kysymys
Ihmetyttää, kun seksistä kitistään jatkuvasti. Entä jos miehesi sairastuu tai tulee pysyvästi impotentiksi, niin jätättekö sitten miehenne?
"vieras"
En voisi elää ilman seksiä. Tilapäisesti jonkin aikaa, mutta en vuosia todellakaan, puhumattakoon koko loppu elämästä!
Mun seksihaluni ei kuole, jos mies menettää kykynsä.
Mun seksihaluni ei kuole, jos mies menettää kykynsä.
"pippurinen"
hmmmm,...vois kai sitä seksiä harrastaa muutenkin kuin "perinteisesti"? Riippuisi varmasti täysin tapauksesta, eli miten paha tilanne olisi kaikinpuolin - ei siis vain seksin suhteen.
Onneksi ainut keino harrastaa seksiä ei ole yhdyntä! Oletan että jos miehellä ei enää seisois niin se osaisi kuitenkin käyttää käsiään ja suutaan/kieltään. Asia sitten erikseen jos esim. halvantuu. Sit voisin kuvitella että tekisin miehen kanssa sopimuksen että jotain muuta kautta tarpeet hoidettaisiin...
Ja ei minä en voisi elää ilman seksiä!
juuu
Jos mieheni sairastuisi, niin voisin elää ilman yhdyntää. Jos mieheni ei haluaisi, niin en voisi elää.
:))
Samaa mieltä. Meillä seksi on tällä hetkellä yhä iso osa parisuhdetta, mutta läheisyys merkkaa enemmän. Osaan kyllä itsekin tyydyttää itseni.
jeeje
Toivottavasti en. Mutta miestäni en sairauden vuoksi jättäisi. Seksi on laaja käsite eikä tarkoita pelkkää yhdyntää - ei minulle ainakaa. Varmati löytäisimme keinon joka tyydyttää molempia.
Mutta sen tiedän että maailma ei päällään kanna toista noin ihanaa miestä kuin minulla on.
Mutta sen tiedän että maailma ei päällään kanna toista noin ihanaa miestä kuin minulla on.
"aapee"
Kärttäisit siis masennuslääkkeiden tai rankkojen syöpähoitojen takia halunsa menettäneeltä seksiä?
"vieras"
Jos mun mies halvaantuisi niin pahasti ettei minkäänlainen seksuaalinen kanssakäyminen ole enää mahdollista, niin musta tuntuu että siinä vaiheessa se seksinpuute olis suhteen ongelmista ja mahdollisen eron syistä pienimpiä...en tiedä jaksaisinko elää enää suhteessa, jossa sekä talous, kaikki kotityöt ja siihen päälle vielä miehestäkin huolehtiminen olisi täysin mun kontollani, vaikka miten rakastaisin. Ja vaikka saisin seksiäkin, jos mies ei käytännössä mitenkään kykenisi kantamaan vastuuta yhtään mistään käytännön asioista arjessa. Varmasti vammautuminen olisi niin kova isku, että henkisessä tuessakin hän olisi pitkään saamapuolella ja minun pitäisi jaksaa vielä tukeakin häntä.
Enkä tiedä miten se seksielämä kukkisi vaikka miehellä jonkinlaista kykyä siihen vielä olisikin, jos minä olisin se joka vaihtaa hänen paskavaippojaan.
"nonne"
[QUOTE="aapee";24116473]Kärttäisit siis masennuslääkkeiden tai rankkojen syöpähoitojen takia halunsa menettäneeltä seksiä?[/QUOTE]
kommentoin vaikka et mulle tota osoittanutkaan...
Eli kai jokainen järjellinen osaa ajatella milloin on sopivaa vongata seksiä ja milloin ei. Kumpikaan noista tilanteesta ei kuitenkaan jatku vuosia tai sitten hoidoissa on pahasti jotain vikaa. Vallankin ton masennuksen kohdalla (syövässä taitaa kuolema korjata jos tilanne ei vuosienkaan mittaa parane ja hoidot on jatkuvasti niin rajuja). Eihän masennukseen pelkät lääkkeet auta, luulis tän jo pikku hiljaa iskostuvan ihmisten mieleen.
kommentoin vaikka et mulle tota osoittanutkaan...
Eli kai jokainen järjellinen osaa ajatella milloin on sopivaa vongata seksiä ja milloin ei. Kumpikaan noista tilanteesta ei kuitenkaan jatku vuosia tai sitten hoidoissa on pahasti jotain vikaa. Vallankin ton masennuksen kohdalla (syövässä taitaa kuolema korjata jos tilanne ei vuosienkaan mittaa parane ja hoidot on jatkuvasti niin rajuja). Eihän masennukseen pelkät lääkkeet auta, luulis tän jo pikku hiljaa iskostuvan ihmisten mieleen.
"pipari"
...harrastaa seksiä jos esim. vyötäröstä alaspäin halvaantunut? Ihan vaan tämmönen kysymys tuli mieleen,...eli onko miesparat tässäkin suhteessa huonommassa asemassa?
"aapee"
[QUOTE="nonne";24116569]kommentoin vaikka et mulle tota osoittanutkaan...
Eli kai jokainen järjellinen osaa ajatella milloin on sopivaa vongata seksiä ja milloin ei. Kumpikaan noista tilanteesta ei kuitenkaan jatku vuosia tai sitten hoidoissa on pahasti jotain vikaa. Vallankin ton masennuksen kohdalla (syövässä taitaa kuolema korjata jos tilanne ei vuosienkaan mittaa parane ja hoidot on jatkuvasti niin rajuja). Eihän masennukseen pelkät lääkkeet auta, luulis tän jo pikku hiljaa iskostuvan ihmisten mieleen.[/QUOTE]
Ilmeisesti sitten täällä on aika monta järjetöntä. Tässä esimerkkinä pari kuulemaani tapausta.
Toinen oli aikoinaan televisiossa jossakin keskusteluohjelmassa. Siinä mies oli menettänyt kykynsä ja halunsa eturauhassyövän takia. Tauti oli kyllä selätetty eli kuolemanvaaraa ei enää ollut. Nainen selitti ohjelmassa, että harkitsee jättävänsä miehen, koska ei halua elää ilman seksiä. Kyseessä oli n. 60 vuotias pariskunta.
Toinen esimerkki on nainen, joka valitteli jossakin keskustelupalstalla, että hän on puolikuollut ja rättiväsynyt synnytyksen jäljiltä. Vauva huutaa ja valvottaa öisin ja sitä pitää tietenkin imettää. Mies vaatii, että vauva nukkuu eri huoneessa ja naisen on oltava miehen käytössä hänen vieressään. Naisen oli siis pakko tyydyttää ensin miehen tarpeet ja sen jälkeen vielä raahautua hoitamaan vauvaa toiseen huoneeseen.
Mielestäni pöyristyttäviä tapauksia.
Eli kai jokainen järjellinen osaa ajatella milloin on sopivaa vongata seksiä ja milloin ei. Kumpikaan noista tilanteesta ei kuitenkaan jatku vuosia tai sitten hoidoissa on pahasti jotain vikaa. Vallankin ton masennuksen kohdalla (syövässä taitaa kuolema korjata jos tilanne ei vuosienkaan mittaa parane ja hoidot on jatkuvasti niin rajuja). Eihän masennukseen pelkät lääkkeet auta, luulis tän jo pikku hiljaa iskostuvan ihmisten mieleen.[/QUOTE]
Ilmeisesti sitten täällä on aika monta järjetöntä. Tässä esimerkkinä pari kuulemaani tapausta.
Toinen oli aikoinaan televisiossa jossakin keskusteluohjelmassa. Siinä mies oli menettänyt kykynsä ja halunsa eturauhassyövän takia. Tauti oli kyllä selätetty eli kuolemanvaaraa ei enää ollut. Nainen selitti ohjelmassa, että harkitsee jättävänsä miehen, koska ei halua elää ilman seksiä. Kyseessä oli n. 60 vuotias pariskunta.
Toinen esimerkki on nainen, joka valitteli jossakin keskustelupalstalla, että hän on puolikuollut ja rättiväsynyt synnytyksen jäljiltä. Vauva huutaa ja valvottaa öisin ja sitä pitää tietenkin imettää. Mies vaatii, että vauva nukkuu eri huoneessa ja naisen on oltava miehen käytössä hänen vieressään. Naisen oli siis pakko tyydyttää ensin miehen tarpeet ja sen jälkeen vielä raahautua hoitamaan vauvaa toiseen huoneeseen.
Mielestäni pöyristyttäviä tapauksia.
"aapee"
[QUOTE="pipari";24116582]...harrastaa seksiä jos esim. vyötäröstä alaspäin halvaantunut? Ihan vaan tämmönen kysymys tuli mieleen,...eli onko miesparat tässäkin suhteessa huonommassa asemassa?[/QUOTE]
Voi. Yhdessä dokumentissa oli kaulasta alaspäin halvaantunut nainen ja hän kertoi, että seksiä voi harrastaa. Tiedä sitten, miltä se miehestä tuntuu. Sopii varmaan ruumiisiin kajoaville.
Voi. Yhdessä dokumentissa oli kaulasta alaspäin halvaantunut nainen ja hän kertoi, että seksiä voi harrastaa. Tiedä sitten, miltä se miehestä tuntuu. Sopii varmaan ruumiisiin kajoaville.
Nymfomaani
Voisin, jos se johtuisi pakottavasta fyysisestä tekijästä. Rakkaus menisi edelle. Mies voisi luultavasti harrastaa seksiä silti ilman yhdyntääkin edes jotenkin. Jos ei, niin rakkaus menisi yhä edelle.
Vapaaehtoisesti pihtaavan kanssa en voisi.
Vapaaehtoisesti pihtaavan kanssa en voisi.
Niin ja tyypillinen suomalainen vaimo on sellainen joka ei miehelleen anna mutta joka satavarmasti vie karvatkin selästä jos joku toinen antaa..
Surkeeta, ei ihme että erotilastot on niin karua luettavaa.
[QUOTE="aapee";24116473]Kärttäisit siis masennuslääkkeiden tai rankkojen syöpähoitojen takia halunsa menettäneeltä seksiä?[/QUOTE]
Kestäisikö tilanne siis vuosia tai jopa loppuelämän? Syöpähoidot loppuvat joskus, sen jälkeen parannutaan tai kuollaan. Eikö parantumisen jälkeen ole automaattisesti mitään haluja mihinkään? Eikö masennuksesta ole tarkoitus joskus parantua ja mahdollisesti pyrkiä lääkkeistäkin eroon? Voiko sen jälkeen halut palata vai onko se jälleen loppuelämäksi loppu?
Jos mieheni sairastuisi vakavasti, tukisin häntä ja tyytyisin leikkimään ihan keskenäni jos siinä tilanteessa haluja olisi, mutta jos syy kieltäytyä seksistä täysin olisi se ettei nyt vaan huvita vaikkei mitään "oikeaa" syytä enää ole, saisi hän joko tyytyä siihen että minä tyydytän sitten haluni muualla tai lähdemme eri teille.
Tiedän että asia tulisi väliimme enkä pystyisi elämään loppuelämääni ilman seksiä vain koska miehellä olsi jotain ongelmia jolle ei ole valmis mitään tekemään, vai mikä muu voisi olla syynä vuosikymmenien kieltäytymiseen..?
Kestäisikö tilanne siis vuosia tai jopa loppuelämän? Syöpähoidot loppuvat joskus, sen jälkeen parannutaan tai kuollaan. Eikö parantumisen jälkeen ole automaattisesti mitään haluja mihinkään? Eikö masennuksesta ole tarkoitus joskus parantua ja mahdollisesti pyrkiä lääkkeistäkin eroon? Voiko sen jälkeen halut palata vai onko se jälleen loppuelämäksi loppu?
Jos mieheni sairastuisi vakavasti, tukisin häntä ja tyytyisin leikkimään ihan keskenäni jos siinä tilanteessa haluja olisi, mutta jos syy kieltäytyä seksistä täysin olisi se ettei nyt vaan huvita vaikkei mitään "oikeaa" syytä enää ole, saisi hän joko tyytyä siihen että minä tyydytän sitten haluni muualla tai lähdemme eri teille.
Tiedän että asia tulisi väliimme enkä pystyisi elämään loppuelämääni ilman seksiä vain koska miehellä olsi jotain ongelmia jolle ei ole valmis mitään tekemään, vai mikä muu voisi olla syynä vuosikymmenien kieltäytymiseen..?