Onko elämässäsi jotain mitä kadut,nyt ei puhuta parisuhteesta

Mä kadun mielettömästi sitä kun oli mahdollisuus huonon rahatilanteen takia mennä katsomaan livenä joko Vesku Loiria tai Aki Sirkesaloa.
Valitsin silloin Loirin koska Akiahan näkee vielä monta kertaa.
Vaan ei nähty.
Olen katunut sitä niin monta kertaa.

 

Voi kuulostaa monen mielestä tyhmältä... Mutta sitä kadun, etten mennyt lukioon. Olisin paljon helpommin päässyt haluamaani ammattiin. Mutta kantapään kautta ja silleen!

 

Kadun sitä, että "palasin maitojunalla" Suomeen, kun ei kantti kestänyt rakentaa elämää vieraassa maassa...

 

Voi kuulostaa monen mielestä tyhmältä... Mutta sitä kadun, etten mennyt lukioon. Olisin paljon helpommin päässyt haluamaani ammattiin. Mutta kantapään kautta ja silleen!

Se kuulostaa tyhmältä jos ei tiedä millainen fani oli ja paljonko kävi keikoilla.Sitä myös kadun etten koskaan sanonut Akille kun häntä livenä tapasin että paljonko häntä rakastan ja palnjonko hän mun elämääni musiikillisesti antoi.
En ole sanonut sitä Veskullekkaan vielä,vaikka vannoin Akin luoleman jälkeen että sen teen.

 

Jotta annoin työkaverin vedättää minua, ja sitten hän käytti ystävyyttäni hyväksi. Entinen ystävä on nyt vain työkaveri.

 

[QUOTE="vieras";24006979]Kadun sitä, että "palasin maitojunalla" Suomeen, kun ei kantti kestänyt rakentaa elämää vieraassa maassa...[/QUOTE]

Jos olisin vielä nuori ja kaun.. niin lähtisin kans täältä suomesta, oli aikoinaan mahikset niin italiaan kuin usaan.

 

erään ystävän haluaisin takas elämääni...ja pari nuoruus kännimokaa tekemättä...ja en olis menny lukioon...nää tuli mieleen.

 

Kadun sitä, että en lähtenyt jo aikaisemmin opiskelemaan uutta alaa vaikka oli vuosien ajan ilmeistä etten viihdy työssäni.

 

Mua kaduttaa yksi nuoruuden juhannut edelleen, kun tuli nolattua itsensä niin pahanpäiväisesti ja vielä exän silmissä ( joka oli elämäni suurin rakkaus ), kuten monen muunkin, jotka sillä leirintäalueella oli... Mua oikeesti ahdistaa koko juttu edelleen, vaikka siitä on jo yli 25 vuotta... Enkä pysty tilanteeseen liittynyttä ihmistä edelleenkään luontevasti tapaamaan ja hänen kanssaan keskustelemaan. Mulla ei kyllä ole aavistusta, muistaako koko juttua, mutta minä muistan ja se riittää...

 

Kadun vuosia, jolloin ehkäisin.

 

En olis nuorena koskenu huumeisiin :ashamed:

 

En varsinaisesti kadu, mutta joskus mietin, millaista elämäni olisi, jos olisin pyrkinyt tosissani yliopistoon. Nyt on vain opistotutukinto, mutta pidän kyllä nykyisestä elämästäni.

 

Ei ole mitään tekemääni, mitä katuisin, mutta paljon kadun sellaista, mitä olen jättänyt tekemättä...

Nyt jos olisin päälle parikymppinen, valmistuisin FM:ksi kahdella pääaineella. :saint:

Ja sitten voisin perään miettiä, tekisikö se elämäni onnellisemmaksi.

 

Kadun sitä, että yhden todella hyvän ystävän kanssa meni välit poikki viime kesänä ja vielä niin, että ne eivät ennalleen palaa koskaan vaikka ehkä ajan kanssa puheväleihin on mahdollisuus päästä. Vaikka toisaalta taas minun on turha sitä katua, kun en itse ollut välirikkoon syyllinen. Eli toisaalta enemmänkin kadun sitä, että luotin häneen liikaa, enkä tajunnut valheita ajoissa.

Toinen asia mitä kadun on itseaiheutettu arpi kehossani, joka harmillisesti näkyy varsinkin näin kesäisin.

 

Kadun sitä että vieraannuin täysin silloisesta parhaasta ystävästäni raskauduttuani, kun hän oli juuri tehnyt abortin. Hän ei kestänyt katsoa minua ja mahaani joten menin hänen pillinsä mukaan ja katosin kuvioista kasvattamaan perhettä. Tajusin myöhemmin miten mun olis pitänyt oikeesti toimia että ystävyytemme olisi säilynyt raskaudestani huolimatta. Mutta raskaushormooneissa ajattelin vain itseäni ja loukkaannuin ystäväni puheista. Vaikka hänellä oli vaikea kausi menossa. Tuosta on nyt reilu kolme vuotta, ja mietin minkälaista meillä olisi jos oltais pysytty väleissä. Hän oli todella tärkeä ystävä. Nykyään häntä ei kiinnosta enään minun tekemiseni ollenkaan. Vaikka on sanonut että kaipaa ystävyyttämme.

 

kadun penteleesti arpia käsivarsissa joita teinivuosina tuli ahdingossa tehtyä :kieh: HIhattomien paitojan pitäminen julkisesti AINA hankalaa. Miten on ollut tyttö joskus niin tyhmä?

 

en mitään ihmeellistä.. raha-asioiden sössimistä ja b-luokan kansalaisena oloa.. Jos siis jotain sais muuttaa niin siihen suhteeseen olisin järkeä toivonut..

Mutta onneksi sitä pärjää näinkin, ja elämä on oikeastaan aika helppoa kun oppii elämään virheidensä kanssa. Ei ne siitä muuksi muutu murehtimalla.

 

Kadun, että luovutin heti yhden opiskelujutun, kun en osannut mielestäni tarpeeksi.

 

että en ottanu yhtä miestä joka oli mulle teininä tyrkyllä

 

että en ottanu yhtä miestä joka oli mulle teininä tyrkyllä

Älähän nyt. Ei sitä koskaan tiedä, miten elämä vielä teitä heittelee...

 

Etten ole heittäytynyt rohkeasti asioihin, vaan jarrutellut. Elänyt liian turvallisesti ja tasaisesti.

 

Älähän nyt. Ei sitä koskaan tiedä, miten elämä vielä teitä heittelee...

Toivossa on hyvä elää :saint: Aika radikaalia tosin pitää tapahtua, en halua omaa enkä hänen perhettä rikkoa.... Kaverina jne jne

 

Toivossa on hyvä elää :saint: Aika radikaalia tosin pitää tapahtua, en halua omaa enkä hänen perhettä rikkoa.... Kaverina jne jne

Ymmärrän... :saint: Minäkin lähdin kerran merta edemmäs kalaan. Palasin sieltä kyllä, häntä koipien välissä - ja sainpa vielä uuden tilaisuudenkin!

Kaikille muille toivon, ettei tarvitsisi todeta tehneensä väärää valintaa.

 

Kadun sitä, että 16-vuotiaana humalassa jouduin poliisien kanssa tekemisiin ja sain siitä merkinnän. Eihän sitä kukaan näe eikä se ole elämääni vaikuttanut, mutta hävettää silti.

 

erään ystävän haluaisin takas elämääni...ja pari nuoruus kännimokaa tekemättä...ja en olis menny lukioon...nää tuli mieleen.

Miten menetit ystäväsi? Olisko mahdollista ottaa häneen yhteyttä?