Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Moi kaikille!

Oikein liikuttuneena lueskelen teidän kommenttejanne. On niin tuttuja ajatuksia/neuvoja ja kullakin niin paljon positiivista asennetta pyrkiä eteenpäin.

Ja todella hienoa että kaikilta löytyy vinkkejä niille jotka niitä eniten tarvitsevat

Vieläkin olen pohdiskellut sitä että näin jälkeenpäin sanottuna talvi ja kevät oli ainakin minulle hyvin arvokasta ja opettavaista aikaa. Vasta nyt ymmärtää sen että miten suuri merkitys paranemiseen on motivaatiolla ja henkisellä tuella jota saa kaveripiiristä ja toivottavasti myös jalkaa hoitavilta ihmisiltä.

Sairaslomaa tarvitaan usein lisää koska työpäivän aikana ei kuntouttaminen juurti onnistu. Itse kykenin kunnolla konttorihommiin vasta 1,5 kk kipsin poiston jälkeen

Juuri sain fysioterapiaa lisää koska nyt pitää saada muu kroppa kuntoon (pohkeet,selkä,hartiat) jotka olivat saaneet 'siipeensä' sairastelun aikana.

Mutta hienosti menee. Lenkkeilykin onnistuu jo ihan mukavasti. Juhannusviikolla tiistaina seuraava 'kaatumisen muistopäivä' jolloin 6 kk kulunut siitä kun nilkka raudoitettiin.

Tsemppiä kaikille, etenkin Amalialle, nauttikaa helteestä!!!

 

Kiitti Sandrusko taas käytännön vinkeistä. Toivottavasti jo lähiviikkoina voin heittää ainakin toisen kepin hiiteen. Ja VesKun kanssa olen samaa mieltä vertaistuen merkittävyydestä. Kokemustiedon jakaminen on tärkeää. Kukaan omainen tai ystävä ei luonnollisestikaan pysty tuntemaan nahoissaan, mitä käytännön ongelmia, fyysisisä ja psyykkisiä harmeja ja toisaalta sitten iloa, onnistumisen tunnetta ja helpotusta toipumisesta vamma aiheuttaa, vaikka olisi millaiset empatian lahjat. Eikä toisaalta viitsi hirveästi rasittaakkaan muita jatkuvalla "kinttukertomuksella". Lisäksi keskutelupalstalta sain esimerkiksi tiedon siitä, mikä on kyynärsauvojen oikea korkeus: seistessä ranne kepin kädensijan kohdalle, korkeus on silloin oikea ja kävely sujuu. Sairaalassa fysioterapeutti sääsi kepin neljä pykälää liian korkealle ja totesi, että näyttävät olevan sopivan pituiset. Ilmankos kävely tuntui huteralta kun pomppi korkealle ilmaan yhden jalan varassa. Kukaan sairaalassa ei selittänyt, miksi murtuneen jalan iho kuoriutuu, erityisesti jalkapohjasta irti. Keskustelupalstalta selvisi, että kyse on vamman aiheuttaman puutteellisen laskimoverenkierron seurausta. Esimerkkeinä vaan. Tosin palstoilla tulee vastaan ihan huuhaatakin - mutta ei tällä palstalla

 

Hei kaikille toipumisvaiheessa oleville!

Kun käytte fysioterapiassa, ottakaa tämäkin keino puheeksi
http://www.kinesioteippaus.fi/

Itselläni on nyt jalan sisäsyrjä teippiä täynnä. Teipin avulla vähennetään nilkan turvotusta etenkin iltaisin/parannetaan aineenvaihduntaa. Samalla vähennetään nilkan jäykistymistä

Todella hyvä apu teille kaikille kun jalka kestää jo kävellä mutta tarvitsee vielä paljon lisäapuja

Hienosti on vamma parantunut upeiden tukijoukkojen avulla

 

Yrittäkää nauttia juhannuksesta!

Jokainen meistä on havainnut sen että jalka paranee päivä päivältä

Minun nilkkani pääsi kesälomalle, seuraava fysioterapiahoito on vasta heinäkuun lopussa.
- nilkan jäykkyys vähenee, kun muistaa jumpata
- turvotus suurinpiirtein hävinnyt tänään 'kaatumisen muistopäivänä', eli 6 kk kulunut
- nyt pystyn jo venyttämään pohjelihasta muutaman yöllisen krampin jälkeen
- kompressiosukasta apua pitkillä lenkeillä

Tsemppiä kohtalotovereille!!!!

 

Hyvää Juhannusta myös minulta kaikille nilkuttajille!
12 viikkoa leikkauksesta, 14 viikkoa liukastumisesta ja tänään oli kontrollikäynti. Luutuminen on edistynyt normaalisti, kaikki kondiksessa muutenkin. Eksternifiksaattori vielä neljä viikkoa kintussa, mutta varata saa jo koko painolla. Voi olla, ettei Walker-saapasta ehkä tarvitakkaan - tai sitten tarvitaan... Nyt siis pikkuhiljaa apuvälineistä eroon ja omille jaloille. En siis pääse juhannussaunaan, uimaan enkä autonrattiin, mutta "kävelylle" kuitenkin.

 

Upeaa, aikaa kuluu mutta paraneminen näyttää edistyvän sinullakin hienosti.
Kohta huomaat että mennyt aika on ollut oikeastaan aika opettavaista aikaa.
Kun on motivaatio kunnossa ja katse eteenpäin, niin kyullä näistä toivutaan

Tsemppiä, toivotaan intiaanikesää!!!

 

Mikä vapauden tunne Sain tänään orthofixin vihdoin 4 kk ja 1 vk jälkeen pois jalasta!!!!! Onpa todella ihmeellinen olo kun häkkyrä hävinnyt ketarasta. Tilalle laitettiin walker jolla nyt tallustellaan 3 vk seuraavaan kontrolliin. Sairauslomaa tuli (odotetusti) 1 kk lisää heinäkuun loppuun.

Amalia -> Poisto operaatio tehtiin ortopedi käynnillä ja on nopea homma ehkä n 5 -10 min siinä itse irti ruuvaamisessa vierähti. Puudutusta ei tule vaan ihan siinä toimenpidehuoneessa lääkäri homman suorittaa. Itseäni ei sattunut juuri lainkaan ainoastaan tuo kantapään piikkin poisto hieman "vihlaisi" luussa (on ilmeisesti syvin piikki) lähinnä vastakkaisella puolella ulkosyrjässä, mutta yllättävän kivuton toimenpide kaiken kaikkiaan.

Walkeria tulee pitää aina liikkuessa, mutta esim sohvalla istuessa / suihkussa ja nukkuessa voi olla ilman ja jumpata nilkkaa. Walkeri tuntuu oiken mukavalta jalassa ja on helppo pukea ja riisua. Kaveriksi vaatii melko korkeapohjaisen jalkineen, jotta molemmat jalat ovat samalla "tasolla". Fysioterapiat tulevat kuvioon vasta tämän vaiheen jälkeen eli ei vielä walkerin kanssa.

Lupa saatu jopa juhannussaunaan parin päivän päästä eli tästä se kesä alkaaa.

Hyvää Juhannusta kaikille!

 

Moi Sandrusko!

Nyt sitten makeraa mahan täydeltä
http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=16788&nimi=Hukka+Makkaraputki
Ukko-Pekka Hot tai vastaavaa putkeen samalla kun sauna rupeaa lämpiämään

Juoman saat valita itse!

Varo ettei tule revähtymiä onnen lihaisiin

 

Loistavaa Sandrusko että pääsit irti "häkkyrästä". Ihanaa, pääset juhannussaunaan! Ja kiitti fiksaattorin poiston kertomisesta, ei hirvitä enää ollenkaan itselläni edessä oleva poisto. Ja Walker tuntuu olevan paljon mukavampi vaihtoehto "häkkyrään" verrattuna. Fysioterapia saa varmaan odottaa minullakin aikaa parempaa, eli mahdollisen Walkerin jälkeen sitten. Miten fiksaattorin piikkien aukoille tehtiin, annetaanko niiden umpeutua itsekseen vai ommeltiinko? Sanottiinko mitään niiden ja luussa olevien reikien paranemisaikatulusta? Tein itse eilen "intervalliharjoituksia": kävin 5 km:n lenkin postissa niin, että osan matkaa istuin työnnettävänä pyörätuolissa, osan matkaa kävelin itse keppien kanssa niin pitkään kun kivulta pystyin. Sitten taas levähtämään tuoliin ja taas "ihmeparantuminen", ylös pyörätuolista omille jaloille. Mahtoihan se olla hilpeän näköistä, mutta matka taittui ja kuntoilua tuli

 

kiitos Vesku ja hauskasta "vinkki viitosesta" ja kyllä makkara sekä sauna varmasti maistuu - niitä on odotettu - Uimaan saa myös mennä jos uskaltaa hyiseen veteen pulahtaa.

Elämä on ihmisen parasta aikaa - siis laiffii - !!!!!!!!

Aukot umpeutuvat itsekseen, ei ommella kiinni. Umpeutuvat parissa kolmessa päivässä. Hieman vielä vuotavat varsinkin se kantäpään aukkonen, mutta tyrehtyy hiljalleen. Yksi piikkihän minulta otettiin jo pois n 6vk sitten (infektoitunut) ja parani oikein hyvin normaali suihkuttelulla. Pieni kuoppa vielä siinä on, mutta aika nopsaan umpeutui. Kun suihkuttelee päivittäin ei liian paksua rupea pääse kertymään. Kuohautus vedyllä ok mutta ei välttämätöntä tai turhan usein.

Luussa olevista rei'istä ei ollut oikeastaan puhetta, mutta sain sen käsityksen, että ne eivät ole ongelma jalan kuormituksen kannalta vaan walkerilla tuetaan nimen omaan edelleen hentoja murtumakohtia.

Hienoa Amalia jatka samaan malliin intervalliharjoituksia niin saa pian tuoli jäädä "narikkaan". Meillä ollut melko samanlainen aikataulutus tässä projektissa eri vaiheissa vain mennään ja maali häämöttää.

 

hei kaikki. ihanaa vertaistukea. kaaduin 9 päivää sitten illalla ja sain nilkkamurtuman vasempaan jalkaan, leikattiin seuraavan päivän iltana. ruuvien määrää en tiedä enkä laattojen. keppikävely on vieläkin vaikeaa ja asun hissittömässä talossa. portaita en uskalla kepeillä mennä. kipuja on paljon ja aika matelee. juhannussaunaan en tänä kesänä pääse, enkä uimaan tai pyöräileen. yritän keksiäkuitenkin jotain iloisia asioita siitä, että kädet ovat ehjät. niin paljon kun tätä kesää odotin =(
6.7 pitäisi olla kipsin vaihto ja hakasten pois otto. saiskohan sen jälkeen jo hieman varata jalalle?

 

Moi!
Kaikki sympatia sinulle "toivo elää". Onneksi pääsit heti leikkaukseen. Pääset huomattavasti helpommin ja nopeammin taas kuntoon, eli vältyt jalan ulkoisilta tuilta, jotka hidastavat toipumista. Silloin kun murtuneella jalalla ei voi yhtään varata, on keppien kanssa hyppely riskialtista. En lähtisi portaita kävelemään ennen kuin jalalle saa edes osittain varata. Kaatuminen luutumattoman jalan kanssa voi johtaa uuteen operaatioon. Toivottavasti saat apua kotona riittävästi, keppien kanssa kävely kun vaatii molemmat kädet ja kolmatta ei ole. Jalan varauslupa annetaan aina yksilöllisesti luutumistilanteen ja vamman laadun mukaan. Röntgenkuvista seuraavalla käynnillä selviää jo jotain. Varusohjeita kannattaa noudattaa kirjailmellisesti, sillä jos varaa liian aikaisin, syntyy rasitusmurtumia tai ns. valenivel, murtumakohtaan kasvaa kudosta, joka ei kestä rasitusta. Jos ei taas varaa ohjeioden mukaan, luutuminen hidastuu. Tsemppiä sinulle, tulee todennäköisesti uusia kesiä, sillä ainakin itse lohduttaudun.

 

Kiitos hurjasti neuvoista ja ja vinkeistä. Ehkä jo sitten vuoden päästä saan nauttia täysin siemauksin kesästä. Puoliso ja poikani ovat joo, onneksi, apunani. Lepoasennossa on hyvä, mutta heti kun pidän jalkaani vähänkään alaspäin, kipu on kova ja turvotus suuri ja sen takia vietän suurimman osan aikaa makuuasennossa. Yritän kovasti kasvaa henkisesti ja oppia tästä kokemuksesta jotain arvokasta. Lääkäri kyllä mainitsi jotain siitä, että vasta vuoden päästä näkee mitä jalasta tulee? On se pitkä aika!
Inhoan "napapiikkejä" ja sitä särkylääkemäärää, jota on pakko ottaa, jotta olo olisi helpompaa.
Ja miten voi WC:ssä ja suihkussa käynti olla niin vastenmielistä ja hankalaa. Olen ihan voimaton sen jälkeen. Osa syy lienee sillä, että olen isokokoinen nainen, enkä kovin kevytkään. Käsivoimat ei tahdo riittää. Olen harkinnut polvisuojia ja konttausta aina välillä. Noloa ja nöyryyttävää.
Kummallista tämä ihmisen elo? JUHANNUSTA!

 

Hei "Toivo elää"

Tällä palstalla on todella paljon vinkkejä arkeen ja pyhään, kannattaa siis lukea kaikki tarinat läpi.

Yritä saada selville että mitä sinun nilkallesi on tehty (esim. kopio röntgenkuvasta), voit samalla verrata omaa vammaasi muiden vammoihin.

Kuten näet, jokainen meistä on päässyt paranemisen tiellä nopeasti eteenpäin.

Itse kaaduin viikko ennen Joulua ja sain nilkkaani lattaraudan ja 6 ruuvia.
Kuusi kuukautta on kulunut, juoksentelen jo päivittäin metsäpoluilla koska olen kevytrakenteinen urheiluhullu. Siitä huolimatta joudun tekemään aamuin-illoin jumppaa koska muuten nilkka jäykistyy.

Ensimmäinen asia mitä tarvitset, on motivaatio. Kun se on kunnossa, paraneminen etenee huomattavasti paremmin.

Sitten kun pääset kuntoutusvaiheeseen, tee sitä ahkerasti. Se vaihe tekee sinut terveeksi

Tsemppiä!!

 

Olipa ihana juhannus! Tuli vietettyä ihanaa aikaa mökillä, saunoen uiden ja grillaten Toivottavasti teillä muillakin oli rentouttava ja mukava juhannus!

Minulla on tällä viikolla kontrolli ja pyydän lääkäriltä uuden lähetteen fysioterapiaan, koska edelleen nilkka on vähän jäykkä ja toipilas. Pikkuisen vielä turvottelee, mutta siihen on jo tottunut ja kylmäpussi mobilaatin kera on pop Kaatumisesta on vierähtäny jo 5kk 2vk. Hieman arvelluttaa töihin palaaminen, koska jalka väsyy edelleen aika helposti. Lenkin jälkee on pakko antaa lepohetki ja venytyksiä ja kylmää jalalle. Töissä ei niitä oikeen voi antaa. Ehkä myös pidän kesäloman nyt heti sairasloman perään, ehkä, en tiedä! katselen mitä lääkäri on mieltä ja miltä itsestäni tuntuu.. Ihanaa kesää kaikille!!

 

Jos menet töihin jo nyt, niin melkoinen shokki nilkalle. Siis lisää saikkua kuntoutusta varten.
Kengän valinta pitää olla todella hyvä että jalka kestää töiassä 8 tunnin treenin.

Tuo nilkan jäykkyys vaivaa ainakin minua vielä pitkään.
Raudoitettu alue on kunnossa mutta nivelsiteet kiristyvät helposti.

Sen ilmiön olen toisaalta havainnut että jos viettää päivänkin sohvaperunan elämää, on nilkka iltaisin aika kiukkuinen. Siis ulos se haluaa monta kertaa päivässä

 

Moi kaikki "raajarikot"!
Otin toissapäivänä ensimmäiset askeleet yhden kepin varassa, hienosti sujuu Mukava kun voi kannella tavaroita toisella kädellä, helpottaa arkielämää huomattavasti. Pyörätuoli on telakalla, keppien kanssa pääsee suihkuun ja joka paikkaan. Kävin kokeilemassa, miten autolla ajo sujuisi eksternifiksaattorin kanssa. Yllättäen häkkyrä ei ollutkaan polkimien tiellä. Taidanpa ottaa auton käyttöön lähipäivinä, riippumattomuus sen kun kasvaa.
Mietin oman saikun jatkoa niin kuin Pepsukin. Jos häkkyrä otetaan jalasta heinäkuun puolessa välissä, tuskinpa kykenen elokuun alussa töihin. Vastahan nilkan taivuttelu alkaa ja sen mukana vasta todellinen kuntoutuminen. Ja vielä edessä oleva kesäloma on tarkoitettu terveenä lomailemiseen, ei sairastamiseen tai kuntoutumiseen. Siispä saikkua lisää!
VesKu pystyy lenkkeilemään jo metsäpoluilla, hienoa. Sitä vaihetta itsekin odotan.
Ja Toivo elää, vielä muutama juttu omista kokemuksista. Kipu murtuneessa jalassa on leikkauksen jälkeen kovin parin, kolmen viikon ajan. Sen jälkeen kipu helpottaa kun luutuminen alkaa ja pehmytkudokset toipuvat. Eli parempia aikoja on sinullakin odotettavissa. Itse lääkitsin alkuvaiheessa kipua Panadolilla ja Buranalla, joita siis voi käyttää yhdessä, niin, että tein listan kelloaikoineen lääkkeen ottamisesta, että tasainen lääkkeen vaikutus riitti koko vuorokaudeksi. Ajatuksena se, että tuossa vaiheessa ei kannata jäädä odottelemaan helvetillisiä tuskia vaan ennalta ehkäistä ja lieventää niitä etukäteen. Panacodia jouduin ottamaan muutamana yönä, mutta yritin siitä päästä mahdollisimman nopeasti eroon, koska se on opiaatti joka aiheuttaa riippuvuuden nopeasti.
Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta en tarvinnut mitään kipulääkkeitä pariin kuukauteen. Nyt vasta, kun kävelyharjoitukset ovat alkaneet ja tulee enemmän käveltyä ja kinttu protestoi, voin joskus ottaa tulehduskipulääkkeen joka auttaa kyllä. Mitä napapiikkiin tulee, eihän se mukavaa ole, mutta parempi Klexane kuin veritulppa, jonka vaara eittämättä lisääntyy pitkän liikkumattomuuden aikana. Hyvä että on keksitty tuokin juttu. Ymmärrän hyvin sinun kertomiasi fiiliksiä, mitkä alkuvaiheessa tulevat useimmille eittämättä. Itsekin ehdin jo siinä alkuvaiheessa ajatella, että onko minulla keuhkoembolia vai miksi olen niin voimaton ja hengästyin jo siirtyessäni pöydästä sohvalle. Ja käsivarret tuntuivat tosi voimattomilta (koska eihän sitä normaalisti käytä käsivarren lihaksia liikkumiseen). Suihkureissukin kesti ikuisuuksia ja tuskastutti välillä. Mutta ne ovat kaikki leikkauksen jälkeisiä normaaleja tuntemuksia. Joiltakin pinna palaa helposti, jotkut liikuttuvat pienimmästäkin, kaikenlaisia tunteita kivun ja avuttomuuden keskellä syntyy. Mutta on hyvä tietää, että ne kuuluvat normaaliin toipumisprosessiin. Niin kuin tältäkin palstalta näkee, kaikki toipuvat. Pakollisen levon aikana kannattaa tehdä kaikkea mukavaa mitä vaan voi. Itselle ystävät ja läheiset, puhelin, netti vertaistukineen, hyvät kirjat, musiikki, elokuvat yms. auttoivat jaksamaan. Ja jo ihan pakollisissa arkihommissakin meni aikaa pakosti puoli päivää, että aika ei ole kertaakaan tullut pitkäksi. Tsemppiä sinulle, päivä päivältä helpottaa!

 

Kiitos Amalia pitkästä kirjoituksesta. Näköjään tiedät jo kaiken, juuri näinhän ne asiat on.
Ja hienoa että olet jo selvinnyt pahimman yli, huomenna on asiat vielä paremmin

Kuten olen kertonut aikaisemminkin, kuntoutus on oma jaksonsa tällä pitkällä polulla.
Minulla kuntoutus alkoi omin avuin siitä kun jalasta otettiin tikit pois. Mutta varsinaisesti vasta silloin kun pääsin kipsin poisoton jälkeen hyvään fysioterapiaan.

Fysioterapiaa on vielä pari kertaa jäljellä, sen lisäksi teen jumppaliikettä päivittäin monta kertaa ja tietenkin hoidan kuntoani muilla eväin jalan ehdolla. (pyöräily, kävely, uinti, juoksu, tasapainolauta jne)

Paras tapa taivuttaa nilkkaa:
- jalkaterä seinän viereen, varpaat taivutetaan ylös seinää vasten.
- sitten taivutan polvea kohti seinää (pumppaava liike)
- jos pystyn koskettamaan polvella seinään niin sitten nilkka ok, muuten jatkan ko. liikettä

Nilkka on jo suh. hyvässä kunnossa, lihaskireyttä säären/pohkeen alueella ja sitä varten auttaa hieronta.

Siis vinkkinä kaikille kuntouitusvaiheessa oleville:
- koko kroppa tarvitsee hoitoa
- selkä saattaa olla jumissa kevään keppikävelystä
- takareidet rasittuneet
- pohkeissa kireyttä jne

Se on selvää että tuskin nuo menneiden kuukausien tapahtumat koskaan unohtuu, mutta kyllä tästä 'taudista' terveeksi tulee

 

Minulla on tänään jalankatkeamisen ensimmäinen vuosipäivä On muuten oikeasti ollut vähän alakuloinen olo. Parempikin voisi olla tilanne. Mutta ihan arkielämää nilkka ei vaikeuta.

 

Ihanaa kuulla, kun olette sen verran edellä nilkkanne kanssa, mitä mulle on toivottavasti tapahtumassa...parempaan suuntaan mennään.
Mulla viikon päästä se kipsin vaihto (kävelykipsi? lasikuitu?) ja hakasten poisto leikkaushaavasta ja toivon todella, että saisin sitten jo varata hieman kipeälle jalalle?
Kipuja ja särkyä on ollut yllättävän vähän, mutta pidän kyllä koko ajan yllä burana + panadol lääkitystä sillai niinku ennalta ehkäisevästi ja kun ristiselkä särkee nyt enemmän kuin kipeä jalka. Lienee syytä jatkuvan makaamisen ja kepeillä könkkäilyn.
Aika kuluu suht koht hyvin juuri lukemisen, elokuvien ja netin parissa. Ystävä ja sisar on käynyt jutustelemassa, kunhan omilta töiltään ehtivät.
Ruoka maistuu huonosti, sillä nälkä on hyvin harvoin, mikä taas johtunee siitä, että kulutus on niin pieni? Voiskohan tässä vähän laihtua?
Vitamiinien ja kalkin tarvehan mua mietityttää, josko täytyisi ottaa ravintolisänä moisia? Joudun kyllä syömään myös sydänlääkitystä, sillä minulla on ollut 1,5 vuotta sitten sydäninfarkti ja tehtiin pallolaajennus. Sen seurauksena sepelvaltimotauti, mikä järkytti tietysti mieltäni paljon enemmän kuin tää nilkan murtuma. Tähän murtumaan ei varmaankaan kuole, mutta sydänkohtaus voi viedä mennessään. Joten onhan sitä kiitollinen kuitenkin siitä, että on elossa!
Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää teille vertaistukilaiset!

 

Hei!

Sen verran ajatusta että nyt sinulla on aikaa hoidella itseäsi sekä henkisesti että fyysisesti
- kun on jalka paketissa, voi pohtia että kuinka tärkeitä on ystävät (=tukijoukot)
- nauti siitä että ei ole kiire minnekään
- syö terveellisesti
- tee sellaista jumppaa mikä on mahdollista (etenkin takareisi kaipaa jumppaa)
- anna ajan kulua, kyllä se hipaisuvarauslupa pian tulee
- käy ulkona monta kertaa päivässä
- itse syön kalkki-magnesiumia, kai se on hyvää sinullekin

Minä menen taas huomenna hierojalle. Nilkan ja pohkeen/säären hieronta tekee hyvää

Tsemppiä!!!

 

Moi
Kalsium+D-vitamiinivalmiste olisi nykytietämyksen mukaan ikäisellesi naiselle paikallaan, varsinkin kun on ollut luunmurtuma ja joudut ilmeisesti olemaan sisällä nyt paljon. Kannattaisi varmaan pyytää lähetettä luuntiheysmittaukseen.

 

Kontrollissa lääkäri totesi, että röntgenkuva näyttää niin hyvältä, että ei ole syytä jatkaa sairaslomaa. Kysyin ihan vaan mielenkiinnosta, että entäs nämä omat tunnot tässä jalassa? Sain vastaukseksi, että ei hän voi kirjoittaa lisää saikkua, koska siellä ei ole enää mitään mikä paranee. Totesin tietäväni että luutuminen on ok, mutta jalka kipuilee ja haluaisin saada sen kuntouttamalla ensin kuntoon, ennenkuin palaan töihin kävelemään ja kantelemaan tavaroita koko päiväksi. Seuraavaksi, kun kysyin uutta lähetettä fysioterapiaan, niin tämä lääkäri sanoi että kyllä se 10kertaa olisi pitänyt riittää. Hän ei edes vilkaissut jalkaani, ei kuunnellut mitä olin sanomassa ja sanoi vain että nyt pitää mennä töihin ja tässä on särkylääke resepti. Olipa mielenkiintoista. Päästyäni sairaalan ovista soitin suoraapäätä työterveyslääkärille ja menin siellä käymään. Tämä lääkäri otti ekaksi asiakseen tarkastaa jalasta pulssin, liikkuvuudet, arkuuden ja vertasi sitä terveen jalan asentoon yms. ja haastatteli minua/ajatuksiani jalan tilanteesta. Ja lopuksi hän itse sanoi, että minä olisin varmasti valmis töihin mutta nilkka ei. Ja sain kuukauden päähän uuden ajan, jotta hän voi seurata parantumistani sekä sen lähetteen sinne fysioon.

 

[QUOTE="Pepsu";24103142]Kontrollissa lääkäri totesi, että röntgenkuva näyttää niin hyvältä, että ei ole syytä jatkaa sairaslomaa. Kysyin ihan vaan mielenkiinnosta, että entäs nämä omat tunnot tässä jalassa? Sain vastaukseksi, että ei hän voi kirjoittaa lisää saikkua, koska siellä ei ole enää mitään mikä paranee. Totesin tietäväni että luutuminen on ok, mutta jalka kipuilee ja haluaisin saada sen kuntouttamalla ensin kuntoon, ennenkuin palaan töihin kävelemään ja kantelemaan tavaroita koko päiväksi. Seuraavaksi, kun kysyin uutta lähetettä fysioterapiaan, niin tämä lääkäri sanoi että kyllä se 10kertaa olisi pitänyt riittää. Hän ei edes vilkaissut jalkaani, ei kuunnellut mitä olin sanomassa ja sanoi vain että nyt pitää mennä töihin ja tässä on särkylääke resepti. Olipa mielenkiintoista. Päästyäni sairaalan ovista soitin suoraapäätä työterveyslääkärille ja menin siellä käymään. Tämä lääkäri otti ekaksi asiakseen tarkastaa jalasta pulssin, liikkuvuudet, arkuuden ja vertasi sitä terveen jalan asentoon yms. ja haastatteli minua/ajatuksiani jalan tilanteesta. Ja lopuksi hän itse sanoi, että minä olisin varmasti valmis töihin mutta nilkka ei. Ja sain kuukauden päähän uuden ajan, jotta hän voi seurata parantumistani sekä sen lähetteen sinne fysioon.[/QUOTE]
Minulla oli samantapainen kokemus, sairaalan lääkärin mielestä olisin suoraan kipsinpoistosta voinut mennä töihin ja fysioterapia on ihan höpöhommaa hänen mielestään.

 

miten tämä ketju on näin pitkä???