Supistuksista, mulla ainaki oli synnytyssupistukset sellasia, että koski vaan koko ajan, mitään väliä en niihin pystyny laskemaan tai mitenkää ei aaltomaisesti edes menny.. Ja sellasia mulla ne on nytki ollu silloin pahimmillaan.. Sit ne aina sairaalassa kysyy ku käyn et kuinka usein supisti ja joka kerta oon sillai, "kokoajan"! ja ne kattoo mua tyhmänä.. Mut mulla synnytyksessä piirty voimakas 1min kestävä supistus minuutin välein, niin eihän siitä tosiaan mitään taukoa edes ollu, eli en ollu hullu
Ja mä taas en edes tiiä millanen on "
kivuton supistus" vaikka siis oon supistellu rv14 lähtien.. Mulla niissä on aina ollu vähän kipua mukana..
mammy-, mäki käyn neuvolassa normaalisti vaikka ei "tarvis" ku on säännölliset käynnit myös polilla mut mulle neuvola on sellanen henkireikä, kun sairaalassa kaikki on vaan niin "lääketieteellistä".. Mut mulla on ihana ja tuttu terkka (oli jo esikoisen raskaudessa) ja jutellaan yleensä käynnistä se 45min (varaa mulle aina tunnin ajan..) ja musta tuntuu et se oikeesti auttaa jaksamaa..
Meillä on
turvaistuimena vauvalle
Gracon Locigo s telakalla ja matkarattaat niihin.. Eipä siitä mitään huonoa sanottavaa oo.. Ainaki on tilava, esikoinen vois kokonsa ja painonsa puolesta matkustaa siinä vieläkin
mut alko käydä vähän tylsäks vauva-asento niin ostettiin jo joskus ennen 1v isompi istuin.. Nyt sillä on
Graco Cosmic Comfort S ja siihenki ollaan oltu tyytyväisiä, etenki ku asentoa voi kallistaa jos nukahtaa (tai ei kyllä enää autoon nukaha mut alussa kyllä..) mut eipä meillä oo muista istuimista kokemuksia ni vaikee sanoa onko oikeesti hyvä vai ei mut meille passaa
Täällä alkaa olla voimat aika loppu..... :'( Nukuttua oon kyllä viime aikoina saanu ihmeen hyvin (just niinku vähän ennen esikoisen syntymää :| ) mut henkisesti oon hajalla ja näitten kipujen osalta myös fyysisesti.. Itku on nykyään tosi herkässä ja ihan pelkään mennä ens viikolla neuvolaan kun tuntuu et alan varmaan heti parkumaan siellä (vaikka kyllähän siellä itkeä saa!) mut jotenki haluis olla vahvempi.. Niin kamalalta kun se kuulostaaki, niin välillä en oo enää varma, haluunko et tää vauva pysyy mahassa vai syntyy nyt jo.. JA SIIS OIKEESTI TEEN MITÄ VAAN, ETTÄ TÄÄ PYSYY MAHASSA JA VAHVISTUU mut jotenki.. huoh.. Ystävänkin kanssa jutellessa tuli itku, kun asioita puitiin.. Toivottavast mieliala ei tästä kamalast enää laskis, ku on tässä muutenki olemista..
Alamaissa oleva Huikkis ja typy rv 29+4