärrä musiikin teoriasta mitään, en tajua mistään vireistä tai "nuottiin osumisesta." Huomaan jos joku laulaa huonosti, that's it.

Samoin matematiikkaa en ymmärrä, prosenttilaskut menee vielä jotenkin, kaikki sitä vaikeampi on todella hankalaa.

 

Toinen on mopon kaasarin toiminta. Tai no ymmärrän kyllä toimintaperiaatteen, mutten sitä että miten h*lvetissä se voi sillä periaatteella toimia.

No mitä hankalaa kaasarissa on? Sehän on vain säädettävä venturi. Ymmärräkkö auton kaasarin paremmin?

 

Mun äiti on just tuollainen tietokoneen kanssa. Mun pitää rampata siellä selittämässä yksinkertaisia juttuja, kun hän ei muka tajua. Ei edes tajua vieläkään ensin koittaa käynnistää uudelleen.

Itse en tunnusta :saint:

 

Mitä minä en ymmärrä, sitä ei tarvita.

 

Vaikka olen diplomi-insinööri, fysiikka tai esim lujuustekniikka ei ole alani. Ei mitään kiinnostustakaan ajatella vaikkapa kappaleeseen vaikuttavia voimia. Matematiikka tietylle tasolle asti on hauskaa, kun aletaan keskittyä tiukkaan todistamiseen, niin loppuu into kuunnella ja ymmärtää ja myös osin se ymmärryskin.

Nukahdan välittömästi, kun aletaan puhua kaunokirjallisista mestariteoksista, minkä jokaisen meistä pitäisi lukea.

 

Sanon toisinaan että en oikein ymmärrä jotain. Se saattaa tarkoittaa sekä sitä etten ymmärrä, että sitä ettei minua kauheasti kiinnosta. Jos haluan tietää ko asiasta enemmän niin pyydän toki selittämään.

Lisäksi on olemassa erilaisia ymmärtämättömyyden laatuja. En ymmärrä urheilua monella eri tasolla. En osaa jääkiekon sääntöjä, joten peliä on vaikea seurata. Minua ei kiinnosta seurata sitä, joten en opettele sääntöjä. En ymmärrä miksi urheileminen on joistain kivaa, koska minulle se ei tuota nautintoa. Urheilen jotta fysiikka ei romahtaisi mutta ei se hauskaa ole.

Mutta kyllä ne miehetkin osaa. Yksi miespuolinen lähihoitaja selitti ihan kirkkain silmin että hän ei osaa laittaa mummolle papiljotteja, koska hän ei ymmärrä näitä kauneudenhoitojuttuja. Joo en minäkään syntynyt kultainen papiljotti kädessä, kyllä se piti opetella.
Samaten olen kuullut ettei osaa käyttää pyykkikonetta. Hmm, eikös miesten pitäny olla hyviä koneiden kanssa?

Sitten kaikesta syvällisempää ajattelua vaativasta väittäisin että suurin osa kaikista ihmisistä, sukupuoleen katsomatta, ei ymmärrä/halua ymmärtää/halua yrittää ymmärtää niistä mitään

 

Hyvä aihe, etenkin se ihan alkuperäinen ajatus, että tuleeko sanottua ääneen ja myönnettyä, jos jotakin ei oikeasti ymmärrä - tai onko asioita, joita ei voi ymmärtää. Äkkiä ajatellen, en taida tietää (myöntää?) mitään asiaa mistä en ymmärrä mitään. Jos en jotakin osaa, niin voin silti ymmärtää syyn miksi asia on olemassa tai mekanismit tai periaatteet, joilla jokin asia toimii tms.

Taiteestahan joku jo sanoikin, että siinä ei ole ymmärryssääntöjä, kaikki saavat vapaasti ymmärtää taidetta miten haluavat. Siksi kai taidetta rakastankin.

Matematiikka oli monella esillä, se on aina ollut mulle henk. koht. asia, jota en halua ymmärtää. Olen nuoresta asti jostakin syystä vastustanut matematiikkaa. Jostakin syystä. Beats me.

 

Mä en ymmärrä juuri mitään naisista mutta se ei johdu siitä etteikö kiinnostaisi.

ei kukaan ymmärrä sellaisesta asiasta mitään joka voi muuttua käden käänteessä ilman mitään varsinaista syytä.

 

En tiedä sainko selitettyä kovin hyvin (en ymmärrä selittämisestä mitään!). Lähinnä hain sitä, että monella tuntuu tuon "en ymmärrä siitä mitään" -toteamuksen kyytipoikana tulevan asenne, ettei edes kykenisi oppimaan siitä mitään. Mikä tuntuu minusta hyvin oudolta.

Ei mun asenne ainakaan ole, ettenkö kykenisi oppimaan. En vain halua.
Mutta jos nyt pitäydytään noissa esimerkkiasioissa, niin mulle itselleni riittää, että kykenen plus-, miinus-, jako-, kerto-, ja prosenttilaskuihin. Mua ei kiinnosta, eikä tähän asti ole tarvinnut ymmärtää esimerkiksi matematiikkaa sen korkeammalle.
Enkä keksi yhtään hyvää syytä perehtyä sauvakävelyn perusteisiin...

Toki, jos porukassa tai kahden kesken jonkun kanssa keskustellessa tulee sellaisista asioista puhe, joita en tajua, niin pyydän selittämään sen verran, että jotakuinkin pysyn kärryillä tai edes kärryjen tuntumassa, niin sanotusti.

Mutta olen mukavuudenhaluinen. Koska maailmassa on monen monta asiaa, joista olen oikeasti kiinnostunut ja/tai joista minun oikeasti tarvitsee ymmärtää jotain, niin keskityn niihin. Jätän tuhlaamatta resursseja sellaisiin juttuihin, jotka vaan ei kiinnosta tai koen turhaksi.

 

ei kukaan ymmärrä sellaisesta asiasta mitään joka voi muuttua käden käänteessä ilman mitään varsinaista syytä.

 

C2H5OH:n käyttöä virvokkeena en ymmärrä, mutta muutoin aika harva asia karkaa ymmärrykseltäni. Olen pohjattoman (vai poskettoman?) utelias.

 

C2H5OH:n käyttöä virvokkeena en ymmärrä, mutta muutoin aika harva asia karkaa ymmärrykseltäni. Olen pohjattoman (vai poskettoman?) utelias.

Ja vaatimaton.

 

kärjistystä aamun ratoksi.

 

Mulla menee moni asia yli ymmärryksen En välillä tajua sitä yksinkertaisintakaan juttua,ellei joku väännä ratakiskosta. Sitten mulle ehkä tulee se "AHAA!" ja luulen tajuavani,vaikka todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta.
Monet naurut tullu naurettua,kun ei leikkaa niin ei leikkaa