onko runoutta harrastava mies outo teidän mielestä? :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyy hän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysyy hän

Vieras
tapasin miehen, joka on ulkoiselta olemukselta oikea äijä.. muut harrastukset ovat miesten harrastuksia, moottoriurheilu, kalastus jne...

MUTTA

mies harrastaa myös runoutta. tykkää lyriikasta aivan valtavasti ja oikeastaan tämä oli syy mihin huomioni kiinnittyi.. mies supisi korvaani erään runon, salaa, muiden kuulematta. olin myyty!

onko runoista tykkäävä mies teidän mielestä outo tai homomainen?
 
Ei ole outo, eikä homomainen. Tunnen monia erittäin heteroita runoilijamiehiä. Itse olen sillai juntti, etten pahemmin runoja lue, runousoppia kylläkin. Tykkään myös kuunnella runonlausuntaa.
 
[QUOTE="vieras";24332809]Minusta hienoa jos harrastaa runoja ihan oikeasti. Mut jospa tuo olikin harkittu iskukeino, tietää et naiset on heikkona tollaseen?[/QUOTE]

tätä minäkin mietin.. vaan sitten näin miehen kirjavalikoiman ja muutin mieleni.. :D
tämän runouden lisäksi hyllystä löytyi valikoima filosofian teoksia ja ns. suuria suomalaisia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyy hän;24332893:
tätä minäkin mietin.. vaan sitten näin miehen kirjavalikoiman ja muutin mieleni.. :D
tämän runouden lisäksi hyllystä löytyi valikoima filosofian teoksia ja ns. suuria suomalaisia...

Opiskeleeko humanistisessa tiedekunnassa, pitkät hiukset ja liuta entisiä rakkauksia? ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;24332907:
Näyttivätkö ne siltä, että niitä olisi luettukin?

kyllä, kirjat oli luettu tai vähintäänkin käytettynä hankittu :D
ja ei sellaisia runoja voi päästään keksiä kukaan, mitä tilanteisiin tulee. ja keskustelimme hetken kotimaisesta kirjallisuudesta, tietoa tuntui löytyvän.

ja joku ylempänä kysyi opiskeluista, niin eipä ole humaanisesti koulutettu, vaan ammattikoulun suorittanut tavallinen duunari.. rakasteltuja naisia liuta, rakastetuista en sitten tiedä..
 
En ite harrasta runoja, mutta tunnistan omasta mielestäni kauniin runon, kun sellaisen näen.
Ja runo kuvastaa ihmistä paljon!

Mulle yks miespuolinen kaveri lähettelee tekstiviesteinä runoja ja musta ne on ihania. Ne on välillä rakkausrunoja, mutta kuitenkin tiiän, että ne ei ole tarkoitettu suorastaan mulle, vaan yleensäkin sen ihmisen ajatuksia. Se on ihana taito osata kirjoittaa niin.

Ja joskus tulee mietittyä, että runojen kirjoittamista pidetään homomaisena (missä siinäkään mitään vikaa ole), mutta jos tekee laulun sanat, niin sitten se onkin ihan jätkä... (ja missä siinäkään mitään vikaa ole) :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;24333006:
Muuten, minä "harrastan" runoutta, enkä silti muista oikeastaan yhtään runoa ulkoa kokonaan :D

Ainoat taitavat olla Lauri Viidan Moraali, ja yksi Philip Larkinin englanninkielinen runo.

Luen paljon runoja minäkin, enkä ulkoa muista minäkään ainuttakaan. Paitsi jos laululyriikka lasketaan mukaan.
 
Luen paljon runoja minäkin, enkä ulkoa muista minäkään ainuttakaan. Paitsi jos laululyriikka lasketaan mukaan.

"'Tis the last rose of summer, left blooming alone. All her lovely companions faded and gone. No flower of her kindred, no rosebud is nigh to reflect back her blushes or to give sigh for sigh. I'll not leave thee thou lone one to pine on the stem..." Ja sitten jotenkin jatkuu, eipä jaksa muistaa ja menikö tuokaan edes sinne päin.

Yritän toisinaan harjoitella huonolla menestyksellä runojen ulkoalukua.
 
  • Tykkää
Reactions: Istafra
Tämän Leinon Elegian alun muistan sattuneesta syystä:

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaa tartun ma hetkehen kiinni,
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Juicen sanoituksia muistan ulkoa tuosta vain.
 
Niin kuin kerran tieni aloin
niin mä kuljen, paljain jaloin
avohaavat syvät näissä
ammottavat kantapäissä... Uuno Kailasta kaiketi ei muista kunnolla

Olen unessa useasti sun kaduillas koulutie, kotiportilta kouluun asti mun askeleeni vie... tai jotain. :D

ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu. kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhou'uu. en ma iloitse en sure huokaa mutta metsän tummuus mulle tuokaa. puuntopäivän johon valo hukkuu, siinto vaaran tuulisen mi nukkuu. vanamot ja varjot veen niistä seppeleeni teen. sulle laulan neiti kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni soiva säveleinä... ja taas unohtuu pätkiä. Argh.
 
Merimakkaraa ei saa syödä eikä sen muniakaan. Kauniita naisia ei saa lyödä, eikä rumiakaan.

Se on Anselm Holloa se.

Liisankadulla samassa talossa kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike on minun kotini vessa vesiposti keittokomero ja huone. Saarikoskea mutta en muista enempää taaskaan :D
 

Yhteistyössä