Surullista
Kaikenlaista mässytettävää on tarjolla liikaa ja liian helposti, ihmisillä ei ole minkäänlaista itsekuria, syömisestä on tullut tapa JOKA tilanteessa.
Esimerkiksi työpaikalla on mielenkiintoista seurata ihmisten ruoka"käyttäytymistä"
Meillä siis ruokailu ihan työpaikalla, tarjolla kaikki salaateista lähtien, joten sitä ei voi syyttää etteikö terveellisiä vaihtoehtoja olisi tarjolla.
Salaattia otetaan peukalonpään kokoinen läntti, muuta ruokaa lautanen pullolleen, jälkiruokaa haetaan kahteen kertaan. Joka kahvitunnilla on pakko hakea joku pullanpala.
Ihmiset mässäilevät joka tilanteessa, häissä, hautajaisissa, rippijuhlissa, syntymäpäivillä, satunnaisilla vierailuilla ystävien/sukulaisten luona, jouluna, juhannuksena, vappuna. Elokuvia ei voi katsoa jos ei vieressä ole jotain mässytettävää, kahvin kanssa on PAKKO olla jotain. Kun ollaan yksin, pitää hakea naposteltavaa, samoin kun ollaan surullisia, iloisia, arkea täytyy piristää herkuilla. Alkoholipitoinen ilta ei voi päättyä ilman että mennään roskaruuan kautta kotiin. Myös seuraava päivä menee mässyttäessä krapulan piikkiin.
Herkuttelu ei ole enää herkuttelua kun se on jokapäiväistä, suurin osa tuntemistani ihmisistä vetää joka päivä jotain epäterveellistä.
Eikä varmasti tarvitse edes mainita, että ihmiset ovat unohtaneet miten liikutaan ilman autoa.
On kamalaa katsoa miten nuoretkin ihmiset ovat todella lihavia. Ihmiset eivät välitä itsestään, lihavuudesta on tehty asia joka täytyy hyväksyä, ei lihavia saa moittia. Lihavuutta selitellään muodokkuudella, isoilla luilla ja ties millä. Ollaan valmiita kokeilemaan ties mitä kalliita, ja lopulta turhiksi todettavia, vippaskonsteja ettei vain tarvitse alkaa elää terveellisemmin.
Ajaudutaankohan Suomessa, ja muualla maailmassa, lopulta siihen, että kaikkiin herkkuihin joko laitetaan vero, tai ne kielletään kokonaan, kun lihavuus ja sen tuomat sairaudet räjähtävät käsiin.
Esimerkiksi työpaikalla on mielenkiintoista seurata ihmisten ruoka"käyttäytymistä"
Meillä siis ruokailu ihan työpaikalla, tarjolla kaikki salaateista lähtien, joten sitä ei voi syyttää etteikö terveellisiä vaihtoehtoja olisi tarjolla.
Salaattia otetaan peukalonpään kokoinen läntti, muuta ruokaa lautanen pullolleen, jälkiruokaa haetaan kahteen kertaan. Joka kahvitunnilla on pakko hakea joku pullanpala.
Ihmiset mässäilevät joka tilanteessa, häissä, hautajaisissa, rippijuhlissa, syntymäpäivillä, satunnaisilla vierailuilla ystävien/sukulaisten luona, jouluna, juhannuksena, vappuna. Elokuvia ei voi katsoa jos ei vieressä ole jotain mässytettävää, kahvin kanssa on PAKKO olla jotain. Kun ollaan yksin, pitää hakea naposteltavaa, samoin kun ollaan surullisia, iloisia, arkea täytyy piristää herkuilla. Alkoholipitoinen ilta ei voi päättyä ilman että mennään roskaruuan kautta kotiin. Myös seuraava päivä menee mässyttäessä krapulan piikkiin.
Herkuttelu ei ole enää herkuttelua kun se on jokapäiväistä, suurin osa tuntemistani ihmisistä vetää joka päivä jotain epäterveellistä.
Eikä varmasti tarvitse edes mainita, että ihmiset ovat unohtaneet miten liikutaan ilman autoa.
On kamalaa katsoa miten nuoretkin ihmiset ovat todella lihavia. Ihmiset eivät välitä itsestään, lihavuudesta on tehty asia joka täytyy hyväksyä, ei lihavia saa moittia. Lihavuutta selitellään muodokkuudella, isoilla luilla ja ties millä. Ollaan valmiita kokeilemaan ties mitä kalliita, ja lopulta turhiksi todettavia, vippaskonsteja ettei vain tarvitse alkaa elää terveellisemmin.
Ajaudutaankohan Suomessa, ja muualla maailmassa, lopulta siihen, että kaikkiin herkkuihin joko laitetaan vero, tai ne kielletään kokonaan, kun lihavuus ja sen tuomat sairaudet räjähtävät käsiin.