T
Tunteeton Anna
Vieras
Olen tunneköyhä monessa suhteessa. En tunne rakkautta, välillä edes omia lapsia kohtaan. En vihaa, en inhoa, en iloa. Sitä vain taas on. Mitä mä teen itseni kanssa. Olen rasittava jopa itselleni.
T
Tunteeton Anna
Vieras
Aika psykiatrille elokuussa. Kuukausi odotettu. Mahtavaa palvelua.
V
"viiraska"
Vieras
Onko jotenkin tilapäistä, vai oletko hidastunteinen aina?
Ja taas sanon, että elämässä on aikoja. Aina ei tunnu miltään, mutta se ei tarkoita että tunteet on lopuksi ikää kuolleet. Loppujen lopuksi tunteet ovat yliarvostettuja vain, koska meillä on varaa siihen. Jos koko energia menee eloonjäämiseen, eipä siinä surra ilon, vaan leivän puutetta. Toisaalta slummeissa näkee melkoisesti elämäniloakin.
Ja taas sanon, että elämässä on aikoja. Aina ei tunnu miltään, mutta se ei tarkoita että tunteet on lopuksi ikää kuolleet. Loppujen lopuksi tunteet ovat yliarvostettuja vain, koska meillä on varaa siihen. Jos koko energia menee eloonjäämiseen, eipä siinä surra ilon, vaan leivän puutetta. Toisaalta slummeissa näkee melkoisesti elämäniloakin.
A
"Anna"
Vieras
[QUOTE="viiraska";24119494]Onko jotenkin tilapäistä, vai oletko hidastunteinen aina?
Ja taas sanon, että elämässä on aikoja. Aina ei tunnu miltään, mutta se ei tarkoita että tunteet on lopuksi ikää kuolleet. Loppujen lopuksi tunteet ovat yliarvostettuja vain, koska meillä on varaa siihen. Jos koko energia menee eloonjäämiseen, eipä siinä surra ilon, vaan leivän puutetta. Toisaalta slummeissa näkee melkoisesti elämäniloakin.[/QUOTE]
Minun elämäni on sitten varsinaista alasajoa. Kun kirjaimellisesti aina on tunne, ettei tunne mitään tai jos tuntee, niin alakuloa. Eloonjämisellä ei ole väliä. Luultavasti syöpädiagnoosi, mikä tahansa kasvain tai muu saisi kiitosta!
Ja taas sanon, että elämässä on aikoja. Aina ei tunnu miltään, mutta se ei tarkoita että tunteet on lopuksi ikää kuolleet. Loppujen lopuksi tunteet ovat yliarvostettuja vain, koska meillä on varaa siihen. Jos koko energia menee eloonjäämiseen, eipä siinä surra ilon, vaan leivän puutetta. Toisaalta slummeissa näkee melkoisesti elämäniloakin.[/QUOTE]
Minun elämäni on sitten varsinaista alasajoa. Kun kirjaimellisesti aina on tunne, ettei tunne mitään tai jos tuntee, niin alakuloa. Eloonjämisellä ei ole väliä. Luultavasti syöpädiagnoosi, mikä tahansa kasvain tai muu saisi kiitosta!
E
en anna
Vieras
V
"Vieras"
Vieras
Mulla kanssa usein just sellanen olo ettei mikään tunnu miltään. Elämä vaan menee ja arki ja rutiinit. Mä en keksi mitään mistä voisin saada huippuhyvän fiiliksen. Mä en tiedä mikä/ mitä se olis mikä sais taas käännettyä mun sydämen ja vatsaan perhosia. Musta tuntuu että elän ihan sumussa elämäni ja ottaa päähän että tuhlaan aikaani.
S
Sumua täälläkin
Vieras
[QUOTE="Vieras";24120586]Mulla kanssa usein just sellanen olo ettei mikään tunnu miltään. Elämä vaan menee ja arki ja rutiinit. Mä en keksi mitään mistä voisin saada huippuhyvän fiiliksen. Mä en tiedä mikä/ mitä se olis mikä sais taas käännettyä mun sydämen ja vatsaan perhosia. Musta tuntuu että elän ihan sumussa elämäni ja ottaa päähän että tuhlaan aikaani.[/QUOTE]
Sama täällä! Eikä jaksa edes lähteä tekemään asioita, joista ennen on nauttinut. Tässä vaan kotona nyhrään
Sama täällä! Eikä jaksa edes lähteä tekemään asioita, joista ennen on nauttinut. Tässä vaan kotona nyhrään
A
"Anna"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sumua täälläkin;24120858:Sama täällä! Eikä jaksa edes lähteä tekemään asioita, joista ennen on nauttinut. Tässä vaan kotona nyhrään
Juuri tätä. Elämä ei ole enää edes suorittamista, se on pakolla olemista. "Huominen tulee", vaan tuo on ihan sama. "Tämä päivä on nyt", vaan tuo on ihan sama. "Sinua rakastetaan", ihan sama. Teet mitä teet, kuin kone. Hengität, koska se on tapana.
