Onko elämässäsi jotain mitä kadut,nyt ei puhuta parisuhteesta

sitä kadun että loukkasin pahasti ihmistä joka uskoi ja luotti minuun, rakasti minua ja olisi ollut minulle hyvä. en ikinä halunnut satuttaa häntä

 

No ainakin sitä, etten tossa kuukausi sitten hakenut yhden pienen kaupungin ruoka- ja siivouspalvelupäällikön paikkaa. Olis sittenkin pitänyt hakea ja mieluusti vaihtaa työnantajaa.. Tää siis viimeisin harmituksen aihe.

 

Voi kuulostaa monen mielestä tyhmältä... Mutta sitä kadun, etten mennyt lukioon. Olisin paljon helpommin päässyt haluamaani ammattiin. Mutta kantapään kautta ja silleen!

ei kuulosta tyhmältä.

en nyt varsinaisesti kadu, mutta mietin kuitenkin, olisiko työllistymismahdollisuudet paremmat jos olisin yhteiskunnallisen sijaan pyrkinyt oikeustieteelliseen. jos uudestaan hakisin opiskelemaan, tekisin varmaan tuon muutoksen.

 

Aika vaikea kysymys... Toisaalta kadun moniakin asioita. Sitä etten opiskellut heti peruskoulun loputtua ammattia, sitä että hölmöilin teininä (en mitään vakavaa, mutta sitä typerää kännikohellusta)... Mutta toisaalta, en tiedä kadunko näitä oikeasti. Jos olisin opiskellut ammatin heti nuorena, olisin luultavasti valinnut aivan väärän alan ja ajautunut sitä myöten töihin, joita ei olisi minulle tarkoitettu. Ja ne kännikokeilut... ehkä on hyvä, että ne tuli kokeiltua, tiedänpä nyt, ettei sellainen jatkuva kännääminen ole mun juttu.

Jos jotain ihan oikeasti kadun, niin sitä, että ikinä tartuin tupakkaan ja sitä, että harrastin seksiä puolitutun tyypin kanssa ilman ehkäisyä. Seurauksena ei onneksi ollut raskaus, mutta sukupuolitaudin sain, joka oli kyllä melkoinen opetus.

 

Minua kaduttaa hyvin moni asia, niin moni, että en jaksa tai viitsi niitä edes tähän listata. Tehtyjä ei valitettavasti saa tekemättömiksi, eikä tekemättömiä tehdyiksi.

 

Hmm... en varsinaisesti kadu juuri mitään, mutta muutamia asioita tekisin nyt toisin jos olisin uudelleen samassa tilanteessa. Pitäisin eräisiin ihmisiin yhteyttä, olen vähän turhan hanakasti "vaihtanut elämää" ja jättänyt kaiken vanhan taakseni. Lopputulos oli aikamoinen kriisi kun odotin esikoistani - yhtäkkiä ns. oikea kaveripiiri olikin aika pieni, kun hyvänpäivän- yms. tutut katosivat.

 

On. Ainakin minun ja veljeni riidat teini-iässä. En kyllä enää niitä mieti. Kaduttaa myös virheet, jotka johti tärkeän ihmissuhteen rikkoutumiseen.

 

On monia asioita, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta en varsinaisesti kuitenkaan niitä kadu. Olen tehnyt monia ehkä virheellisiä valintoja, mutta sille jossittelun linjalle pyrin olemaan lähtemättä, että jos olisin valinnut niin ja niin olisi elämä toisenlaista. Varmaan olisi, mutta olisiko se parempaa, sitä en tiedä.
Sanojani kadun useinkin. Suutahdan melko helposti ja päästelen suustani melko likaisia ikäviä sammakoita. Niitä kadun.
Vielä vuosien päästä kadun sanoja, joita suuttuneena sanoin sairaalle isälleni. Ja kadun sitä, etten tajunnut kerran seistä hänen takanaan ja tukenaan.