Olen ihan burnoutin partaalla: taapero on niin hyperaktiivinen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitipuhki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Kolmen äitee";24322449]Lapsentahtista menoa kannattavana ja kuitenkin kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äitinä kehottaisin sinua ottamaan nyt ohjat omiin käsiisi. Kyse on jo yli vuoden ikäisestä, jota ei tarvitse joka sekunti viihdyttää. [/QUOTE]

Oletko joskus nähnyt erittäin pahaa adhd-lasta? Ei siiänäkään taudissa vaan snaota, että ota vaan ohjat käteesi.
 
[QUOTE="Kolmen äitee";24322449]Lapsentahtista menoa kannattavana ja kuitenkin kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äitinä kehottaisin sinua ottamaan nyt ohjat omiin käsiisi. Kyse on jo yli vuoden ikäisestä, jota ei tarvitse joka sekunti viihdyttää. Olen aina huomioinut lapset ensin ja tehnyt ruoan yms parhaimmissa väleissä, mihin sopii. Ikinä en ole lapsia siksi aikaa istuttanut tvn ääreen tai viihdyttänyt muulla tavoin, vaan ottanut heidät touhuihin mukaan. Niinpä minulla tänä päivänäkin on kolme kokkausapulaista keittiössä, apulaisia pyykinviikkaamisessa jne. Jos joskus joku pieni on jotain samalla protestoinut, olen hänet huomioinut ja sanonut, että nyt äiti tekee tämän ja tämän jutun. Se ei siis ikinä ole tarkoittanut sitä, että istun puoli tuntia lieden ääressä enkä huomioi lapsia. Ehei, huomioin lapset ja samalla sekoittelen patoja tms. Yksinkertaisesti siis lasten ja arjen touhujen yhdistämistä, joka toisilta onnistuu helpommin, toisilta hankalammin. Ala opetella sitä nyt, jotta et huomaa että jonain päivänä viihdytät jatkuvasti vielä 5-vuotiastakin.[/QUOTE]

Aina se ei toimi noin. Minäkin pyrin ottamaan lapsen touhuihin mukaan. Mutta kun ne touhut on esim. ruokaa laittaessa sellaiset, että hirvee huuto alkaa kun lapsi ei pääse hämmentämään kuumaa soppaa, vaikka hänellä on kauhakin kädessä!? Ja pyykin laitossa poika repii pyykit narulta sitä mukaa, kun minä laitan, ja juoksee karkuun ja heittää pyykit toiseen huoneeseen. Tätä on jatkunut monta kuukautta. Pyykkejä ei siis voi ripustaa kuivumaan lapsen ollessa paikalla. Kieltäminen saa aikaan räkättävän naurureaktion :D
 
Mäkään en olisi nukkunut pian kolmeen vuoteen kunnon yöunia, edes neljää tuntia putkeen, ellei keväällä oltaisi miehen kanssa tehty uutta suunnitelmaa. Eli ostettiin hyvät korvatulpat ja joka toinen yö jaetaan puoliksi. Eli 3:00 vuoronvaihto ja toinen saa nukkua, toinen hoitaa lapsen heräilyt. Eli nykyään saan joka toinen yö nukkua ainakin 6 tuntia! Niinä päivinä, kun mies hoitanut puolet heräilyistä, hän nukkuu päikkärit työpäivän jälkeen.

Ette edes usko kuinka paljon meitä on neuvottu ja myös syyllistetty ettei saada lasta nukkumään öitä. Mutta kunmeillä on toinenkin lapsi, joka puoli vuotiaasta nukkunut 10 tunnin yöunet putkeen...
 
Hienoa että olet mahtava äiti. Onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki lapset ei toimi samalla tavalla? Hienoa ja onnittellut että olet kasvattanuty kaikki monta lastasi noin hienosti. Mutta ei se tarkoita, että sinun kasvatustapasi olisi aino oikea. Onko esim kenelläkään lapsistasi ollut univaikeuksia? Todellisia siis, ei sellaisia jotka menee unikoululla ohi?

AAMEN
 
Mä ymmärrän tasan tarkkaan mitä tarkoitat ap ja muutama muu ketjussa myös. Ei sitä oikein tajua, mitä hyperaktiivinen muksu on, jos ei ole itse kokenut. Meillä tosin oli niin rankka eka vuosi sairastelujen vuoksi, että tuossa vaiheessa pelkkä hyperaktiivisisuus oli mulle helpompaa. Mutta jos yhtään helpottaa, niin todennäköisesti piakkoin lapsesi oppii itsekin leikkimään omia juttujaan. Tuskin koskaan pääset niin rauhassa olemaan, kuin rauhallisempien lasten vanhemmat, mutta todella suuri helpotus se oli ainakin mulle, kun lapsi oli yli puolitoistavuotias ja alkoi leikkimään välillä jotain edes hetken.

Sitten tuli uhmaikä, ja kun muut tuskailivat omien lastensa uhmaikää, se on ollut minusta todella helppoa verrattuna aiempaan. Ja nyt kun olen takaisin töissä, se vasta lomalta tuntuukin taaperon tai vauvan kanssa kotona oloon verrattuna. Eli kyllä se siitä helpottaa, todennäköisesti aika piankin, kun vielä vähän aikaa jaksat.
 
Aina se ei toimi noin. Minäkin pyrin ottamaan lapsen touhuihin mukaan. Mutta kun ne touhut on esim. ruokaa laittaessa sellaiset, että hirvee huuto alkaa kun lapsi ei pääse hämmentämään kuumaa soppaa, vaikka hänellä on kauhakin kädessä!? Ja pyykin laitossa poika repii pyykit narulta sitä mukaa, kun minä laitan, ja juoksee karkuun ja heittää pyykit toiseen huoneeseen. Tätä on jatkunut monta kuukautta. Pyykkejä ei siis voi ripustaa kuivumaan lapsen ollessa paikalla. Kieltäminen saa aikaan räkättävän naurureaktion :D

Oletko kokeillut esim. ruokaa laittaessa antaa lapselle omaa kattilaa jota saisi hämmentää? Pyykkejä ripustaessa kehua kuinka hienosti hän osaa laittaa pyykit narulle kieltämisen sijaan.

Meillä erittän omatoiminen poika, joka kanssa on vaatinut aika paljon huomiota. Kieltäminen saa aikaan tuon naurun remakan, joten piti kokeilla päinvastaista keinoa. Ja kyllä toistaiseksi vielä tepsinyt. Tosin vaatii äiteeltä hieman hermoja kun keräilee pissoja kylppärin lattialta kun toinen on reippaasti koitanut kaataa ne potasta pönttöön jne.

Saisitko miehesi kanssa järkättyä sinulle esim. muutaman tunnin viikonlopusta ihan omaa aikaa, jolloin voisit käydä vaikka yksin shoppailemassa tai vaikka vain käpertyä sänkyyn nukkumaan. Helpottaa kummasti kun pääsee hieman tuulettumaan...
 
Meillä vähän vastaavaa (parempi nukkuja, mutta muuteen runsaasti "virikkeitä" tarvitseva) ja selkeä helpotus tapahtui, kun lapsi oppi kävelemään eli voi itse hakea näitä virikkeitä. Oikein naurattaa nämä "anna lapselle joku kauha käteen, niin lapsi viihtyy"... toiset lapset viihtyy ja toiset jaksaa tutkia kauhaa ehkä puoli minuuttia.
 
[QUOTE="...";24323039]Oletko kokeillut esim. ruokaa laittaessa antaa lapselle omaa kattilaa jota saisi hämmentää? Pyykkejä ripustaessa kehua kuinka hienosti hän osaa laittaa pyykit narulle kieltämisen sijaan.

Meillä erittän omatoiminen poika, joka kanssa on vaatinut aika paljon huomiota. Kieltäminen saa aikaan tuon naurun remakan, joten piti kokeilla päinvastaista keinoa. Ja kyllä toistaiseksi vielä tepsinyt. Tosin vaatii äiteeltä hieman hermoja kun keräilee pissoja kylppärin lattialta kun toinen on reippaasti koitanut kaataa ne potasta pönttöön jne.

Saisitko miehesi kanssa järkättyä sinulle esim. muutaman tunnin viikonlopusta ihan omaa aikaa, jolloin voisit käydä vaikka yksin shoppailemassa tai vaikka vain käpertyä sänkyyn nukkumaan. Helpottaa kummasti kun pääsee hieman tuulettumaan...[/QUOTE]

Tietysti kehun! :) Mutta siitä ei ole tolta kannalta mitään hyötyä, koska sit lapsi tekee sen aina uudestaan ja uudestaan, levittää pyykit ja yrittää asetella takaisin :D
 
Ah, ihanaa kuulla, että mun poika ei ole ainoa mahdoton mukula :D Jätkää jaksaa kiinnostaa ne kipot ja kauhat n. sekunnin verran, omat lelut ehkä puolisen sekuntia kerrallaan. Tavarat lentelee ja poika viilettää ilman päämäärää ympäriinsä jatkuvasti. Välillä on suurinpiirtein kaikki tavarat mitkä irti lähtee jäähyllä. Ja poika itse jäähyilee kymmenisen kertaa päivässä. Öisin heräilee ja pyörii ja hyörii ja potkii.
Nyt kun on jo 2v3kk, niin osaa jo leikkiä ilman mun "apua", mutta sekin leikki on päätöntä riehumista, jota on pakko vahtia silmä kovana. Pienenpänä ei antanut mun tehdä yhtään mitään. Mun oli oikeesti pakko vaan istua keskellä olkkarin lattiaa tekemättä mitään, jos halusin olla kuuntelematta kitinää.
Ei täs auta muuta kuin uskoa ja toivoa, että kyllä se tosta vielä rauhottuu, kunhan vaan jaksan olla kärsivällinen ja johdonmukainen, enkä anna periksi.
 
Sanot että äiti tiskaa nyt ja laitat vaikka korvatulpat. Kun kitisee niin kerrot että äiti tiskaa nyt. Sano ja tee se kuin se olisi teille nyt elintärkeää eikä sitä voi lykätä eikä jättää tekemättä. Aloita lyhyestä ajasta ja lisää aikaa joka kerta vähän. Kun olet tiskannut sano iloisena että nyt on valmista, nyt voidaan leikkiä.

Tätä tein itse sinnikkäästi hyvin huomionhakuisen poikani kanssa. Vaatii hermoja mutta pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää etten leiki vaan tiskaan, kitisee poika tai ei ja suhteellisen nätisti jaksaa odottaa.

Suosittelen Anna Wahlgrenin lapsikirjaa luettavaksi.
 
Juu ei todellakaan jaksa. Täällä 1v3kk hyperaktiivinen poika. Leluillaan ei leiki, touhuaa koko ajan jotain muuta. Pomppii, riehuu, kiljuu. Ulkona ollaan monta kertaa päivässä. Harvoin ollaan puistossa, koska pojalla siellä tylsää. Yleensä juostaan pururadalla tmv.

Telkkaria katsoo joskus aamuisin muutaman minuutin ja iltaisin riehaantuu kun keno tulee, se on niin jännä!

Poika matkii kaiken mitä minäkin teen. Säätää hellanuppeja, käy jääkaapilla, vetää vessan, availee ikkunoita... :D Huoh. Jännittää ihan hullun lailla, sillä kahden kuukauden päästä laskettu aika.

Joskus väsyttää todella kovin. Kaipaa hetken hiljaisuutta. Sitä ei saa nyt, kun mies tekee remonttia. Hän on vaan muutamana päivänä viikossa iltaisin kotona.

Tylsistyttyään poika keksii kaikki ne hommat mitä olen kieltänyt, ja juuri ne "vaarallisimmat". Poika on todella temperamenttinen, uhmainen ja "minä itse" koko ajan. Muutto on 2,5 viikon päästä, pakkaillakin pitäis, mutta mites pakkaat, kun lapsi ottaa sitä mukaa tavaraa laatikosta, kun minä laitan.

Poika käy esim. jääkaapista hakemassa maitoa, sitten kaataa ne lattialle, hakee vaatehuoneesta paidan, pyyhkii sillä lattian ja käy heittämässä paidan pesukoneeseen!
Kyllä, poikani on hyvin omatoiminen, joka on toki hieno, mutta myös erittäin raivostuttava asia. :D

Kuulostaa vähän minun pojaltani mitä noihin tekemisiin tulee, mutta puistossa sentään viihtyy. Pari päivää sitten vähensin lelujen määrää radikaalisti ja se on toiminut hetken ainakin, kun on vähemmän virikkeitä keskittyy paremmin johonkin. Mutta mieluiten hoitaisi vauvaa (Äiti! ÄITI!! ÄITIIIII!!!! Pukkua! Ja menee hakemaan harson jolla "varovasti" pyyhkii siskonsa naaman). Hellyttävää.

Poika tutkisi ihan koko ajan jotain, ja tylsistyttyään alkaa vaeltaa ympäri taloa koskien vaikka mennessään kissan ruokiin, avaa jääkaapin oven ja jättää sen auki, huitaisee päällimmäiset puhtaittein pyykkien pinosta alas. Ja mitään ei tee tahallaan, kunhan kuluttaa aikaa. Se vaeltaminen on raivostuttavaa välillä, kun itse istuu sohvalla vauvaa imettämässä. On kyllä jo oppinut, etten ole sohvaan liimattu vaikka sisko syö, vaan pääseen siitä ylöskin ja katsomaan, mitä tapahtuu. Tämä vähän rajoittanut kokeiluja.

Meillä myös poika on ujo, mutta selvästi silti viihtyy seurassa. Olen ennen tehnyt sen vihreen että olen yrittänyt patistaa poikaa muiden lasten seuraan, mutta nyt annan hänen katsella ja menen hetkeksi mukaan ja siitä sitten hivuttaudun takavasemmalle. Se hymy, mikä hänen kasvoilleen tulee kun hän uskaltaa mennä mukaan ja leikkii, on ihana :) Minun piti päästä yli siitä tunteesta, että lapseni pitäisi olla jotenkin erilainen, ja minun piti oppia että ujokin voi olla sosiaalinen.

Tämä siis tällaista ajatusvirtaa eikä kenellekään erityisesti tarkoitettua. Ap:ta ymmärrän hyvin, vaikka meillä on saanut tehdä ihan rauhassa kotityöt niin, että lapsikin osallistuu, ei se vielä vähän päälle vuoden ikäisen kanssa ihan niin helposti mennyt. Minä esimerkiksi en nauttinut kaikista kyläilyistä, sillä kun muut istuivat kahvipöydässä, minä menin pojan perässä vahtien ettei hän kyläpaikassa tutki kaikkea.
 
[QUOTE="vieras";24322154]No ei sellaiset hyperaktiiviset jaksa näpertää kauhan ja kipon kanssa kuin ehkä kaks minuuttia.[/QUOTE]

Totta, itselläkin ollut kaksi tosi liikkuivaista ja vilkasta lasta. Kauha käteen niin puol minuttia ja kiinnostus on jo seuraavassa asiassa. 1-vuotiaana kiipeili jo seisomaan ikkulaudoille, yläkaappeihin jne.
En osaa lohduttaa ap:ta kuin että tuo aika on joskus vielä ohi. Jossain vaiheessa se helpotti, huomasin että arki alkoi luistaa ihan eritavalla. Mutta raskastahan se oli. Meillä tosin lapset olleet iloisia ja hyväntuulisia, mutta kuin pieniä villeä koiranpentuja eli tyyliin jos rattaista nosti alas niin sekunnissa viilettivät täyttä laukkaa jo sinne tänne eli ei sekuntiakaan paikallaan eikä kävelyasklia ikinä yhtään, täyttä menoa joka hetki.

Nuorempi on nyt 4 vee ja edelleen vilkas/ eloisa, mutta osaa kyllä olla aloillaan jo. Tosin suu ei pysy hetkeäkään supussa ja puhuu kaikille ohikulkijoille tauotta ja kun kiellän, ettei vieraita saa häiritä, eisaa puhua toisten puheen päälle jne. Niin sitten esim. kaupassa kysyy, että saanko mä täti häiritä sua, äiti sanoo ettei vieraille saa puhua, mutta pulipulipuli... Huoh.
 

Similar threads

Yhteistyössä