Apua tarvitsisin taas/ihmissuhdekriiseilyä

Kai narsismi on jo muodikkaasti mainittu?

Muotia tai ei, narsismi on silti todellista ja ap.n miehen kohdalla varsin todennäköistä.
Tosin ukko on niin sekaisin että tuskin yhden diagnoosin alle menee.

 

Kai narsismi on jo muodikkaasti mainittu?

Mä tiedän että sun tarkoituksesi on vaan härkkiä ja provota tällä palstalla, mutta mä nyt kuitenkin kerran suostun tarttumaan sun viestiisi. Oikeasti, joku roti. Osassa ketjuista sun letkautukset on ihan hauskoja, mutta välillä jokaisen pitää kaivaa se tilannetaju sieltä jostain jemmasta, ja miettiä vähän ennen kuin laukoo typeryyksiä. Usko tai älä, kaikesta narsistileimaamishypetyksestä huolimatta oikeita narsistejakin on olemassa, ja ap:n mies vaikuttaa juuri sellaisen stereotypialta. Ei ole todellakaan paisuttelua mainita että hänessä moisia piirteitä tuntuu olevan, mutta sunhan on tietty pakko tulla irvailemaan tuosta. Etkö oikeasti tajua että tämä mies on jo ap:n sairastuttanut, jolloin sun "läppäs" saattaa vaan saada aikaan sen, että ap kuvittelee vielä enemmän vain keksivänsä miehessään vikoja, ja leimaavansa hänet turhaan narsistiksi, jolloin taas mies pääsee pahantekoaan jatkamaan.

Sullako ei ole ollenkaan myötätuntoa erittäin vaikeiden asioiden kanssa painivalle ihmiselle? Mieti hetki hiljaa itseäsi ennen kuin vastaat mulle mitään, koska nyt on oikeasti hetki sinunkin hieman miettiä muiden (ei mun, vaan ap:n) tunteita.

 

Kertokaa minulle yksi ainoa syy jatkaa tuollaista "suhdetta"... Äkkiä elämään omaa elämää siitä, ennen kuin mies aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa.

 

Olen lukenut narsismistakin. Säikähdin, kun jollakin sivustolla oli linkki velkaneuvontaan ja kerrottiin,että usein raha-asiat ovat tällaisen ihmisen jäljiltä todella huonossa kunnossa. Hyvin moni muukin asia osui kohdalleen. Tunne oli kauhea. Maailmalta putosi pohja pois. Eihän mieheni voi olla laskelmoiva luonnehäiriöinen? Eikä se edes helpottaisi, koska sitten tulevat syytökset itseä kohtaan: Kuinka olinkaan niin tyhmä, etten ymmärtänyt? Miksen kuunnellut hälytyskelloja?

Mikäli mies nyt on tehnyt kertomansa, hurmannut puheillaan jonkun kaltoinkohdellun naisen, niin sopiihan sekin tähän kuvaan kyllä.

Hän on tehnyt seksistä hirveän ison numeron ja siitä on vuosia puhuttu monta kertaa viikossa. On minun syytäni, että mies lähti sitä muualta hakemaan ja kappas, minä sain nenilleni, hän olisi saanut sitä ihan helposti olemalla oma ihana itsensä. Mulle vain ei ole kelvannut, olen pelännyt häntä syyttä suotta, en ole käyttäytynyt hyvin ja nyt tähänkin hänen tarinaansa uskollisuudesta reagoin väärin. Olisi pitänyt kiitellä ja ylistää, rakastua uudestaan. En vain osannut reagoida noin. Olin pettynyt, että mieheni on juhannusyön hurmuri. Luulin, toivoin, että hän on perhekeskeinen ja vastuuntuntoinen, käyttää nyt voimansa parantumiseen, tasapainon löytämiseen, paperiasioiden järjestelyyn, fyysisistä vaivoista kuntoutumiseen...jotta meillä olisi vielä hyvä tulevaisuus.

Kivittäkää vaan ja kertokaa, kuinka tyhmä olenkaan. Koska sehän minä olen!

 

Se syy on se, että mies olisi jonakin kauniina päivänä se kiltti ja mukava, töissäkäyvä, rauhallinen, lapsirakas ja ahkera, joka vieläpä pitäisi minusta...

 

Se syy on se, että mies olisi jonakin kauniina päivänä se kiltti ja mukava, töissäkäyvä, rauhallinen, lapsirakas ja ahkera, joka vieläpä pitäisi minusta...

Mutta kun ei se ole. Ei siitä koskaan tuu mukavaa sulle. Se tekee ton saman seuraavallekin naiselle, jolle on ensin ihana ja hurmaava, mutta loppujen lopuksi nainen on yhtä romuna kuin sinäkin.

Sun täytyy saada ulkopuolista apua, että pääset irti miehestä. Ymmärrän, että sitä toivoo pitkään tilanteen parantuvan eikä lähteminen ole helppoa. Mutta oman mielenterveytes takia sun olis nyt päästävä irti sairaasta suhteesta. Tämä kaikki on miehen syytä, ei sun, muista se! Mies keksii maailman tappiin asti ehtoja sulle, kuinka siitä tulee tass mukava kunhan sä vaan muutut sellaiseksi kun se haluua ja teet kaiken niin kuin se haluaa. Voimia!

 

Voimia! meillä oli joskus tuollaista. Mies oli kuin lapsi,esim juuri tuo että lähti riidoissa (jotka itse aiheutti että pääsi juomaan) juhlimaan ja jostain aikaa tuli viestiä että oli tavannut jonkun,esim onko lupa panna? vai onko vielä hän mun mies? silloin paniikissa olin valmis antamaan kaiken anteeksi ja sanoin ettei tekisi mitn vaan tulisi kotiin. En tajunnut että sehän oli peliä,ei varmaankaan ollut mitn naista... Se oli vain kiristystä ja peliä. Voi mitä kaikkea onkaan vuosien varrelle mahtunut. Olen ollut hyvin kovan ja laskelmoivan ihmisen kanssa,joka osaa vetää montaa eri roolia. Minulle hän on näyttänyt kaikista hirveimmät puolensa. pari vuotta hän on ollut suht normaali,mutten ole unohtanut mitä kaikkea hulluutta on ollut. Olen tehnyt lähtöä tosi pitkään,en ole itse sama iloinen ja ihana ihminen kuin ennen.Vuodet on vaatineet veronsa ja se näkyy. Koskaan en unohda ja se tarkoittaa sitä että en tuhlaa elämääni enää yhtään enempää kuin on pakko,hänen kanssaan. Lähde ja pelasta itsesi! olet pelinappula!

 

Olen herännyt näihin pelinappula/laskelmointikuvioihin haluamatta niitä uskoa, koska itse olen vilpitön ja rehellinen, avoin ja aito. Mies on kuitenkin itse syyttänyt minua esim.että aiheutan riidat tahallani, jotta saan vapaata hänestä, kun hän poistuu ovet paukkuen. Koskaan en ole näin tehnyt. Yleensä en riitojen alkuperää edes ole tajunnut, vaikka muualta olen saanut palautetta, että mulla "on hyvät tuntosarvet" ja aistin hyvinkin ihmisten tunnetiloja,en halua loukata, en halua riitoja. En myöskään hyväksy lähtemistä riitahetkellä, enkä mykkäkoulua, joten miehen syytös on minusta hyvin outo.
Mutta onko hän käyttänyt tätä tietoisesti?

Mies on syyttänyt minua laskelmoinnista. Koskaan en ole laskelmoinut ollenkaan. Olisi ehkä pitänyt? Hänen mielestään olen mielin kielin ja pidän häntä "varamiehenä", jos tarvitsenkin apua. Mutta enhän minä ole oikeastaan vuosiin saanut häneltä mitään apua ja muunkin avun saamisen hän on estänyt olemalla kovin mustasukkainen.
Tekeekö hän näin? Ehkä hän laskeskelee, että minulta voisi sittenkin vielä saada rahaa ja hän voi pitää omaisuuttaan tontillani, omaisuutta, jota hän ei mihinkään muualle ilmaiseksi seisomaan saa...

Mies on syyttänyt minua, että kyyneleeni eivät ole aitoja, että itken manipulatiivisessa mielessä. Mitä? Minä itken, koska mulla on paha olla. Itken muuten helposti. Eikö hän tunne minua? Hän toteaa ykskantaan, että kyyneleeni loppuvat, kunhan hän poistuu paikalta tai puhelu loppuu. Itken vain "tahallani" syyllistääkseni häntä.

Itse en näitä keinoja tunnista lainkaan. En haluaisi uskoa, että hän epäilee minua näistä, koska toimisi itse niin.

 

Ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan lopettaa roikkumista tuossa sairaassa suhteessa. Lapsesi kärsivtä siitä, että äiti ei osaa päättää, että EI jatka elämää sekopään kanssa.

SINÄ valitset, mitä teet. Ja valitset jatkaa tätä vellomista, koska ilmeisesti saat siitä jotain kiksejä. Haet täältä vain lisää vellomisseuraa, et ratkaisua tilanteen lopettamiseksi. Et oikeasti, kun jankkaat vain sitä miten se mies voisi muuttua ja mitä se ajattelee. Sivuutat täysin sen, että suurin osa kirjoittajista on sanonut sinulle tämän:

SUHTEENNE ON SAIRAS, EIKÄ SE MUUTU. VOIT LOPETTAA SEN VAIN LOPETTAMALLA MIEHEN MOTIIVIEN MIETTIMISEN JA HÄNEN MUUTTUMISENSA ODOTTAMISEN. PELASTAT ITSESI LÄHTEMÄLLÄ, ET POHTIMALLA.

Mutta ethän sinä lähde, koska on kivempaa olla marttyyri ja samalla antaa muksujesi kärsiä rajattomuudestasi. Voin veikata, että perheenne lasten mielenterveyttä paikkaillaan vielä isolla rahalla.

 

[QUOTE="rixu";24017278]Miehelläsi on voimakkaita narsistisia piirteitä. Sinusta on hyvää vauhtia tulossa läheisriippuvainen.

Jätä se sika on tällä kertaa oikeasti hyvä neuvo. Tulet olemaan paljon onnellisempi ilman häntä.[/QUOTE]peesi tähän.

 

[QUOTE="tota noin";24056540]Ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan lopettaa roikkumista tuossa sairaassa suhteessa. Lapsesi kärsivtä siitä, että äiti ei osaa päättää, että EI jatka elämää sekopään kanssa.

SINÄ valitset, mitä teet. Ja valitset jatkaa tätä vellomista, koska ilmeisesti saat siitä jotain kiksejä. Haet täältä vain lisää vellomisseuraa, et ratkaisua tilanteen lopettamiseksi. Et oikeasti, kun jankkaat vain sitä miten se mies voisi muuttua ja mitä se ajattelee. Sivuutat täysin sen, että suurin osa kirjoittajista on sanonut sinulle tämän:

SUHTEENNE ON SAIRAS, EIKÄ SE MUUTU. VOIT LOPETTAA SEN VAIN LOPETTAMALLA MIEHEN MOTIIVIEN MIETTIMISEN JA HÄNEN MUUTTUMISENSA ODOTTAMISEN. PELASTAT ITSESI LÄHTEMÄLLÄ, ET POHTIMALLA.

Mutta ethän sinä lähde, koska on kivempaa olla marttyyri ja samalla antaa muksujesi kärsiä rajattomuudestasi. Voin veikata, että perheenne lasten mielenterveyttä paikkaillaan vielä isolla rahalla. [/QUOTE]
Niinpä.

Tällaisiin tapauksiin voisi perustaa vaikka kokonaan oman palstan. Porukkaa selvästi riittäisi.

 

Mitä tässä vois sanoa. Aika samanlainen suhde oli minullakin ex-mieheni kanssa. En kyllä pidä häntä narsistina vaan alkoholistina ja mielenvikaisena enemmänkin. Tommosta kiristämistä oli, muutti mm. yhtäkkiä kesken kaiken omaan yksiöön asunnostamme kun halusi "vapautta". Kihlat purki riitapäissään ja taas krapulassa pyyteli anteeks.

Lopulta pääsin eroon pohjan kautta kylläkin. 3 vuotta terapiaa (oli lapsuuden traumoja, jotka mm. tuota läheisriippuvutta aiheutti) ja nyt olen jaloillani paljon vahvempana ihmisenä.

Mut se mitä piti sanoa, sillon kun itsekin olin aika pohjalla - niin eipä kenenkään tutun sanat auttaneet, oli ne ystävällisiä tai riitaisia. Sitä kun on tarpeeks sisällä siinä itse niin ei sieltä helposti pois pääse. Ite heräsin 3 kertaa sairaalassa yliannostuksen takia (en jaksanu enää elää siinä suhteessa eikä ulospääsyä näkynyt) kunnes vasta ymmärsin, että mun elämä ei ole sen paskiaisen arvoinen. Eli se täytyy ITSE TAJUTA että elämässä on parempaakin tarjottavaa.

Toivoisin, että menisit johonkin terapiaan tai psykologille tms. juttelemaan asiasta. Ota aluks vaikka 10 käyntikertaa tihein välein jotta pääset kertomaan kunnolla mitä teillä tapahtuu. Ulkopuolisen sanat ja kysymykset herättää sinussa itsessäkin paljon kysymyksiä ja ajatuksia ja toivottavasti käynnistää sen muutoksenhalun.

Mun erostani siitä miehestä on nyt 7 vuotta. Pian hänen jälkeen tapasin oikean elämäni miehen ja meillä on jo 2-vuotias ihana poika, sekä toinen tulossa. Ja itse olen paljon vahvempi ja itsevarmempi siis.


Paljon tsemppiä ja voimia sinulle, matka on pitkä mutta ainoastaan eka ylämäki on se jyrkin. Sen kun ylität, helpottaa paljon!

 

Olen hakenut apua ja haen. Heinäkuuksi jään kuitenkin tyhjän päälle - tai oman itseni varaan - kaikkien auttajien ollessa lomalla.

HALUAN todellakin rauhaisamman, turvallisemman elämän ja unohtaa miehen ihan kokonaan. Satuttaa, jos hänestä tuleekin ihana jollekin toiselle, koska kaikkeni yritin ja enemmänkin. Minut hän on kuitenkin saanut alistettua,eikä varmasti tule muuttumaan.

Kiitos, että olette jakaneet kokemuksianne. Psykiatrin kanssa käytiin jo aikaa sitten läpi sitä valtavaa tuskatilaa, joka minulla miehen seurassa tulee. Tosiaan melkein voisin tehdä itselleni jotakin. Tämä tunne menee kuitenkin ohi, kun pääsen rauhaan ja omille jaloilleni, minuksi.

 

[QUOTE="aapee";24057448]Satuttaa, jos hänestä tuleekin ihana jollekin toiselle, koska kaikkeni yritin ja enemmänkin.[/QUOTE]
Huh huh.

 

Nostan vielä

 

[QUOTE="aapee";24058092]Nostan vielä[/QUOTE]

Miksi? Mitä vielä haluat että sulle sanottaisiin?

 

Minä voin luvata ettei miehestäsi tule koskaan ihanaa kenellekään. Se voi sen aikaa esittää hurmaavaa, että saa seuraavan uhrin pelaamaan pelejään ja siirtämään omat negatiiviset piirteensä toiseen, jolloin voi syyttä toista omista tekemisistään. Mutta ihanaa, hyvää, tasapainoista, huomioonottavaa, aidosti välittävää ihmistä hänestä ei KOSKAAN tule, sen voin luvata jo ihan kirjoittamasi tekstin perusteella. Sinun täytyy irroittaa itsesi kuin laastari, kertalaakista kokonaan pois. Sitten kun saat elämäsi järjestykseen, niin se aidosti välittävä ja tasapainoinen mies saattaa ilmestyä elämääsi.

 

"Miksi,miksi mulle tulee näitä "syöksyjä" syyllistymisen alhoon, että uskon, että mies on ihana,kunhan minä en pelkää ja olen miehen ihanuuden arvoinen?"

Haluaisit olla miehen arvoinen. Kuule, mä näkisin sun tilanteen toisin päin: sun narsistimiehes ei ole SINUN arvoisesi! Sä olet yrittänyt, mutta mies on vaan pelannut peliä sun kustannuksella.

Miehes ei tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään. On helppo syyttää puolisoa omasta surkeasta tilanteesta, mutta huomattavasti vaikeampaa on tehdä töitä oman elämänsä ja suhteen eteen.

"Satuttaa, jos hänestä tuleekin ihana jollekin toiselle, koska kaikkeni yritin ja enemmänkin"

Varmasti satuttaa, se on ihan ymmärrettävää. Mutta ajattele asia niin, että jos nyt sun ukkos alkaisi heilastelemaan jonkun naisen kanssa ja rehvastelisi sulle sillä, ja jos vaikka aluksi heidän yhdessäolonsa näyttäisikin hehkeältä, niin aikaa myöten alkaa takuuvarmasti tulla ongelmia siinä sen uudessakin suhteessa. Semmoinen mies joka ei näe vikaa itsessään, tuhoaa aika pian uudetkin suhteensa pitemmän päälle, ruusuisen alun jälkeen.

Olet arvokas ihminen, älä anna sen miehen viedä itsetuntoasi!

 

Minä voin luvata ettei miehestäsi tule koskaan ihanaa kenellekään. Se voi sen aikaa esittää hurmaavaa, että saa seuraavan uhrin pelaamaan pelejään ja siirtämään omat negatiiviset piirteensä toiseen, jolloin voi syyttä toista omista tekemisistään. Mutta ihanaa, hyvää, tasapainoista, huomioonottavaa, aidosti välittävää ihmistä hänestä ei KOSKAAN tule, sen voin luvata jo ihan kirjoittamasi tekstin perusteella. Sinun täytyy irroittaa itsesi kuin laastari, kertalaakista kokonaan pois. Sitten kun saat elämäsi järjestykseen, niin se aidosti välittävä ja tasapainoinen mies saattaa ilmestyä elämääsi.

Näin uskon kyllä itsekin, koska on saanut elämänsä ihan sekaisin. Kunpa jaksaisin uskoa itseeni ja mennä sen mukaan, kuinka huonosti voin hänen seurassaan ja vaikutusvallassaan.

 

Miehellesi on turha kertoa miltä sinusta tuntuu, hän ei ymmärrä, eikä (pysty) tuntemaan empatiaa. Hän voi hyvinkin kokea kyyneleesi manipulointina, koska itse voisi tehdä niin, hänelle ne ovat sitä.
Ymmärrän että ajattelet olevasi syypää siihen, koska sitä on toitotettu sinulle niin pitkään. Mies on kuitenkin itse vastuussa reaktioistaan, et sinä.

 

Moni tuolla jo hyvin sanoi, että katkaise napanuora. Munkin narsistiex yritti eron jälkee ties sun illä hallita ja kontrolloida kun huomasi, ettei voi niin koitti vaan kovemmilla panoksilla. Tasan niin kauan sun on huono olla kun tajuat panna piseen koko touhulle. Mitä enemmän annat naruja mihin tarttua, narsisti tarttuu. Suuri helpotus tulee kun katkaiset välit täysin, saat etäisyyttä ja tajuat itsekin, että itse sinä annat itseäsi manipuloida. Niskasta kiinni ja kohti positiivista elämää.

 

Minä voin luvata ettei miehestäsi tule koskaan ihanaa kenellekään. Se voi sen aikaa esittää hurmaavaa, että saa seuraavan uhrin pelaamaan pelejään ja siirtämään omat negatiiviset piirteensä toiseen, jolloin voi syyttä toista omista tekemisistään. Mutta ihanaa, hyvää, tasapainoista, huomioonottavaa, aidosti välittävää ihmistä hänestä ei KOSKAAN tule, sen voin luvata jo ihan kirjoittamasi tekstin perusteella. Sinun täytyy irroittaa itsesi kuin laastari, kertalaakista kokonaan pois. Sitten kun saat elämäsi järjestykseen, niin se aidosti välittävä ja tasapainoinen mies saattaa ilmestyä elämääsi.

AP: Lue tämä teksti ainakin kymmenen kertaa hitaasti ja sisäistäen jokainen lause.

Pidä huoli siitä että saat yksinhuoltajuuden! Säilytä kaikki tekstiviestit yms. joissa on jotain miehen kannalta raskauttavaa.

 

Hei, kirjoitit vielä tuohon että satuttaa jos hän on ihana jollekulle toiselle. Voin kertoa näin jälkeenpäin, että kun oma elämä paranee ja on kondiksessa, ei voisi enää vähempää kiinnostaa mitä hänelle tapahtuu. Eli älä huoli tulevaisuuden tunteista, koska takaan että jossain vaiheessa ne eivät tunnu enää niin pahoilta mitä nyt.

Oma exänikin taisi saada elämänsä kuntoon ja ymmärtääkseni tuli isäksi samoihin aikoihin kun itse tulin äidiksi. Pikkasen se kirpaisi, mutta tosiaan vain PIKKASEN. Eikä mua juurikaan enää kiinnosta hänen elämäntilanteensa (meillä on yhteisiä tuttujakin).

 

Mies on alusta lähtien yrittänyt saada minua valheista kiinni ja on aina ollut siinä suhteessakin outo. Olin todella avoin hänelle,koska luotin häneen täysin.

Nyt asumuseron aikana olen ottanut elämääni haltuun. Olen hoitanut asioita mieheltä lupaa kysymättä. Kun hän on ne huomannut ja tivannut, on hän saanut pohjaa sille, että teenhän asioita selän takana, vaikka siis kyseessä ovat olleet ihan tavalliset, hoidettavat asiat.

Nyt hän nosti hirveän, kuulema lopullisen, metelin, kun sai minut taas "puhuttua pussiin" tekemistäni asioista ja poistumisistani kotoa, joista hän ei tiennyt. Nämä kertovat, että olen valehdellut aina ja olen kaksinaamainen, laskelmoiva hyväksikäyttäjä. Hän aikoo kuulema kaikille kertoa, mikä huora olen ollut ja hän aikoo tehdä elämästäni helvettiä.

Lisäksi hän haluaa painottaa minulle, kuinka hyvä mies hän oikeissa käsissä onkaan.

Voi miksi minä ajattelen hänestä aina niin, että pohjimmiltaan hän varmasti on hyvä?? Miksi haluan uskoa, että hän on kiltti ja vain pahasta olosta, huonosta itsetunnosta, vastoinkäymisistä johtuen riehuu ja on tavattoman ilkeä? Miksi en vain toivota onnea uuden naisensa kanssa ja lyö luuria korvaan?
Miksi hän uskoo minusta vain kaikkea pahaa ja yrittää etsiä joka paikasta,joka asiasta todisteita minun pahuudestani?

Miksi minä olen näin heikko, typerä ja tollo?

 

En tiedä, mutta ymmärrä nyt hyvä nainen, että vika on myös sinussa. Jos sinulla on läheisriippuvaisuutta ja muita ongelmia (ehkä persoonallisuushäiriö), niin niitä pitää hoitaa, eikä jäädä jahkailemaan miehen ominaisuuksia ja nykyistä elämää. Ammattiapu olisi sinulle varmasti tarpeen.