Milloin teille on tullut tai tulee sellainen olo, että olenpas hyvä äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono äiti

Vieras
Jotenkin on mieli maassa, tuntuu että olen tosi huono äiti monestakin syystä ja sillä kaipaisin vähän herättelyä. Eli millaisissa tilanteissa teille muille tulee sellainen olo, että olisitte hyvä äiti? Ei niin että jonkun ulkopuolisen sitä tarvitsee sanoa, vaan itse huomaatte että nyt on hyvä? Sellaisia onnistumisen hetkiä.
 
Viimeisin hetki oli, kun salakuuntelin lapsia pihalla. N. 8 kpl naapuruston lapsia oli tuossa leikkimässä, ja yrittivät sopia leikkialueen rajoja. Ensin meinasin hermostua, kun kuulin että oma tyttö oli siinä määräilemässä. Mutta sitten tyttö selitti muille lapsille (ja minulle tietämättään), miksi pitäisi suostua hänen ehdottamiin (muiden mielestä määräämiin) rajoihin. Tyttö otti huomioon myös porukassa olevat nuoremmat lapset jotka eivät vielä saa liikkua niin kauas kotoa kuin porukan vanhemmat lapset.

Olen saanut kasvatettua lapsen joka ottaa muut huomioon, eikä sulje pois leikistä iän vuoksi, osaa perustella mielipiteensä ja pitää päänsä kun kyseessä on turvallisuusasia.
 
Viimeisin hetki oli, kun salakuuntelin lapsia pihalla. N. 8 kpl naapuruston lapsia oli tuossa leikkimässä, ja yrittivät sopia leikkialueen rajoja. Ensin meinasin hermostua, kun kuulin että oma tyttö oli siinä määräilemässä. Mutta sitten tyttö selitti muille lapsille (ja minulle tietämättään), miksi pitäisi suostua hänen ehdottamiin (muiden mielestä määräämiin) rajoihin. Tyttö otti huomioon myös porukassa olevat nuoremmat lapset jotka eivät vielä saa liikkua niin kauas kotoa kuin porukan vanhemmat lapset.

Olen saanut kasvatettua lapsen joka ottaa muut huomioon, eikä sulje pois leikistä iän vuoksi, osaa perustella mielipiteensä ja pitää päänsä kun kyseessä on turvallisuusasia.

Tää on oikeesti hei hieno juttu.
Omallakin on tällänen juttu mut on jo koulussa. Muut tuntemani lapset en kaikki sellaisia huvilapsia. Paitsi ehkä tytön serkku 6v.

Mä en oikeastaan ole koskaan kokenut sellaista oloa, tai sit se on mulla kokoajan, tai voi olla, että olla, etten vaan osaa sanoiksi pukea sellaista tunnetta.
 
Eilen illalla kuin 2,4 v lapseni tuli halaamaan ja sanoi, että "tykkään äidistä". tai kun lapsi sanoo, että onpa hyvää ruokaa, tai kun kerää itse lelut leikin loppuessa.. onhan näitä.
, pienestä minun sydämeni heltyy
 
Silloin kun minulla on aikaa puuhastella kotona ja jutella perheen kanssa. Silloin tunnen olevani äidillinen. Määritelmä hyvä äiti harvemmin käy mielessäni, olen luopunut siitä jo ajat sitten. Nuorena äitinä tavoittelin täydellisyyttä ja koska se nyt ei vaan äitinä ollessa onnistu niin koin hirveää syyllisyyttä asiasta. Sittemmin olen todennut olevani äiti omalla tavallani, joskus jopa äärimmäisen huono äiti, mutta lapselleni silti se sopiva äiti, riittävän hyvä. Nykyään joudun olemaan huolehtivan äidin ohella myös ankara ja tiukka äiti murrosiän tultua kuvioon eli enemmänkin tunnen 'onnistumista' jos ehdin olemaan paikalla, tekemättä jättäminen tuo mukaan syyllisyyden. onnistumisen kirjoitin lainausmerkkeihin, koska näissä murkkujutuissa harvoin saat kuitenkaan kiitosta edes lapseltasi, sinun pitää vaan tietää, että toimit oikein ja lapsesi kiittää sua ehkä joskus elämässään siitä. Eli onnistu´minen minulle on olla paikalla, eikä pelkästään paikalla vaan myös läsnä lapselleni. Pitää siis olla aikaa olla perheen kanssa, mutta myös niin, että jaksaa muutakin kuin nukkua univelkoja pois. Aloitan elokuussa vajaan työajan tekemisen ja odotan sitä jo innolla!
 
Monessakin asiassa ja päivittäin. Tai sit oon vinksahtanu :D Mutta arjessa kun katselen lapsia jotka uhkuu terveyttä, nauraa ja kyselee tulee sellainen olo että varmasti on omaa ansiooni että voivat niin hyvin.
 
Nuo pihalla kuullut jutut on munkin kohdalla sellaisia onnistumisen hetkiä. Esim. kun lapsi on pihalla ja moni muu lapsi kiroilee paljon, niin tyttö on sanonut, että "miksi te kiroilette niin paljon, se ei kuulosta ollenkaan hyvältä kenenkään suusta". Tai kun pihalle tulee talon 1,5-vuotias nappula, niin tyttö ottaa hänet aina mukaan leikkiin ja muokkaa leikkiään niin, että tämä pikkuinenkin pystyy osallistumaan. Silloin tulee sellainen olo, että ollaan osattu kasvattaa häntä ottamaan muita ihmisiä huomioon.
 
Mä pyrin nykyään kyllin hyvään äitiyteen. Yritin olla paras äiti liian kauan ja se näkyy lapsissa. Mulla tulee hyvä äiti fiiliksiä silloin kun huomaan, että käymme lasten kanssa keskusteluja joissa moelmmat osaa kuunnella ja molemmat saa puhua. Ja iltaisin kun laitan lapsetnukkumaan ja hellästi hieron hetken aikaa heidän selkää sitä ennen, tiedän,että saan annettua rakkauden tunnetta lapseen ennen kuin hän nukahtaa. Myös sellaiset tietoisuuden hetket joissa pystyn toimimaan paremmin kuin aiemmin nostavat omaa hyvä äiti tunnetta. :)
 

Similar threads

Yhteistyössä