Olen ihan burnoutin partaalla: taapero on niin hyperaktiivinen!

[äitipuhki]

Lyhyesti tilanteestani: taapero on nyt 1v2kk. Jo ihan vauvasta asti ollut ns. vaativa vauva. Ei viihdy yhtään yksin. Todella hyperaktiivinen. Edes imetettäessa ei halua rentoutua, vaan viimeksikin leikki käsillä palikoilla, jaloilla pamautteli pianoa, joka oli lattialla ulottuvilla.

Itse olen ihan uupumuksen partalla, koska omaa aikaa ei ole yhtään. Taapero ei edes osaa nukkua yksin, vaan ainoastaan liike pitää unessa. Öisin herää noin 4 kertaa ja pitää saada tissiä.

En ole yli vuoteen nukkunut kunnolla. Lisäksi tuo jatkuva hyperaktiiivisuus on todella vaikeaa, koskaa ei voi istua paikallaan ja hermostuu heti, jos on tylsää.

En ole kokannut, enkä siivonnut vuoteen. Yritän joskus laittaa taaperon katsomaan piirrettyä, kun yritän kokata, mutta saan parhaimmillaan aikaa 5min, ennen kuin tylsistyy.

Lattialla ei viihdy yksin, vaan heti tarrautuu jalkaan. Ei osaa vielä itse kävellä.

Ennen kotiäitinä oloa tein töitä yleensä 10h päivässä. Työssäkäynti oli leppoisaa verrattuna kotiäityiteen.

Muita kohtalotovereita?

 

[glorinha harmaana]

Voi tiedän tunteen... :hug:
Meillä vasta nyt on alkanut helpottamaan, kun ikää on 1v8kk. En osaa mitään fiksua neuvoa kuin vain toivottaa paljon jaksamisia.

 

[Turbojurpo]

Ihan näinkö hyperaktiivinen?
‪Minuscule hyperactiv ladybug‬‏ - YouTube

 

["vieras"]

Viihtyisiko ruuanlaitto ajan syottotuolissa? Anna eteen joku kauha ja kippo niin 'osallistuu' mukana. Ei kai useimmat tuon ikaiset viela katsokaan lastenohjelmia. Kuinka kauan meinasit jatkaa imetysta? Lopetus voisi auttaa nukkumaan yot paremmin. Kylla se joskus helpottaa, tai ainakin haasteet muuttuvat

 

[---]

Missä lapsen isä?

 

["vieras"]

Lyhyesti tilanteestani: taapero on nyt 1v2kk. Jo ihan vauvasta asti ollut ns. vaativa vauva. Ei viihdy yhtään yksin. Todella hyperaktiivinen. Edes imetettäessa ei halua rentoutua, vaan viimeksikin leikki käsillä palikoilla, jaloilla pamautteli pianoa, joka oli lattialla ulottuvilla.

Itse olen ihan uupumuksen partalla, koska omaa aikaa ei ole yhtään. Taapero ei edes osaa nukkua yksin, vaan ainoastaan liike pitää unessa. Öisin herää noin 4 kertaa ja pitää saada tissiä.

En ole yli vuoteen nukkunut kunnolla. Lisäksi tuo jatkuva hyperaktiiivisuus on todella vaikeaa, koskaa ei voi istua paikallaan ja hermostuu heti, jos on tylsää.

En ole kokannut, enkä siivonnut vuoteen. Yritän joskus laittaa taaperon katsomaan piirrettyä, kun yritän kokata, mutta saan parhaimmillaan aikaa 5min, ennen kuin tylsistyy.

Lattialla ei viihdy yksin, vaan heti tarrautuu jalkaan. Ei osaa vielä itse kävellä.

Ennen kotiäitinä oloa tein töitä yleensä 10h päivässä. Työssäkäynti oli leppoisaa verrattuna kotiäityiteen.

Muita kohtalotovereita?

Mitä tapahtuu kun lapsi tylsistyy?

 

["höh"]

En oikein ymmärrä.
Mulle on ainakin ihan sama viihtyykö vai ei, maailmaan mahtuu ääntä ja huutoa jos ei viihdy. Pakko se on viihtyä ja pakkohan työt on tehdä. Miehesikö siivoaa ja laittaa ruoan aina?
Minusta tuo on laiskuuutta. Kyllä noin pienessä perheessä työt ehtii tehdä jo sen 1 tunnin aikana jonka lapsi nukkuu.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24322097]Viihtyisiko ruuanlaitto ajan syottotuolissa? Anna eteen joku kauha ja kippo niin 'osallistuu' mukana. Ei kai useimmat tuon ikaiset viela katsokaan lastenohjelmia. Kuinka kauan meinasit jatkaa imetysta? Lopetus voisi auttaa nukkumaan yot paremmin. Kylla se joskus helpottaa, tai ainakin haasteet muuttuvat [/QUOTE]

No ei sellaiset hyperaktiiviset jaksa näpertää kauhan ja kipon kanssa kuin ehkä kaks minuuttia.

 

[temperamentti...]

Ihan sama täällä. Nyt lapsi 2v 8kk ja nyt vasta leikkii noin vartin yksin. Nukkuu edelleen huonosti, heräilee pitkin yötä ja sosiaalisesti arka eli äidin sylikissa kun uusia ihmisiä. En silti ole minkään burnoutin partaalla, vaan ymmärrän että lapset ovat erilaisia johtuen temperamenteistään. Tämä sama lapsi käveli 10kk, oppi uimaan ja sukeltamaan ja ajamaan pyörällä tänä kesänä. Täysin vaipaton eli yökuivakin 1v 11k asti. Eli hän on motorinen pikkuapina, joka tarvitsee enemmän turvallisuuden tunnetta (äitiä,isää) kuin muut saman ikäiset.

Esikoinen nukkui hyvin vauvasta asti, viihtyi yksin vauvanakin. Niin ne lapset on erilaisia.

 

["vieras"]

Ihan sama täällä. Nyt lapsi 2v 8kk ja nyt vasta leikkii noin vartin yksin. Nukkuu edelleen huonosti, heräilee pitkin yötä ja sosiaalisesti arka eli äidin sylikissa kun uusia ihmisiä. En silti ole minkään burnoutin partaalla, vaan ymmärrän että lapset ovat erilaisia johtuen temperamenteistään. Tämä sama lapsi käveli 10kk, oppi uimaan ja sukeltamaan ja ajamaan pyörällä tänä kesänä. Täysin vaipaton eli yökuivakin 1v 11k asti. Eli hän on motorinen pikkuapina, joka tarvitsee enemmän turvallisuuden tunnetta (äitiä,isää) kuin muut saman ikäiset.

Esikoinen nukkui hyvin vauvasta asti, viihtyi yksin vauvanakin. Niin ne lapset on erilaisia.

No mutta kai tämä lapsi saa nukkua omassa vuoteessaan vanhempien makkarissa? Se voisi radikaalisti parantaa yöunia. Näin ainakin meillä.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";24322097]Viihtyisiko ruuanlaitto ajan syottotuolissa? Anna eteen joku kauha ja kippo niin 'osallistuu' mukana. Ei kai useimmat tuon ikaiset viela katsokaan lastenohjelmia. Kuinka kauan meinasit jatkaa imetysta? Lopetus voisi auttaa nukkumaan yot paremmin. Kylla se joskus helpottaa, tai ainakin haasteet muuttuvat [/QUOTE]

En halua kuullostaa tylyltä, mutta luuletko oikeasti, etten ole kokeillut?! Kauhat viihdyttää syöttötuolissa pari minuuttia eli vähemmän kuin piirretyt. Nuo piirretyt on tällä hetkellä se pitkäaikaisin viihdyke, mikä ollaan löydetty. Olen kokeillut kaikkea, mutta ei vaan viihdy istualteen, eikä lattialla yksin. Koko ajan pitää olla seurana viihdyttämässä sekä JUOKSUTTAMASSA, kun ei osaa kävellä.

 

["a.p"]

Missä lapsen isä?

Siellä, missä ne miehet yleensäkin on eli töissä. Hän auttaa mua aamuisin, että saan hieman nukuttua 30min-1h, kun en pääse sängstä muuten ylös. 10h työpäivän ja työmatkojen jälkeen saapuu kotiin klo 20, jonka jälkeen kyllä auttaa mua iltatoimissa. Taapero alkaa nukkumaan vasta klo 22.30 maissa, jonka jälkeen olen niin väsynyt päivästä, etten jaksa muuta kuin syödä iltapalan, tiskata ja yrittää nukkua.

Taapero on todella herkkäuninen eli jos edes kävelen liian kovaa, hän jo herää ja joudun alkaa nukutamaan uudelleen, joten siivoaminen ei onnistu öisin.

 

["Miima"]

Anna lapsen huutaa. Tottakai hän huutaa kun käännät selkäsi jos olet hänet siihen opettanut ettei tarvi yksin olla.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";24322117]Mitä tapahtuu kun lapsi tylsistyy?[/QUOTE]

Alkaa itkemään, kitisemään ja vaatimaan viihdytystä. Kaikki on ok, jos pääsee puistoon ja kävelemään tai leikkii hänen kanssa lattialla kotona tai juoksuttaa ympäri taloa.

Olen tietenkin yrittänyt vaan kuunella tuota kitinää ja itkua, mutta siitä ei vaan tule loppua, joten lopulta on aika pakko keskeyttää syöminen tms ja alkaa vaan sit leikkimään lattialla.

 

["a.p"]

[QUOTE="höh";24322144]En oikein ymmärrä.
Mulle on ainakin ihan sama viihtyykö vai ei, maailmaan mahtuu ääntä ja huutoa jos ei viihdy. Pakko se on viihtyä ja pakkohan työt on tehdä. Miehesikö siivoaa ja laittaa ruoan aina?
Minusta tuo on laiskuuutta. Kyllä noin pienessä perheessä työt ehtii tehdä jo sen 1 tunnin aikana jonka lapsi nukkuu.[/QUOTE]


Heh, olen siis laiska? Miten sä sit perustelet sen, että olen tehnyt 10h työpäivää yli 10v ennen tätä vauvaa. Onko sekin laiskuutta? Et lukenut kirjoiutustani hyvin: en voi tehdä mitään vauvan nukkuessa, koska heti herää, jos ei ole liikettä -> heiluta vaunuja. Nukkuu vain liikkeessä päivisin, muuten herää heti. Kyllä, olen toki yrittänyt jo syntymästä asti olla totuttamatta hytkyttelyyn, mutta tähän on jouduttu, kun muuten ei nuku.

 

[temperamentti...]

[QUOTE="vieras";24322186]No mutta kai tämä lapsi saa nukkua omassa vuoteessaan vanhempien makkarissa? Se voisi radikaalisti parantaa yöunia. Näin ainakin meillä.[/QUOTE]

Siirsimme lapsen omaan huoneeseen kun neuvolassa sanottiin että SITTEN yöt rauhoittuu. Johti siihen, että isäkin siirtyi puolessa välissä yötä nukkumaan lapsen huoneen lattialle, kun tyttö tosiaan heräilee monta kertaa yössä (minä itsekin olen tosi herkkäuninen). Sitten siirsimme tytön sängyn meidän makkariin, jossa se edelleen on. Nyt yöt menee paremmin, kun tytölle riittää, että näkee meidät. Tyttö herää ilman syytä, eikä aai mitään, mutta hänen on tosi vaikea nukahtaa uudelleen, voi mennä 90 minuuttia, ja tämä 1-5 kertaa yössä. Mutta tarkoitan, että jotkut vaan on "huonoja" nukkumaan, ja hyvin nukkuvien lasten äitien neuvot ärsyttää...

Samalla lapsella oli tarkoitin täysimettää ainakin 6kk, mutta kun neuvolassa sanottiin että heräilee varmasti nälkäänsä, niin lopetin täysimetyksen jo 4kk. Se harmittaa että kuuntelin muiden neuvoja. Eipä siis kiinteiden anto auttanut yöuniin. Nyt vasta, lapsi melkein 3v, ymmärrän sen, että vain muut herkkäunisten äidit tietää todella mistä puhun.

 

["annika"]

[QUOTE="a.p";24322256]Alkaa itkemään, kitisemään ja vaatimaan viihdytystä. Kaikki on ok, jos pääsee puistoon ja kävelemään tai leikkii hänen kanssa lattialla kotona tai juoksuttaa ympäri taloa.

Olen tietenkin yrittänyt vaan kuunella tuota kitinää ja itkua, mutta siitä ei vaan tule loppua, joten lopulta on aika pakko keskeyttää syöminen tms ja alkaa vaan sit leikkimään lattialla.[/QUOTE]

lapsi on jo sen ikäinen että ymmärtää että raivoamalla saa tahtonsa läpi. älä anna hänen pomottaa koko perhettä. vanhemmat päättävät milloin syövät ja milloin laittavat ruokaa, ei lapsi.

 

[---]

[QUOTE="a.p";24322230]Siellä, missä ne miehet yleensäkin on eli töissä. Hän auttaa mua aamuisin, että saan hieman nukuttua 30min-1h, kun en pääse sängstä muuten ylös. 10h työpäivän ja työmatkojen jälkeen saapuu kotiin klo 20, jonka jälkeen kyllä auttaa mua iltatoimissa. Taapero alkaa nukkumaan vasta klo 22.30 maissa, jonka jälkeen olen niin väsynyt päivästä, etten jaksa muuta kuin syödä iltapalan, tiskata ja yrittää nukkua.

Taapero on todella herkkäuninen eli jos edes kävelen liian kovaa, hän jo herää ja joudun alkaa nukutamaan uudelleen, joten siivoaminen ei onnistu öisin.[/QUOTE]

Et ole nukkunut vuoteen, ei hetkeäkään omaa aikaa vuoteen, et ole kokannut vuoteen, et siivonnut vuoteen?

Kai sun miehellä joskus vapaapäiviäkin on?

 

["a.p"]

Nyt vasta, lapsi melkein 3v, ymmärrän sen, että vain muut herkkäunisten äidit tietää todella mistä puhun.

Meilläkin siis taapero erittäin herkkäuninen. Veikkaan, että se liittyy tähän hyperaktiivisuuteen. Ei osaa itse rauhottua, eikä nukahtaa itse, vaikka monet osaa jo tässä iässä. Päivisin ei siis pysy unessa edes 20min, jos en heiluttele vaunuja. Sitten tämä muiden kommentit: "jaa, olet itse tuohon opettanut."
No, en todellakaan ole: yritän kyllä monesti viikossa jo 3kk iästä nukuttaa sängyssä tai rinnalla, mutta ei onnistu. Rinnalle nukahtaa, mutta jos ei ole liikettä niin havahtuu heti, kun tulee joku ääni (naapurin koira haukahtaa tms. ) Ja kyllä, mulla on kyllä aina taustahälinää, jos peittäisi nämä äänet, mutta ei onnistu.

Jos en nukuta liikkeeseen, niin sitten ei nukahda ollenkaan päiväunille. On yritetty "the hard way", eli ei vaan olla suostuttu laittamaan vaunuihin, mutta silloinkin vauva oli nukkumatta sitten monta päivää putkeen päiväunia. Oli itkuisia päiviä, kun oli niin väsynyt. Ei kuitenkaan osannut nukahtaa muuten.

Päivisin mun on parempi kävellä aina puistossa, koska jos kävelen tavallisella tiellä, taapero herää mopojen yms ääniin. Jos on nukkunut yli 20min, niin ei suostu enää nukahtamaan, vaikka miten kävelisi kauan. Sitten loppupäivä on väsynytttä huutoa.

Monesti katselen kateellisena kauppakeskuksessa niitä, jotka shoppailevat vauva/taapero nukkuen vaunuissa. Meillä herää minuutissa, jos menen kauppaan.

 

["a.p"]

[QUOTE="annika";24322319]lapsi on jo sen ikäinen että ymmärtää että raivoamalla saa tahtonsa läpi. älä anna hänen pomottaa koko perhettä. vanhemmat päättävät milloin syövät ja milloin laittavat ruokaa, ei lapsi.[/QUOTE]

Ei tämä vielä uhmaikää ole, koska tälläinen on ollut jos syntymästä asti. Kyllä tuo uhmakin alkaa jo nostaa päätään, mutta tälläinen vaativa hän on ollut aina.

 

[temperamentti...]

Mä ymmärrän mitä koet. Mulla oli rankkaa niin kauan, kun kuuntelin muiden äitien ja neuvolan neuvoja (luit varmaan kirjoitukseni?). Sitten luin pari mahtavaa kirjaa temperamentin merkityksestä ja ymmärsin, että mitä nopeammin opin kasvattamaan ja ymmärtämään lastani hänen temperamenttinsa puitteissa, ja siis hyväksyn hänet sellaisena kuin hän, mulla n paljon helpompaa.

Esim pahin mitä voi sosiaalisesti aralle ja hitaasti uusiin ihmisiin tottuvalle lapselle tehdä, on usuttaa leikkimään muiden kanssa "katso nyt miten Erkkikin heti meni leikkiin mukaan. Sinne vaan ,et sinä äitiä tarvitse jne". Nykyään aina ekat kerrat uudessa kylässä tai puistossa istumme sylikkäin vain sivusta seuraamassa, enkä edes ehota lapselle että menisi jo leikkimään. Noin 3. kerrallamenee varovasti mutta oma-aloitteisesti mukaan. Olen aika ylpeä itsestäni kun en enää vaadi lapselta heti sosiaalisuutta, se on vaikeaa, kun itse olen täysin vastakohta.

 

["Kolmen äitee"]

Lapsentahtista menoa kannattavana ja kuitenkin kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äitinä kehottaisin sinua ottamaan nyt ohjat omiin käsiisi. Kyse on jo yli vuoden ikäisestä, jota ei tarvitse joka sekunti viihdyttää. Olen aina huomioinut lapset ensin ja tehnyt ruoan yms parhaimmissa väleissä, mihin sopii. Ikinä en ole lapsia siksi aikaa istuttanut tvn ääreen tai viihdyttänyt muulla tavoin, vaan ottanut heidät touhuihin mukaan. Niinpä minulla tänä päivänäkin on kolme kokkausapulaista keittiössä, apulaisia pyykinviikkaamisessa jne. Jos joskus joku pieni on jotain samalla protestoinut, olen hänet huomioinut ja sanonut, että nyt äiti tekee tämän ja tämän jutun. Se ei siis ikinä ole tarkoittanut sitä, että istun puoli tuntia lieden ääressä enkä huomioi lapsia. Ehei, huomioin lapset ja samalla sekoittelen patoja tms. Yksinkertaisesti siis lasten ja arjen touhujen yhdistämistä, joka toisilta onnistuu helpommin, toisilta hankalammin. Ala opetella sitä nyt, jotta et huomaa että jonain päivänä viihdytät jatkuvasti vielä 5-vuotiastakin.

 

["a.p"]

Et ole nukkunut vuoteen, ei hetkeäkään omaa aikaa vuoteen, et ole kokannut vuoteen, et siivonnut vuoteen?

Kai sun miehellä joskus vapaapäiviäkin on?

Mä en ole nukkunut kunnolla yli vuoteen. Tarkoitan tällä edes 6h pitkiä unia.
Miehelläni on päätyönsä sivussa myös oma firma ja ikävä kyllä hän joutuu tekemään töitä viikonloppuisinkin. Viikonloppuna olemme muuten yhdessä, mutta ei mulla ole yhtään ns. omaa aikaa.
En ole kokannut yli vuoteen sanan siitä merkityksessä, että olisin laittanut jotakin hyvää ruokaa. Yleensä syön jotakin tähteitä eilispäivältä (teemme ruokaa, kun mies tulee kotiin 20 maissa) tai jotakin puolivalmista.

Siivonnut en ole myöskään yli vuoteen. Mä olen lattialla leikkimässä taaperon kanssa, kun mies siivoaa. Mulla todellakin tekisi mieli siivota.

Joskus äitini on tullut siivoamaan meille. Sekin on yhtä raivoamista taaperon kannalta, kun hän ei pääse koskemaan vesiympäreihin yms, kun pestään lattiaa. Jos menee vaikka toiseen kerrokseen, koko ajan vaan raivoaa, kun ei saa tahtoaan läpi. Tuo nyt on selvää uhmaa jo.

Yirttäisin vaikka lukea hänelle kuvakirjoja, kun äitini siivoaa, mutta ei vaan onnistu. On niin utelias ja hyperaktiivinen, ettei voi istua paikallaan.

 

[HEI!]

[QUOTE="vieras";24322154]No ei sellaiset hyperaktiiviset jaksa näpertää kauhan ja kipon kanssa kuin ehkä kaks minuuttia.[/QUOTE]

Juu ei todellakaan jaksa. Täällä 1v3kk hyperaktiivinen poika. Leluillaan ei leiki, touhuaa koko ajan jotain muuta. Pomppii, riehuu, kiljuu. Ulkona ollaan monta kertaa päivässä. Harvoin ollaan puistossa, koska pojalla siellä tylsää. Yleensä juostaan pururadalla tmv.

Telkkaria katsoo joskus aamuisin muutaman minuutin ja iltaisin riehaantuu kun keno tulee, se on niin jännä!

Poika matkii kaiken mitä minäkin teen. Säätää hellanuppeja, käy jääkaapilla, vetää vessan, availee ikkunoita... Huoh. Jännittää ihan hullun lailla, sillä kahden kuukauden päästä laskettu aika.

Joskus väsyttää todella kovin. Kaipaa hetken hiljaisuutta. Sitä ei saa nyt, kun mies tekee remonttia. Hän on vaan muutamana päivänä viikossa iltaisin kotona.

Tylsistyttyään poika keksii kaikki ne hommat mitä olen kieltänyt, ja juuri ne "vaarallisimmat". Poika on todella temperamenttinen, uhmainen ja "minä itse" koko ajan. Muutto on 2,5 viikon päästä, pakkaillakin pitäis, mutta mites pakkaat, kun lapsi ottaa sitä mukaa tavaraa laatikosta, kun minä laitan.

Poika käy esim. jääkaapista hakemassa maitoa, sitten kaataa ne lattialle, hakee vaatehuoneesta paidan, pyyhkii sillä lattian ja käy heittämässä paidan pesukoneeseen!
Kyllä, poikani on hyvin omatoiminen, joka on toki hieno, mutta myös erittäin raivostuttava asia.

 

[temperamentti...]

[QUOTE="Kolmen äitee";24322449]Lapsentahtista menoa kannattavana ja kuitenkin kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äitinä kehottaisin sinua ottamaan nyt ohjat omiin käsiisi. Kyse on jo yli vuoden ikäisestä, jota ei tarvitse joka sekunti viihdyttää. Olen aina huomioinut lapset ensin ja tehnyt ruoan yms parhaimmissa väleissä, mihin sopii. Ikinä en ole lapsia siksi aikaa istuttanut tvn ääreen tai viihdyttänyt muulla tavoin, vaan ottanut heidät touhuihin mukaan. Niinpä minulla tänä päivänäkin on kolme kokkausapulaista keittiössä, apulaisia pyykinviikkaamisessa jne. Jos joskus joku pieni on jotain samalla protestoinut, olen hänet huomioinut ja sanonut, että nyt äiti tekee tämän ja tämän jutun. Se ei siis ikinä ole tarkoittanut sitä, että istun puoli tuntia lieden ääressä enkä huomioi lapsia. Ehei, huomioin lapset ja samalla sekoittelen patoja tms. Yksinkertaisesti siis lasten ja arjen touhujen yhdistämistä, joka toisilta onnistuu helpommin, toisilta hankalammin. Ala opetella sitä nyt, jotta et huomaa että jonain päivänä viihdytät jatkuvasti vielä 5-vuotiastakin.[/QUOTE]

Hienoa että olet mahtava äiti. Onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki lapset ei toimi samalla tavalla? Hienoa ja onnittellut että olet kasvattanuty kaikki monta lastasi noin hienosti. Mutta ei se tarkoita, että sinun kasvatustapasi olisi aino oikea. Onko esim kenelläkään lapsistasi ollut univaikeuksia? Todellisia siis, ei sellaisia jotka menee unikoululla ohi?