Vaihtoehtoisia kivunlievitysmetodeja synnytykseen.

Mulla on kahdessa synnytyksessä auttanut liikkuminen. Jumppapallon päällä on mahdottoman hyvä istua ja pyöritellä lantiota supistuksen tullessa ja juurikin tuo lantion pyörittely on auttanut tosi pitkälle. Onnistui kyllä seisoaltaankin. Ja pystyasento on ollut ehdoton! Makuultaan supistuskivut on tuntuneet kamalan paljon kovemmilta ja kuopuksen synnytyksessä makuulla ollessa vauvan sydän ääniin tuli häikkää kaikenlisäksi.
Esikoisen synnytyksessä supistuskipu tuntui lähinnä selässä ja tähän auttoi kovasti hieronta (tosin ärsytti koettaa opastaa miestä supistuksen aikana mistä kohtaa painaa ja hokea "paina kovempaa, paina kovempaa", yleensä kun mua hieroessa pitää hipsutella kamalan hellästi), kuopuksen synnytyksessä supistuskivut tuntui enemän mahan puolella ja tähän auttoi lämmin (joku geelipussukka se oli, kauratyyny ajanee saman asian)
Mun synnytykseni on olleet aika nopeita, eka n. 7h, toinen n. 4h. Kummassakin olen lopulta ottanut kohdunkaulapuuduteen avautumisvaiheen loppupuolella.

Kuopuksen ponnistin ulos synnytysjakkaralla ja täytyy sanoa että kaduttaa vähän etten esikoisesta sitten könynnyt sängyltä ylös ponnistusvaiheen alettua. Esikoisen ponnistin uoli-istuvassa asennossa, ponnistusvaihe kesti 50 min. Kuopuksen ponnistin jakkaralla, ponnistusvaihe 9 min ja koin ponnistusvaiheen olevan paljon paljon helpompi kuin esikoisen kohdalla!

Minä päätin ennen esikoisen synnytystä että en halua epiduraalia ennen kuin ihan viimeiseen hätään. Kohdunkaulapuudute onkin ollut ihan tehokas kummassakin (mitä nyt kuopuksen synnytyksessä se ei ehtinyt vaikuttaa ennen kun ponnistusvaihe sitten jo alkoikin). Ammeeseen olisin kummassakin synnytyksessä halunnut, mutta se oli kummallakin kerralla varattu.

 

Mutta mitä sitten, jos on niin kipeä, että menee jalat alta? Ja suihkussa alkaa pyörryttää ja oksettaa? Eikä tule enää matalaa murinaa, vaan pelkkä tuskainen "aaaauuuuu....." ja sitä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu?

 

Mutta mitä sitten, jos on niin kipeä, että menee jalat alta? Ja suihkussa alkaa pyörryttää ja oksettaa? Eikä tule enää matalaa murinaa, vaan pelkkä tuskainen "aaaauuuuu....." ja sitä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu?

No silloin tietenkin pyydetään jotain kivinlievitystä!
Ja kannattaa etukäteen miettiä mitä kivunlievitystä mahdollisesti haluaa.

Se, että haluaa pärjätä niin kauan kun mahdollista ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ei musta pois sulje lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Jokaisella on kuitenkin joku raja mihin saakka kestää ja kun se tulee vastaan niin on ihan tervettä pyytää lievitystä kipuihinsa.

Tai siis, itse ajattelin kummassakin synnytyksessä että menen niin pitkään ilman mitään kun hyvälle tuntuu ja kun ei tunnu enää hyvälle (koskee liikaa), pyydän kohdunkaulapuudutten. Ja jos se ei toimi, sitten mietitään muita kivunlievityksiä (ilokaasusta mulle tuli vaan kamala olo).

 

Mä olen kokenut monta synnytystä ja kaks niistä on käynnistetty. ja voin sanoa että muut on mennyt luomuna mut nuo käynnistetyt synnytykset ei millään. Tipalla käynnistetty. Ja voi olla kuulemma paljon kamalampia synnytykset ja niin ne oli, Tästä ei varmaan ap.lle ollu hyötyä mut kerroinpahan kummiskin.
Amme on auttanu ja hengitys tekniikka.

 

Mä otin mm. noi aqua-rakkulat ja kyllä ne sen reilun tunnin verran auttoi niin, että pystyin kävelemään. Ei ihan heti uskois, että vesi vois noin tehota, varsinkin kun se niiden rakkuloiden teko oli aika helvetillinen tuska. Ihan ku happoa ois ihon alle laitettu ja sitten zip - kipu on poissa.

 

Mutta mitä sitten, jos on niin kipeä, että menee jalat alta? Ja suihkussa alkaa pyörryttää ja oksettaa? Eikä tule enää matalaa murinaa, vaan pelkkä tuskainen "aaaauuuuu....." ja sitä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu?

Asennoidut vain synnytykseen ettet mene paniikkiin. Rentoudut! Tukihenkilö tai jämäkkä kätilö auttavat ja muistuttavat. Muista matala murina, älä päästä kipua kaulasta ylöspäin. Ajattele että jokainen supistus avaa sinua kuin kukkaa ja pian sinulla on tuhiseva nyytti rinnallasi.

Mutta tietenkin lääkkeet saa ottaa avuksi jos näillä ei pärjää!

 

Tein miehelle kartan mistä kohden painelee jaloista, ja välillä painelin itekkin. Suihku oli ainoo paikka missä vähänkin pystyi olemaan ilman "luulen että kuolen tuskia". Kauratyyny auttoi aluksi. Epiduraali tuikattiin sitten lopuksi kun voimat loppui, nousi korkea kuume eikä paikat auennut. Vältin ihan nippanappa leikkaussalin, kun epin jälkeen parin tunnin päästä paikat aukes. ( syntyi 16h lapsivesien menosta)

Eli siis akupisteet ja lämpö oli parhaita apuja. Ja toki olisi ollut hyvä jotenkin hoitaa miun paniikkihäiriötä siellä, koska se lisää merkittävästi kivuntuntemusta. Tiedänpähän nyt jälkeenpäin paremmin jos vielä joskus synnärille pääsen.

 

Paraservikaalipuudutus kahdessa synnytyksessä ja toimii, vie kivun pois. Aqua-rakkuloita kokeilin ekassa, mutta laittaminen sattui kamalasti ja ei mainittavaa hyötyä.

 

[QUOTE="vieras";24074813]Asennoidut vain synnytykseen ettet mene paniikkiin. Rentoudut! Tukihenkilö tai jämäkkä kätilö auttavat ja muistuttavat. Muista matala murina, älä päästä kipua kaulasta ylöspäin. Ajattele että jokainen supistus avaa sinua kuin kukkaa ja pian sinulla on tuhiseva nyytti rinnallasi.

Mutta tietenkin lääkkeet saa ottaa avuksi jos näillä ei pärjää![/QUOTE]

En mä ollut paniikissa. Kävelin ja tein kaikkea mahdollista, kunnes en vain pysynyt tolpillani, koska se oli niin sietämätöntä. Yritin kyllä. Supistusten välillä ei ollut kuin 30sek taukoa - ja sitten kätilö sanoi, ettei ole vielä edes avautunut yhtään ja kohdunkaulaa oli jäljellä vaikka kuinka, eli synnytys ei ollut edes käynnissä

Pyysinkin kyllä kipulääkityksen, mutta en kyllä tajua, miten olisin jaksanut läpi tuon kaiken ihan luomuna. Se oli vain ihan järkyttävää. Olin kyllä varautunut siihen, että kävely ja suihku auttaisivat, samoin kuten "asenne", mulla kun on kavereita, jotka ovat sillä asenteella luomusti pärjänneet.