Ns. kliinisen masennukseen auttaa liikunta, jos on siinä kunnossa, että pystyy mihinkään lähtemään (jos on masennuksen takia ihan puhki, kevytkin liikunta voi tarkoittaa sitä että mitään muuta sinä päivänä ei enää jaksa tehdäkään - mulla siis masennus oireili myös äärimmäisenä fyysisenä väsymyksenä ja rasituin todella helposti pienestäkin rasituksesta, tuntui että pumppu pettää portaat noustua ja lähikauppareissun jälkeen en moneen tuntiin jaksanut muuta kuin maata, liikunta ainoastaan syvensi sitä valtavaa uupumuksentunnetta). Parannuttuani jo suht hyvään kuntoon liikunta tuki lisää paranemista ja on nyt terveenä varmasti toiminut ennaltaehkäisevästi masennusta vastaan silloin kun masennusoireet ovat vaikuttaneet olevan palaamassa.
Sydänsuruihin ja muuhun elämäntilanteesta aiheutuvaan ohimenevään normaaliin mielipahaan auttaa itsensä hemmottelu mässäämällä. Se on tavallaan osa katarttista itsesäälissä rypemistä lyödä ruokavaliokin läskiksi. Sit kun kyllikseen on rypenyt ja mässäillyt, tulee jo vastareaktio että nyt riittää, elämässä eteenpäin. Tuo rypemisvaihe on itselleni kuitenkin välttämätön siinä välissä, sen jälkeen liikuntakin taas maistuu.