Mäki jäin miettimään tätä..Ennenmuinoinhan koiran kun osti kokonaan rahalla omaksi, niin sen jälkeen se oli oma. Vieläkö nykyisin koira rinnastetaan esineeseen kaupanteossa ja ehdoissa? Ovatko kasvattajien "ehdot" lainvoimaisia?
Luultavasti silloin olisivat lainvoimaisia, mikäli myyntihinnasta olisi annettu tuntuva alennus, jonka syy kirjattu paperille. Tällöin myyjälle jäisi kai jonkinlainen oikeus koiraan.
Yhtään omaa/lähipiirin kokemusta ei ole miten oikeuden kautta nuo asiat olisi mennyt. Toivehan on, että oikeuteen ei tarvisi lähteä.
Mutta noin yleisesti itse olen sillä kannalla, että mitään ylimääräisiä ehtoja ei pidä laittaa. Kauniiltahan se kuulostaa, että myyjä on kiinnostunut koiran tulevaisuudesta. Mutta kuitenkin itse pitäisin sitä pääjuttuna, että koira kuitenkin on ostajan oma. En haluaisi mitään holhoavaa koiran entistä omistajaa/kasvattajaa kaupanpäälle.
Omien koirieni kasvattaja kirjaa kauppakirjaan myös, että "Etuostooikeus kasvattajalla. Koiraa ei saa myydä eikä lopettaa kääntymättä kasvattajan puoleen." tms.
Mutta myyntihetkellä kertoo, että tuo ei ole lainvoimainen. Ja toki koira pitää lopettaa, mikäli se kärsii, että koiran paras on etusijalla. Laittaa tekstin ainoastaan siksi, että kasvatin omistajat ongelmatilanteissa uskaltaisivat kääntyä apua pyytämään.
Ja hyvin tuo on toiminut. Muutamat kodinvaihtajat on ollut, joille on joko uusi koti katsottu tai sitten jääneet eläkepäiviä viettämään kasvattajalle. Kuitenkin kasvattaja painottaa aina, että kyse on ostajien koirista ja he tekevät itse päätökset koiriensa suhteen.
Isä näyttelykoira joka vaihtoi agilityyn. Ihan ok luonne.