Vaihtoehtoisia kivunlievitysmetodeja synnytykseen.

Minulla on vasta hamassa tulevaisuudessa, loppuvuodesta, synnytys, mutta nyt jo alkanut mieli askarrella synnytyksen ja erilaisten kivunlievitysmetodejen parissa.

Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin turhan myöhään, eikä siitä ollut apua avautumisvaiheessa vaan vaikutus alkoi ponnistusvaiheessa, jolloin olinkin tunnoton, enkä tiennyt milloin pitäisi ponnistaa ja miten ja sitten otettiinkin imukuppi esille. Ei siinä tosin kauaa kestänyt, kesto säännöllisistä (10min välein) supistuksista 6h ja ponnistus puoli tuntia ja imukuppia käytettiin kahdessa supistuksessa.

Nyt olen päättänyt olla ottamatta epiduraalia ja koitan selvitä muilla keinoin, mutta tietoa on jokseenkin hankala löytää ja meidän neuvolasta neuvot tulevat lehtisten muodossa, eikä siellä sairaalassakaan mitenkään opastettu, itse olisi pitänyt tietää mitä haluaa.
 
Kokemuksia lähinnä kaipaisin, mikä on toiminut ja mikä ei.

Itse odotan taas kestoltaan lyhyttä synnytystä ja haaveilen tietystä tilanteen hallinnasta, en millään haluaisi olla kivun hallitsemana, lähes itkien, keinutuolissa ja epätietoinen tulevasta.
 
vieras2
Pirunmoinen kiroaminen auttoi. Hytkyminen jostain tasosta kiinni pitäen myös.

Kumpikin lapsi syntynyt nopeasti (6h ekasta supistuksesta) ja mun on helppoa sanoa, että selviää ilman lääkkeitä, mutta jos yhtään kauemmin olisi vielä pitänyt sitä hommaa sietää niin pakkohan siihen on jotain jo ottaa. Ei kannata siis leikkiä sankaria.
 
Suosittelen lämpimästi hypnosynnytyskurssia, löytyy esim. täältä, ja jos innostusta löytyy niin kurssin saa ilmeisesti järjestettyä myös muualle Suomeen kuin Helsinkiin.
Luonnollinen Synnytys

Me kävimme kurssin loppuvuodesta 2009 ja esikoinen syntyi huhtikuussa 2010 ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Synnytys oli nopeahko ja koin sen positiivisena kokemuksena. Nyt alkaa toisen lapsen syntymä olla lähellä ja samoilla "opeilla" on tarkoitus mennä. Parhaiten asia aukeaa kurssilla, mutta kirjastakin (Marie Mongan) hyvällä englanninkielen taidolla varustettu saa jo jotakin irti.
 
"vieras"
Pystyssä seinään/sänkyyn/pöytää/mieheen nojailu ja lantion keinutus. Täydellinen rentoutuminen ja synnytyslaulu! Siis olet niin rentona kuin suinkin ja päästät suu auki matalaa pitkää vokaalia. Auttaa minulla.
 
Pirunmoinen kiroaminen auttoi. Hytkyminen jostain tasosta kiinni pitäen myös.

Kumpikin lapsi syntynyt nopeasti (6h ekasta supistuksesta) ja mun on helppoa sanoa, että selviää ilman lääkkeitä, mutta jos yhtään kauemmin olisi vielä pitänyt sitä hommaa sietää niin pakkohan siihen on jotain jo ottaa. Ei kannata siis leikkiä sankaria.
Jos odottaisin pidempää synnytystä niin tuskin tätä edes harkitsisin ja tilanteen mukaanhan mennään.

Harmi, etten ole kiroavaa tai huutavaa tyyppiä, pitänee kokeilla opetella.


Mä olin ensin kotona suihkussa ja sit sairaalassa ammeessa. Mulle noi toimi, vesi rentoutti.
Mä olen kiinnostunut ammeesta, mutta valitettavasti tuolla meidän sairaalassa on vain sellainen normaaliamme, ei sellaista isoa ammetta, jossa mahtuu eri asentoihin.
 
"adele"
Tärkeimpiä asioita: Pystyasento, liikkuminen ja se, että tukihenkilö painoi alaselästä, selkärangan molemmilta puolilta. Vaikea selittää, mutta se vei kivun kokonaan :) Jalkapohjat lattiaa vasten helpottivat oloa, mutta samalla pitää osata rentouttaa alakroppaa.
 
Suosittelen lämpimästi hypnosynnytyskurssia, löytyy esim. täältä, ja jos innostusta löytyy niin kurssin saa ilmeisesti järjestettyä myös muualle Suomeen kuin Helsinkiin.
Luonnollinen Synnytys

Me kävimme kurssin loppuvuodesta 2009 ja esikoinen syntyi huhtikuussa 2010 ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Synnytys oli nopeahko ja koin sen positiivisena kokemuksena. Nyt alkaa toisen lapsen syntymä olla lähellä ja samoilla "opeilla" on tarkoitus mennä. Parhaiten asia aukeaa kurssilla, mutta kirjastakin (Marie Mongan) hyvällä englanninkielen taidolla varustettu saa jo jotakin irti.
Mä itseasiassa olinkin jo tästä kiinnostunut. Onkohan tässä kurssissa samaa asiaa?Hypnoosivalmennus
 
ei aquarakkuloille!
Itse toivoin mahdollisimman luomua synnytystä esikoista odottaessa. Synnytys kuitenkin venyi pitkäksi ja lopulta rukoilin epiduraalia. Ennen sitä amme, suihkuttelu, kuumat jyväpussit, LAULAMINEN :) ja ilokaasu auttoivat ekat 20h...

Kuopus syntyikin nopeammin, enkä ehtinyt saada mitään (vaikka olisin ehtinyt jos olisivat ajoissa suostuneet antamaan - hokivat vaan että kohta syntyy, ei ehdi - ja sitten kuuden tunnin päästä vasta alkoi tapahtua kunnolla....). Olisin halunnut kaikki mahdolliset kivunlievitykset, mutta en tajunnut sitten edes ilokaasua pyytä kun kivut vei mennessään.

Ainiin, kuopuksen synnytyksessä kätilö oli jonkinlainen "viherpiiperö" ja laittoi jossain vaiheessa aquarakkuloita ---- en TODELLAKAAN suosittele! Olisi tehnyt mieli tirvaista kätilöä samantien :/ sen verran teki kipeää ja olon vaan entistä epämiellyttävämmäksi.
 
Minulla ei nyt toisella kerralla ollut tarkoitus synnyttää ilman mitään kivunlievitystä, mutta selvisinkin kotona niin pitkään että sairaalassa ei kauaa tarvinnut vauvaa odotella.

Minä liikuin, mumisin ja hymisin ääneen (eli ilmeisesti siis synnytyslaulua?), nojasin seinään tai mieheen, hengitin syvään ja pitkään ja annoin kivun tulla. Vastaan taistelu pahensi kipua varmaan kymmenkertaisesti. Vesien menon jälkeen tuli sitten muutama niin hirveä supistus että olin varma siitä, että kuolen. Mutta niitä tuli vain muutama ja sitten ponnistusvaiheessa ei supistus sattunut enää ollenkaan.
 
Ainiin, kuopuksen synnytyksessä kätilö oli jonkinlainen "viherpiiperö" ja laittoi jossain vaiheessa aquarakkuloita ---- en TODELLAKAAN suosittele! Olisi tehnyt mieli tirvaista kätilöä samantien :/ sen verran teki kipeää ja olon vaan entistä epämiellyttävämmäksi.
Aijaa, mulla täysin päinvastaiset kokemukset. Varmaan riippuu ihmisestä tosiaan mikä sopii ja mikä ei, itselleni ei sopisi minkäänlainen laulaminen tai niinkuin joku ehdotti kiroileminen, koska mitä kipeempää mulle käy sitä hiljaisemmaksi menen. Synnytyksessä olin aikalailla hiljaa, sitten kun lapsen pää oli pihalla aloin puhumaan :D

Mutta siis edelleen, suosittelen aquarakkuloita mulla ne auttoi ja on auttanut aikas monella muullakin. Kannattaa niitä ainakin kokeilla, siinä ei häviä mitään! Eikä ne oloa tee entistä epämiellyttävämmäksi, laittaminen tosin sattuu n.10sek mutta sen nyt ei luulisi hirveästi synnytyksessä haittaavan :D
 
"auts"
Aijaa, mulla täysin päinvastaiset kokemukset. Varmaan riippuu ihmisestä tosiaan mikä sopii ja mikä ei, itselleni ei sopisi minkäänlainen laulaminen tai niinkuin joku ehdotti kiroileminen, koska mitä kipeempää mulle käy sitä hiljaisemmaksi menen. Synnytyksessä olin aikalailla hiljaa, sitten kun lapsen pää oli pihalla aloin puhumaan :D

Mutta siis edelleen, suosittelen aquarakkuloita mulla ne auttoi ja on auttanut aikas monella muullakin. Kannattaa niitä ainakin kokeilla, siinä ei häviä mitään! Eikä ne oloa tee entistä epämiellyttävämmäksi, laittaminen tosin sattuu n.10sek mutta sen nyt ei luulisi hirveästi synnytyksessä haittaavan :D
Varmasti yksilöllistä, mutta aquarakkulat eivät toimineet minullakaan. Lisäksi toisella kertaa oli kätilö joka sanoi osaavansa akupainantaa ja kysyi saako kokeilla sitä minuun kivunlievitysmielessä. Painanta sattui jostain syystä melko paljon...ja sitten synnytys alkoi yhtäkkiä venymään. Joskus vuosia myöhemmin luin jostakin, että kohdat joita kätilö oli painanut, olivat sellaisia joiden tarkoitus on hidastaa synnytyksen etenemistä. Eli ilmeisesti akupainantakin voisi toimia, jos vaan osaisi oikeat paikat :D
 
"miia"
Mäkään en oo kiroilevaa tyyppiä mutta synnytyksessä musta löytyi sellanenki puoli=) Ens kerralla kokemuksesta viisastuneena aijon kokeilla tota mumisemista ja laulamista. Luulin vaan et mulla on mahtava kivunsietokyky ja kestän mitä vaan joten en pahemmin valmistautunu synnytykseen ja kipu ikäänku yllätti joten en osannu muuta ku kiroilla ja rukoilla sektiota ja eutanasiaa...
Mulla tuli muutama kipeä supistus mitkä sattu selkään ja agvarakkulat lopetti ne selkäsupistukset heti. Jos ne selkäsupistukset olis kestäny yhtään kauempaa niin meille ei tulis enää ainuttakaan lasta, voin vaikka vannoa.
 
"hansu"
Itse olen kahdessa synnytyksessäni kokenut apua synnytyslaulusta. Kävin sellaisella kurssilla ja asiastahan löytyy jokin kirjakin. Niin uskomattomalle kuin se kuulostaakin ensimmäisen synnytyksen loppuvaiheessa puolisoni myös "lauloi" kun en itse jaksanut ja siitä oli valtava apu kipuihin.
Koen, että psyykisellä valmistautumisella synnytykseen on myös iso merkitys siihen kuinka synnytyskivut kokee. Mielestäni on tärkeää ajatella että on synnytyksessä aktiivinen tekijä (minä synnytän) eikä vain heittäydy olemaan joku potilas raasu johon koskee ja jonka sisältä sairaalan henkilökunta synnytyttää vauvan.
Valmistautumisessa olen kokenut hyötyä myös synnytä rentoutuneena-cd:n rentoutusharjoituksen tekemisestä. Lisäksi Aila Miettisen kirjassa Luonnollinen syntymä on kivoja ajatuksia.
 
Kiitos jo saaduista vinkeistä. :) Aqua rakkuloiden kokeilusta tuskin on haittaa, siinä todennäköisesti ainoastaan voi vaan voittaa jos ne toimii.


Tietääkö kukaan kokemuksia TENS-laitteesta?
Minulla oli TENS vuokralla synnytyksessä ja sain siitä kyllä suuren avun. Lähes loppuun jaksoin sen voimin, välillä koitin laittaa laitteen pois päältä ihan uteliaisuuttani, mutta ilman sitä supistukset olivat sietämättömiä. Sitten avautumisvaiheen loppupuolella otin PCB-puudutuksen, joka vei kivut pois kokonaan. Siinä vaiheessa tuntui, kuin olisi taivaaseen päässyt :) Ensi kerralla otan ehkä jo aikaisemmin...
 
luomuna synnyttänyt
RENTOUTUMINEN autta mulla. Ei sattunut juuri yhtään :) Mutta rankkaa se silti oli. Synnytysasentoa ei kannata liikaa miettiä etukäteen, itsekin halusin synnyttää pystyasennossa mutta puoli-isuva asento olikin mukavin.

Supistusten aikana kannattaa pitää matalaa a-ääntä samalla kun hengität ulos. Ja todella hitaasti. Pyri rentouttamaan koko keho, varsinkin kohdun alue. Juuri ennen ponnistusvaihetta kun supistukset yltyy kannattaa käyttää pintahengitystä (nopeaa hengitystä suun kautta). Ja ponnistusvaiheessa sitten leuka rintaan ja pidättele hengitystä kun ponnistat. Hyvin se menee :)
 
"vieras"
Olin tukihenkilönä synnytyksessä, ja synnyttäjä sanoi että selän painelusta oli paljon apua. Painelin siis kämmenpohjilla alaselkää, selkärangan vieruksia. Synnyttäjä oli lattialla polvillaan ja nojasi säkkituoliin.
Myös synnytyslaulusta oli apua, ja suihkussakäynnistä. Kävely ja ylipäätään jalkeilla oleminen. Jumppapallon päällä istuminen ja lantion pyöritys siinä. Kannattaa kokeilla kaikenlaista liikkumista ja etsiä se mikä milloinkin miellyttää. Aqua-rakkuloista ei hänelle ollut apua.
 
Toinen tulossa 9/11
ajatellut että ennen ku otan mahollisesti jotain mömmöjä niin haluaisin kokeilla ammetta, siihen olisin esikoisen synnytyksessä halunnut mutta meillä ei ole ku yks amme synnärillä ja se sali oli vapaana niin en sinne päässyt.

Esikoisen synnytyksessä kuumalla vedellä suihkuttelusta ja jyväpussista oli apua. Kuin myö siitä että mies hieroi selkää...

Epiduraalia en välttämättä halua eikä ne taija sitä niin usein edes uudelleen synnyttäjille edes laittaakkaan? Esik
 
"sondersson"
kannattaa lukea bebesinfosta normaalista synnytyksestä. Auttoi mulla hurjasti, kun ymmärsin koko ajan mitä tapahtuu :) Ja tulikuuma kauratyyny on mun paras kaveri aina kun sattuu. Ihmettelin kun synnytyksen jälkeen selkä oli ihan punainen ja kosketusarka ja rakkuloitakin oli muutama. En mä siinä supistusten keskellä tuntenu yhtään et se ois ollut niin kuuma :D
 
"mamma"
Mä juttelin noista aqua-rakkuloista kätilön (jolla vuosikausien kokemus) kanssa. Se oli sitä mieltä, että on tosi paljon laittajasta kiinni, tehoaako ne. Jotkut kuulemma osaa sormilla tunnustellen löytää oikeat paikat ihmisestä, mihin kannattaa laittaa ja sit ne oikeesti tehoaa. Jotku on vaan ns. kirjoista opetellu paikat, mihin laitetaan ja silloin ei välttämättä tehoa just sille henkilölle niin hyvin ku vois. Mut mulla itellä ei oo kokemusta, joten en osaa sanoa. Tätä ketjua luen mielenkiinnolla, koska synnytys ihan kohta käsillä, nyt ollaan jo yliajalla.
 
Minä synnytin esikoisen ilman kivunlievitystä, kaurasäkki selkäni päällä ja kokemus oli kaikessa nopeudessaan kyllä hyvä ja toipuminen nopeaa.:)

Kuopuksen synnytys ei taas mennyt ihan niin kuten suunnittelin, sairaalassa oltiin reilu 6h ennenkuin tyttö syntyi ja se sängyssä makaaminen teki kivut sietämättömiksi, pyysinkin sitten lupaa saada kävellä ja "heijailla" ympäri salia, auttoi kyllä! Samoin suihkuttelu. Vesiallas oli käytössä, olisin mieluusti koittanut sitä, moni niin kehunut.
No, kipeää teki ja "jouduin" taipumaan ilokaasun ja pudendaalipuudutusen puoleen, joista jälkimmäinen ei kyllä tuntunut miltään, siis apua en siitä kokenut olevan.
Mutta siis minulla auttoi pahimman yli tuo ilokaasu, rauhallinen hengitys, miehen kylmät kädet selällä sekä liikunta.
 
"vieras"
Itsella takana kolme synnytystä ilman lääk.kivunlievitystä. Paras apu ollut miehen kovakourainen alaselän hieronta.

Ennen viimeistä synnytystä luin jostain, kuinka kiroilusta on oikein tutkitusti apua kivun sietämisessä. Tästä itsellä myös kokemusta, erityisesti viimoisessa ja toimii myös:)
 

Yhteistyössä