Miehen todelliset tunteet raskauden suhteen?

Miten teidän miehet on ottaneet raskaus ajan? Entäs synnytyksen jälkeisen ajan?
Ei kait kaikki miehet voi oikeasti olla ollu yhtä onnea tuosta ajasta?

 

up

 

Pääsääntöisesti mies on ollut kovin onnellinen raskauksista ja tukenut ja venynyt odotusaikoina.

Mutta onhan se 9 kuukautta sen verran pitkä aika, että ennättää siinä useammankin ihan todellisen tunteen tuntemaan. Ylpeyttä, huolta, pelkoa, omaa riittämättömyyttä, väsymystä, iloa, jännitystä, hölmistystä siitä miten tuo vaimo nyt tuolleen tekee... Se on aika tunteiden täyteistä aikaa, jossa osa tunteista on ihan ymmärrettävästi ristiriitaisia.

Eihän niiden omien tunteidensa perässä tuleva äitikään pysy koko aikaa.

 

Mies on ollut aivan mahtava koko raskausajan vaikka plussaus tulikin täytenä yllätyksenä, pillereistä huolimatta sattui siis vahinko.

Itse olen välillä ollut tosi harmissani raskausarvista ja kropan muuttumisesta, mies aina muistuttelee että eiköhän nuo kaikki kuulu asiaan, ja kaiken kuitenkin korvaa terve lapsi ja onnellinen äiti
Hän on lähinnät huolehtinut käytännön asioista niinkun että onhan kaikki hakemukset kelalla ja muistuttelee pakkaamaan synnärille tavarat valmiiksi yms.
Hieroo ja huolehtii ja vakuuttelee etten näytä barbababalta vaikka joskus siltä tuntuukin

Öisin joskus kun ei saada unta jutellaan siitä miten meitä onkin kohta kolme ja mikään ei oo enää niinkun ennen, mies usein kertoo kuinka odottaa sitä kaikkea hyvine ja huonoine puolineen, tuli eteen mitä tuli, ja nää kaikki keskustelut on ollut mulle kultaakin arvokkaampia.
Saas nähdä miten sitten synnytyksen jälkeen...

 

Kuulostaa todella onnellisilta nuo teidän odotukset. Omani on sieltä aivan toisesta laidasta ja nimenomaan miehen vuoksi. Ei kestä vaan sitä että olen raskaana

 

Neljättä odotan, ja paljon positiivisemmin mies on suhtautunut raskauksiin kuin minä itse. Itse olen ailahtelevainen jo ilman mahaakin, ja raskaana olo ei ole mitään herkkua ollut vaikka lapsia haluankin. Mies on jaksanut tukea ja vakuuttaa että kyllä se hyvin menee ja tästä selvitään, aina illalla nukkumaan mennessä taputtelee vauvallekin hyvät yöt.

 

Lapsesta mies on ollut todella onnellinen ja kiinnostunut mut täytyy sanoa et hoitaa sitä aika vähän ja suhde ei oo nyt kauhean hyvässä vaiheessa. Erokin on ollut mielessä, mutta toisaalta en halua vauva-aikana erota, jos tää on joku ohimenevä vaihe.. Ja näin uskon.

Synnytys oli miehen mielestä hienoa. Raskausaikana mahaa kyllä taputteli kun vauva potki mut seksiä tais olla raskausaikana alle 10 kertaa ja nekin paria kertaa lukuunottamatta ennen puoliväliä. Eipä kyllä nyt oo tahti sen tiuhempi ollut vaikka vauva jo 8kk..

 

No lapsi on meilläkin toivottu mutta tämä raskaus aika ja seksi ovat ne ongelmat tai jokin niissä ja sillä olenkin ymmällään muttei taida olla kenelläkään muulla miestä jolle nuo olisivat tuollainen ongelma.

 

Seksistä vielä sen verran että se on meillä ollut enemmän mulle ongelma kun miehelle...
Hällä on himot ja halut ihan ennallaan, mutta mulla ei.
Meille molemmille siis esikoinen tulossa, ja stressaan jatkuvasti sitä että miltä nyt näytän miehen silmissä ja paikatkin tuntuu varmasti erilaisilta ja eikö siitä muka ole outoa peuhata kun tää järkyttävä maha on koko ajan tiellä.
Ongelmat taitaa kyllä olla mun ihan oman pään sisällä

 

No meillä on halut ennallaan ja seksiäkin mutta silti se on jostain syystä ongelma miehelle Tuntuu ettei se tiedä itsekkään miksi sitä vaivaa tämä raskaus mutta jotenkin se liittyy seksiin.

 

Kyllä mun mies oli hyvin onnellinen, eikä ole kokenut traumatisoituneensa siitä ajasta, minun isosta vatsasta, tai synnytyksestä. Hänelle se asia oli molemmilla kerroilla helppo ja mutkaton ja sain häneltä paljon tukea ja huolenpitoa.

 

Siis mistä se mies valittaa/kiukuttelee/hermostuu?

 

Ei se hermostu vaan mököttää. En tiedä onko se mustasukkainen mun päältä (ei lapselle mutta en tiedä kenelle ) tai jokin sitä häiritsee ja pelottaa. En tiedä pelottaako se jos jokin meneekin pieleen ja ei voitaisi harrastaa seksiä vai mistä kitkaa kun ei tämä ihan selvä tilanne ole

 

Ei se hermostu vaan mököttää. En tiedä onko se mustasukkainen mun päältä (ei lapselle mutta en tiedä kenelle ) tai jokin sitä häiritsee ja pelottaa. En tiedä pelottaako se jos jokin meneekin pieleen ja ei voitaisi harrastaa seksiä vai mistä kitkaa kun ei tämä ihan selvä tilanne ole

Siis onko se mies sanonut siitä seksistä jotain?

 

Ei se hermostu vaan mököttää. En tiedä onko se mustasukkainen mun päältä (ei lapselle mutta en tiedä kenelle ) tai jokin sitä häiritsee ja pelottaa. En tiedä pelottaako se jos jokin meneekin pieleen ja ei voitaisi harrastaa seksiä vai mistä kitkaa kun ei tämä ihan selvä tilanne ole

Keskustelkaa. Itse olen ollut hyvin onnellinen aina kun vaimo on odottanut. Lapsi tuo muutoksia parisuhteeseen, mutta rakkaus perheessä lisääntyy.

 

Meillä mies ei juuri raskautta noteerannut ja pelkäsin tietysti pahinta. Oli todella loukattu olo kuin odotti joteknin paljon enemmän. Kaikki muuttui kun esikoinen syntyi. Mies oli myyty välittömästi

Ei kaikki miehet osaa suhtautua raskauteen naisen toivomalal tavalla

 

Raskausaikana mies ei oikein ollut kiinnostunut raskaudesta. Vähän normaalia enemmän mun vointi kiinnosti. Ultrissa ja jollain neuvolakäynnillä oli mukana. Mutta on ollut tosi osallistuva ja hyvä isä heti syntymästä lähtien

Seksi meillä loppui suunnilleen rv 32 miehen halusta. Raskausaikana yritin kysellä, mikä on. Sanoi vain, ettei mikään. Vasta synnytyksen jälkeen sanoi, ettei sikiön vuoksi halunnut harrastaa seksiä. Jotenkin alitajuntaisesti pelkäsi satuttavansa lasta. Jonkin ajan kuluttua synnytyksestä seksielämä hiljalleen palautui ennalleen.

 

Meillä mies oli onnellinen raskausajastani ja lapsesta; miehen ehdotuksesta me lapsi "tehtiin".
Hän tuki, silitteli vatsaani ja kesti oikkujani ja oli todella suojelevainen ettei kukaan tekisi mitään minulle/syntymättömälle vauvalle. Seksiä oli 1-2krt/vko loppuun asti.
Vauvan synnyttyä en meinannut saada hoidettua lasta kotiintultuamme ensimmäisiin pariin päiviin kun mies oli niin innoissaan uudesta isyydestään. Ja sitä ylpeyttä mitä hänestä paistoi kilometrin päähän kun hän sukulaisilleen ja kavereilleen esitteli vauvaan.
Totta kai miehelläkin mielialat vaihteli enkä todellakaan saanut/vaatinut "erikoispaapomista" koska olin raskaana. Kaiken puolin elimme normaalia arkea.

 

En ole vaatinut mitään erikois kohtelua. Tiedän että tunteet vaihtelee raskauden aikana jokaisella mutta tämä ei ole nyt ainoastaan pientä heittelyä. Kyllä ollaan puhuttu todella paljon ja tuo seksi on nyt noussut pintaan aiheena. En tiedä enää mitä tehdä ja mistään suunnasta ei tunnu löytyvän apua eli onko ainut apu sitten erota. Olen todella kateellinen teille