Grr!
ja mä EN halua sinne kirveelläkään. Onko pakko, jos ei halua? Tulisi olemaan niin vaivautunut juhannus, kun en osaa olla oma itseni sen aikana. Ei halua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
en vaan halua.. lukee myös tuossa ylhäällä etten osaa olla oma itseni ja sitten ei voi edes kaljaa ottaa kun on kyttäävä silmä koko ajan.....Eihän sinne pakko ole mennä jos ette koko perhe sinne halua mennä mutta jos kaikki muut haluaa paitsi sinä ,niin kyllä mä ajattelisin niin että silloin mennään.
Miksi et halua mennä?
Ehkä ne appivanhemmat eivät jäisi sulle tuntemattomiksi, jos viettäisit heidän kanssaan aikaa vähän useammin? Jos kuitenkin esim. seuraavat 20 vuotta saat heitä katsella, niin eikö olis kiva olla hyvissä väleissä?Minä inhoan kanssa sitä, jos pitää appivanhempien kanssa ylenmäärin aikaa viettää. En minä niitä inhoa, mutta olen epäsosiaalinen ja en siis vaan jaksa vähänkään tuntemattomampien ihmisten seuraa paria-kolmea tuntia kauempaa.
En tiedä millasia ihmisiä muut on mutta musta se ois loukkaavaa jos mun mies ei edes haluaisi tutustua mun vanhempiin.Välit ovat asialliset. Enempää ei tarvitse ollakaan. En ole kovin ihmisrakas. Omaa perhettäni rakastan, mutta minulla ei esimerkiksi ole ainoatakaan ystävää. Enkä edes pidä tätä ongelmana. Esimerkiksi appivanhempieni kanssa minun on hyvin vaikea keksiä mitään yhteistä, joten on hyvin vaikea keskustella heidän kanssaan ja tutustua paremmin.
Mies ei ole kommentoinut asiaa. En käyttäydy epäkohteliaasti, keskustelen kyllä appivanhempieni kanssa ns. yleisellä tasolla. Henkilökohtaisista asioista emme keskustele.En tiedä millasia ihmisiä muut on mutta musta se ois loukkaavaa jos mun mies ei edes haluaisi tutustua mun vanhempiin.
Tässä oli hienosti kuvattuna se sama ongelma, joka minulla on monien ihmisten kanssa... Ja jos joku siitä loukkaantuisi, että minun on vaikea keksiä mitään yhteistä ja tutustua paremmin, en oikein voisi auttaa...Välit ovat asialliset. Enempää ei tarvitse ollakaan. En ole kovin ihmisrakas. Omaa perhettäni rakastan, mutta minulla ei esimerkiksi ole ainoatakaan ystävää. Enkä edes pidä tätä ongelmana. Esimerkiksi appivanhempieni kanssa minun on hyvin vaikea keksiä mitään yhteistä, joten on hyvin vaikea keskustella heidän kanssaan ja tutustua paremmin.
Niin se mustakin hiukan olis. Tietty meitä on moneen junaan. Itse olin äärettömän läheinen ex-appivanhempieni kanssa, vaikka ehdin tuntea heidät alle kaksi vuotta. Olivat mulle kuin toiset vanhemmat. Välillä vieläkin pistetään viestiä, vaikka minun ja heidän poikansa erosta on jo pari vuotta aikaa.En tiedä millasia ihmisiä muut on mutta musta se ois loukkaavaa jos mun mies ei edes haluaisi tutustua mun vanhempiin.
Niin mutta mikä siinä on ettet osaa olla siellä...Ettekö tunne kunnolla vai ettekö tuu toimeen vai mitä?en vaan halua.. lukee myös tuossa ylhäällä etten osaa olla oma itseni ja sitten ei voi edes kaljaa ottaa kun on kyttäävä silmä koko ajan.....
Niin no jos on luonteeltaan sellainen niin eihän sitä itseään tarvii käydä muuttamaan.Tässä oli hienosti kuvattuna se sama ongelma, joka minulla on monien ihmisten kanssa... Ja jos joku siitä loukkaantuisi, että minun on vaikea keksiä mitään yhteistä ja tutustua paremmin, en oikein voisi auttaa...