Nonniin, uusin KaksPlus ja unikoulu artikkeli: kyllä se unikoulu=vauvan huudattaminen yksin

[QUOTE="aloittaja";23929351]" Pajuselta opin, että lapsi ei huuda siksi, että hänellä olisi hätä. Hän itkee, koska asiat tehdään eri lailla kuin ennen".

Todellako?! Eiköhän se itke sitä, että jätetään yksin huutamaan...[/QUOTE]

Mä voisin kuvitella näin kyllä - vauvan tapa ilmaista itseään on itku, eipä vielä taitoja paljoa muuhun löydy. Niinpä hän saattaa itkeä myös muutosta totuttuun - kukaan ei sitä oikeasti tiedä.

Ihan yhtälailla aikuinenkin voi reakoida isompaan muutokseen elämässä - aikuinen vaan osaa pukea tunteen sanoiksi kun on jo se taito hallussa. Mutta miten lapsi voi kertoa että nyt tää muutos tuntuu oudolta?

En ole huudattamien kannalla - mutta vahvasti sitä mieltä että lapsella on erilaisia itkuja.

 

[QUOTE="ampiainen";23929717]Hyi, kontrolloitu itkeminen otettu suomalaiseenkin puhetapaan... Oksetus. Kuka ja mitä sitä lapsen itkua kontrolloi? Ei se lapsi tiedä, että nyt äiti tekee kontrolloitua itkettämistä, vaan sen vartin ajan mitä häntä itketetään, hän tietää vain olevansa yksin ja olevansa vaarassa, sillä lapsen vaistojen mukaan yksinolo on vaarallista. Varsinkin yöaikaan. Vauvalle viisitoista minuuttia on ikuisuus.

Protesti-itku... Mitä vittua. Kaikki itku voidaan luokitella protesti-itkuksi, milloin "protestoidaan" kipua, milloin nälkää. Lapsen itku on hänen viimeinen hätähuutonsa äidille. Ei mikään hassu pieni protesti jolla hän yrittää manipuloida.

Jos aikuisia "koulutettaisiin" samalla metodilla niin johan syntyisi häly. Jos puoliso kohtelisi noin, antaisi itkeä ja huutaa ja kiukutella kunnes luopuisit kaikista vaatimuksistasi, niin tuntisitko sen jälkeen syvää rakkautta häntä kohtaan? Vai alkaisiko tuollainen kalvaa suhdettanne, askel kerrallaan?[/QUOTE]

Mä olen sitten varmaan ainoa aikuinen maailmasa jonka joskus vaan on itkettävä ja raivottava rauhassa kun joku vituttaa...kun siitä tokenee maailma näyttää valoisammalta. Ja mulla on hirviö mies joka antaa mun itkeä rauhassa eikä tule heti siihen hössötään väliin. Ja juu rakastan häntä kuitenkin vaikka joudun joskus itkemään.

Muuten en ota kantaa mutta hemmetin huonon esimerkin aikuisen ihmisen elämästä tähän otit.

Ai niin sen verran - jokainen lapsi ei ole samanlainen vaikka näissä ketjuissa tuntuu aina olevan niin että jokainen maailman lapsi on syntynyt ihan samasta munasolusta ja siittiöstä...

 

Tämä on kyllä tosi vaikea asia. En ole itse koskaan käyttänyt unikoulua ja imetinkin lähes puolitoistavuotiaaksi joten olen kyllä vaistovanhemmuuden kannattaja. Toisaalta kuitenkin ajatus siitä, että vuodenikäinen oppisi nukkumaan koko yön, on houkutteleva.

Puolivuotias meillä ainakin oli niin pieni, etten olis ikinä voinut kuvitella mitään unikouluja, mutta vähän isommalle jo ehkä paremmin.

Eräs tuttavani ei imettänyt vauvaansa, koska hänen mielestään vauva oli koko ajan tyytymätön rinnalla. Syöttämällä ison maitopullon vauva nukkui pitkät unet. Asiaa pohdittuani kuitenkin palasin siihen ajatukseen, että pikkuvauvanhan "kuuluu" olla tyytymätön ja haluta rintaa, eli ns. asua rinnalla. Kun hän saa ison satsin kerralla maitoa, niin ähkynä ja voipuneena ei muuta pystykään kuin nukkumaan. Äiti huokaisee helpotuksesta, kun vauva on niin kiltti ja nukkuu useita tunteja putkeen. Minusta siinä on jo jotain hukassa, vauvan olon aistiminen.

Toisaalta mietin tilannetta, kun perheeseen syntyy toinen tai kolmas lapsi. Ei kukaan äiti pysty olemaan jokaiselle uudelle vauvalle yhtä palveleva, kun kotona on isompia vaatijoita. Mitä tapahtuu kun vauva itkee ja itkee äidin nukuttaessa toista? Taas toisaalta, tällöin pientä vauvaa voi hoitaa myös sisarukset ja hän taas saa lisää huomiota ja luottamusta heiltä.

Tää on niin toisaalta ja toisaalta juttua.

 

Pakko laittaa vielä tämäkin, kun täällä kerta tästä artikkelista keskustellaan. Suoraa lainausta tekstistä:

"Pajunen on jämpti mutta empaattinen. Pidän hänestä heti. Hän perustelee rauhallisesti ja vakuuttavasti, miksi on turha pelätä aiheuttavansa lapselle traumoja, vaikka hän joutuisikin itkemään. Sillä sehän on lähes kaikkien vanhempien suurin pelko. Missään neuvolasta saamassani läpyskässä ei kerrota, miten toimia huutavan lapsen kanssa silloin, kun tassuttelu ei tepsi. Eikä sitä, miten kauan huutoa on sopiva määrä. Netistä tietoa etsivä törmää keskustelupalstojen "asiantuntijaäiteihin", jotka varoittavat lapsen tunne-elämän vaurioituvan huutamisesta loppuelämäksi. Pajusta tällaiset keskustelut sapettavat. "

 

... pikkuvauvanhan "kuuluu" olla tyytymätön ja haluta rintaa, eli ns. asua rinnalla. Kun hän saa ison satsin kerralla maitoa, niin ähkynä ja voipuneena ei muuta pystykään kuin nukkumaan. Äiti huokaisee helpotuksesta, kun vauva on niin kiltti ja nukkuu useita tunteja putkeen.

Just. Jos se olisi noin helppoa, miksi tämä maa on täynnä huonosti nukkuvia vauvoja ja vanhempia? Eihän unikoulujakaan tarvittaisi. Jos yöheräilyistä tulee ongelma, sen kun antaa pullollisen korviketta ja vauva nukkuu läpi yön. Hohhoijaa.

 

Meillä itki yhden illan varmaan tuon 15min, seuraavana ehkä 5min ja kolmantena ehkä 30s kunnes nulahti... sen jälkeen on mennyt aina yksin nukkumaan ja jäänyt omaan huoneeseensa. Palveleeko se sitten jotain että siellä lapsen sängyn vieressä hyssytellään vielä 10v lapsen kanssa ja silitellään? kyllä ne tavat lapsellekkin tulee ja pysyy.

 

No kyllä minä lasken unikouluksi myös tuon oman menetelmäni, eli sen, että istuin tuntitolkulla pinnasängyn vieressä, käsi pinnojen välissä sormi lapsen nyrkissä. Pinnasänkyyn opettelu oli pakollista, kun en enää jaksanut mennä joka ilta lapsen kanssa kello 20.30 nukkumaan, tissi suussa tietenkin. Ei ollut mielestäni reilua isompaakaan sisarusta kohtaan, että äiti ei koskaan päässyt lukemaan hänelle iltasatua, kun oli aina pikkuveljen kanssa iltaisin sängyssä "jumissa".

Mutta pitänee avata sateenvarjo tästäkin..

Eli jos joku unikoulu toteutetaan huudattamalla, ei se silti tarkoita sitä, että kaikki lapset jätetään yksin huoneeseen huutamaan.

 

Vauvoille ei mun mielestä suoda aikaa kypsyä itse ajan kanssa. Meillä kyllä kaikki lapset alkoi ihan oma-aloitteisesti nukkuu täysiä öitä sivuvaunussa. Yhtäkkiä ne ei vaan enää heränneet yötissille/pullolle. Ja se tapahtui noin aika tasan 1-vuotiaana.

 

Huh, mä en pystyisi ikimaailmassa tuollaiseen. Kammottavaa Ei lapsi ole mikään koira jolla on tiukka koulutus.

 

Surullista miten pieniä avuttomia vauvoja kohdellaan :'(

Älä muuta sano. :|

 

Väsymyksen tunnekin on subjektiivinen tunne. Joku pysyy toimintakykyisenä vaikka ei vuoteen saisikaan nukkua kuin neljä tuntia yössä ja senkin tunnin pätkissä (kuten artikkelissa kuvatussa jutussa), toinen ei. En minä ainakaan ala arvostella valintoja, joiden taustoista en edes tiedä mitään. Olen itsekin kokenut, miltä tuntuu, kun vauva herää monta kuukautta 30 kertaa yössä itkemään. Tiedän, miltä tuntuu, kun aamulla on sellainen olo, että mieluummin olisi vaan valvonut koko yön kahvia litkien, kuin mennyt sänkyyn ollenkaan. Kun koko ajan on iloton ja ärtynyt väsymyksen takia. Kun tiuskii lapsilleen turhasta väsymyksen takia. Jne. Tiedän, miltä tuntuu (voitte uskoa, että HIRVITTÄVÄLTÄ), kun päässä pyörii öisin vain hurjia ajatuksia siitä, millä eri tavoin lapsen saisi hiljentymään. Artikkelissakin kerrottiin tutkimustuloksesta, että 20% lapsiin kohdistuneista väkivallanteoista voitaisiin ehkäistä, jos vanhempien univaje ei pääsisi krooniseksi.

Pientä suhteellisuudentajua peräänkuuluttaisin. Seuraavan kerran, kun joku kroonisesta univajeesta kärsivä epätoivoinen äiti etsii netistä tietoa vauvan uniongelmista, hän löytää tämän ketjun. Kirjoitin oman viestini, jotta hän löytäisi edes muutaman ymmärtävän kannanoton.

 

No kyllä minä lasken unikouluksi myös tuon oman menetelmäni, eli sen, että istuin tuntitolkulla pinnasängyn vieressä, käsi pinnojen välissä sormi lapsen nyrkissä. Pinnasänkyyn opettelu oli pakollista, kun en enää jaksanut mennä joka ilta lapsen kanssa kello 20.30 nukkumaan, tissi suussa tietenkin. Ei ollut mielestäni reilua isompaakaan sisarusta kohtaan, että äiti ei koskaan päässyt lukemaan hänelle iltasatua, kun oli aina pikkuveljen kanssa iltaisin sängyssä "jumissa".

Mutta pitänee avata sateenvarjo tästäkin..

Eli jos joku unikoulu toteutetaan huudattamalla, ei se silti tarkoita sitä, että kaikki lapset jätetään yksin huoneeseen huutamaan.

Peesi tälle. Ällin käyttö on sallittua. Mutta tää palsta onkin täynä äitejä joille vaan se vauva merkkaa jotain - isommat lapset on isompia, mihin he äitiä enää niin tarvitsee. Äitin kun pitää olla kiinni vauvassa...

 

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Mistä sitä ihan oikeasti tietää mikä on hyväksi ja mikä ei? Monesti voi olla, että vanhemmat/lääkärit luulee että on pahasta ja lapsi saa traumoja huudattamisesta. Tämä on varmasti asia mitä ei oikeasti voida selvittää ikinä.
Itse en kannata huudattamista, mutta en reagoi heti pieneen yninään. Uskon ,että lapsi oppii nopeasti siihen, että huutamalla saahaluamana.

 

Mitään pitkiä huudattamisia minäkään en pystyisi kestämään, mutta meillä kyllä joskus tehdään niin, että kun viedään taapero nukkumaan ja jos alkaa huuto,odotetaan ehkä 1-2min ja mennään sitten laittamaan maate,peitto päälle ja hyvät yöt toivotetaan.

Minusta kyllä tuntuu, että lapsi osaa ns. protesti-itkuakin,ainakin taapero-ja leikki-ikäinen, ei niinkään pieni vauva vielä.

 

Nää ideologiat on niin h***vetin syvältä. Käyttäkää ihmiset sitä älliä jos on ja toimikaa sen mukaan.

Vaistovanhemmuus- mitä hiivattia sekin on jos se tarttee opiskella kirjasta. Mitäs vaistoja ne on??? Ei ainakaan sen äidin vaan se kirjan kirjoittajan. Kirjan kirjoittajan joka ei ikinä ole edes ko. lasta nähnyt, puhumattakaan että ymmärtäs lapsen luonnetta, persoonaa tms. Koiria voi kasvatta kai kirjojen avulla, mutta että ihmisiä.

 

Minä olen sitte teidän mukaan se huono äiti jonka 7 kk ikäinen lapsi on käynyt unikoulun ensi-ja turvakodissa. Siellä ei todellakaan huudatettu lasta eikä häntä jätetty yksin. Itse hoidin lasta päivät mutta yöksi jätin hänet vieraan mutta aivan ihanan hoitajan kanssa. Lapsi ei ollut hetkeäkään yksin vaan aina kun hän heräsi niin hänen luokse mentiin silittelemään, laulamaan yms. Uskomatonta mutta totta, kun tulimme kotiin, lapseni nukkui 12 tunti putkeen heräämättä ja ihan vieressäni. Ja sama jatkuu edelleen...

Tilanne meillä oli se, että mulla on neljä lasta ja tämä viimeisin tissutteli 7 kk ajan ihan tunnin välein. Nukuin puolen vuoden ajan 3-4 tuntia yössä. Kysyn vaan että kuka jaksaa tuollaisilla yöunilla??!! Olin ihan kuoleman väsynyt. Ja päivisin olisi pitänyt jaksaa touhuta noiden isompien kanssa. Kotona en yksinkertaisesti jaksanut pitää unikoulua. Minun ainoa vaihtoehto oli tuo unikoulu josta olen enemmän kuin kiitollinen.

Ja meillä nämä pienemmät lapset nukkuvat ihan meidän huoneessa sivuvaunuissa, heitä ei ole laitettu omaan huoneeseen nukkumaan. Eikä ensi-ja turvakodissa edes kehoitettu tekemään niin.

 

Tilanne meillä oli se, että mulla on neljä lasta ja tämä viimeisin tissutteli 7 kk ajan ihan tunnin välein. Nukuin puolen vuoden ajan 3-4 tuntia yössä. Kysyn vaan että kuka jaksaa tuollaisilla yöunilla??!! Olin ihan kuoleman väsynyt. Ja päivisin olisi pitänyt jaksaa touhuta noiden isompien kanssa. Kotona en yksinkertaisesti jaksanut pitää unikoulua. Minun ainoa vaihtoehto oli tuo unikoulu josta olen enemmän kuin kiitollinen.

Näillä jeesustelijoilla ei ole kuin se yksi lapsi - tai sitten useampi mutta niihin isompiin panostaminen loppuu kun se vauva syntyy. Siltä se ainakin kuulostaa, koska todellisuudessa kukaan ei jaksa loputtomiin valvoa ja sitten vielä koittaa olla äiti isommille lapsille. Tärkeintä että vauvaa ei traumatisoida - viis siitä miltä siitä 2-3v taaperosta tuntuu kun äiti on kuin nukkuneen rukous ja käy puolivaloilla . Ai niin, sehän ymmärtää jo että on isompi ja malttaa jakaa huomion.

Mielestäni et todellakaan ole huono äiti. Paras äiti on äiti joka jaksaa huomioida kaikki lapsensa, tasaverroin. Ja jaksamiseen jokainen ihminen tarvitsee myös unta.

Monasti mietin näissä että miksi kukaan ei kysy miltä siitä isosisarukseta tuntuu kun "äiti on kiintymyssuhteessa siihen vauvaa" ja isompi jää kakkospallille...Mutta eihän se voi traumatisoida, vaan vauvat traumatisoituu...

 

[QUOTE="punkki";23931126]Näillä jeesustelijoilla ei ole kuin se yksi lapsi - tai sitten useampi mutta niihin isompiin panostaminen loppuu kun se vauva syntyy. Siltä se ainakin kuulostaa, koska todellisuudessa kukaan ei jaksa loputtomiin valvoa ja sitten vielä koittaa olla äiti isommille lapsille. Tärkeintä että vauvaa ei traumatisoida - viis siitä miltä siitä 2-3v taaperosta tuntuu kun äiti on kuin nukkuneen rukous ja käy puolivaloilla . Ai niin, sehän ymmärtää jo että on isompi ja malttaa jakaa huomion.

Mielestäni et todellakaan ole huono äiti. Paras äiti on äiti joka jaksaa huomioida kaikki lapsensa, tasaverroin. Ja jaksamiseen jokainen ihminen tarvitsee myös unta.

Monasti mietin näissä että miksi kukaan ei kysy miltä siitä isosisarukseta tuntuu kun "äiti on kiintymyssuhteessa siihen vauvaa" ja isompi jää kakkospallille...Mutta eihän se voi traumatisoida, vaan vauvat traumatisoituu...[/QUOTE]

Juu, miulla on lapset 1v8kk:n ikäerolla, ja kun kuopus syntyi, neuvolan terkka antoi miulle kullanarvoisen neuvon: "Huomioi esikoista vaikka vauvan kustannuksella, sillä loppupeleissä se koituu vauvan parhaaksi." Meidän kuopus oli hyvä nukkumaan, joten en nyt siitä puhu, mutta olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta kakkospallille jäämisestä.

 

Tuo minun vastaus oli siis tuohon yhteen tapaukseen joka perustui siihen, että äiti oli itse todennut että lapsi tulee pullolla paljon tyytyväisemmäksi ja nukkuu paremmin. Ja siihen "fraasiin" että "anna sille velliä niin se nukkuu paremmin", jonka ihan taatusti meistä jokainen on joskus kuullut

Ja kyllä, meilläkin 6-12 kk iässä poju söi tissiä pahimmillaan tunnin välein yössä. Sitten se yhtäkkiä väheni ja väheni ja loppui lopulta kokonaan. Samoin omaan huoneeseen siirtäminen meni tosi luonnollisesti, kun laps oli (mielestäni) saanut suurimman läheisyystarpeen vauvana jo täytettyä. Ja tutista luopuminen.

Muistan kyllä, että jossain vaiheessa meinasin pari kertaa ajaa kolarin kun olin niin väsy. Mutta loppujen lopuks se oli todella lyhyt aika kun oli niin tajuttoman väsynyt ja nekin päivät jotenkin selvittiin käymällä perhekahvilassa tai edes lenkillä...

Seuraava on tulossa, joten jännittää jo etukäteen että miten tämän kanssa asiat on eri tavalla

Olen kyllä huomannut että suuri läheisyys ja pitkä imetys teki sen, että lapsen "itsenäistyminen" tuossa 1,5-2 vuoden iässä on ollut erityisen kovaa ja välillä jopa ihan raastavaa.

 

Minä olen sitte teidän mukaan se huono äiti jonka 7 kk ikäinen lapsi on käynyt unikoulun ensi-ja turvakodissa. Siellä ei todellakaan huudatettu lasta eikä häntä jätetty yksin. Itse hoidin lasta päivät mutta yöksi jätin hänet vieraan mutta aivan ihanan hoitajan kanssa. Lapsi ei ollut hetkeäkään yksin vaan aina kun hän heräsi niin hänen luokse mentiin silittelemään, laulamaan yms. Uskomatonta mutta totta, kun tulimme kotiin, lapseni nukkui 12 tunti putkeen heräämättä ja ihan vieressäni. Ja sama jatkuu edelleen...

Ja meillä nämä pienemmät lapset nukkuvat ihan meidän huoneessa sivuvaunuissa, heitä ei ole laitettu omaan huoneeseen nukkumaan. Eikä ensi-ja turvakodissa edes kehoitettu tekemään niin.

Tässäpä loistava esimerkki, jossa vauva on saatu nukkumaan hyvin ja täysiä öitä huudattamatta yksinään. Ja mikä parasta tällainen tapa tuo yleensä täysin pysyvät tulokset!!!
Tämä yllämainittu "Unikoulu" ei ole huudattamisunikoulua nähnykkään.

 

[QUOTE="punkki";23931126]Näillä jeesustelijoilla ei ole kuin se yksi lapsi - tai sitten useampi mutta niihin isompiin panostaminen loppuu kun se vauva syntyy. Siltä se ainakin kuulostaa, koska todellisuudessa kukaan ei jaksa loputtomiin valvoa ja sitten vielä koittaa olla äiti isommille lapsille. Tärkeintä että vauvaa ei traumatisoida - viis siitä miltä siitä 2-3v taaperosta tuntuu kun äiti on kuin nukkuneen rukous ja käy puolivaloilla . Ai niin, sehän ymmärtää jo että on isompi ja malttaa jakaa huomion.

...[/QUOTE]

Tajuatko, että näillä jeesustelijoilla ne vauvat alkaaki nukkuu paremmin aiemmin ja tulokset on pysyviä?! Kun vauva saa nukkua samassa huoneessa vaikkapa sivuvaunussa. Niin nämä jeesustelija äidit on yleensä virkeämpiä, ku vauva ei huuda toisessa huoneessa....siksi jeesustelija äidit jeesustelee, ku ei voi käsittää huudattamista, joka EI TUO PYSYVÄÄ TULOSTA.

 

[QUOTE="myö";23931165]Juu, miulla on lapset 1v8kk:n ikäerolla, ja kun kuopus syntyi, neuvolan terkka antoi miulle kullanarvoisen neuvon: "Huomioi esikoista vaikka vauvan kustannuksella, sillä loppupeleissä se koituu vauvan parhaaksi." Meidän kuopus oli hyvä nukkumaan, joten en nyt siitä puhu, mutta olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta kakkospallille jäämisestä.[/QUOTE]
Mä en tosiaan ymmärrä miksi noinkin oleellinen unohtuu. Okei, täällä moni sanoo että hyvin sai se isompikin huomiota - mutta siis kenekä mielestä? No ÄIDIN. ja äiti ei liene se optimaalisin mittari tässä. Oikeasti harva jaksaa olla täyspäisesti mukana päivän askareissa jos tissitakiainen on 24/7 rinnalla, se nyt vaan on fakta.

Tuntuu niin surulliselta kun isomman kustannuksella leikitään - se jos kuka tossa joutuu maksajaksi.

 

no kertokaahan hyvät palstailijat mitä tehdä kun vauva 9kk heräilee joka yö noin tunnin välein ja tätä on jatkunut jo pari kuukautta. Pois suljettuja on allergiat, refluksit, korvat ym. vauva nukkuu perhepedissä, toki pinnasänkyä, vaunuja ym kokeiltu. Voin kertoa että oma mielenterveyteni ei kerta kaikkiaan kestänyt enempää univajetta ja toteutimme ns. unikoulua ja vielä niin että isä kävi vauvaa hyssyttämässä. meni kolme yötä ja nyt vauva herää kerran yössä tissille. Päivät ovat aivan erilaisia, pystyn touhuamaan vanhemman lapsen kanssa ym. ja vauva on itse aurinkoinen, ennen oli päivällä väsy ja kärttyinen.

 

Tajuatko, että näillä jeesustelijoilla ne vauvat alkaaki nukkuu paremmin aiemmin ja tulokset on pysyviä?! Kun vauva saa nukkua samassa huoneessa vaikkapa sivuvaunussa. Niin nämä jeesustelija äidit on yleensä virkeämpiä, ku vauva ei huuda toisessa huoneessa....siksi jeesustelija äidit jeesustelee, ku ei voi käsittää huudattamista, joka EI TUO PYSYVÄÄ TULOSTA.

Ai nukkuu vai? Kyllä kuule molempia löytyy, lapsia jotka nukkuu paremmin yksi ja lapsia jotka siinä äidin kyljessä roikkuu. Yksilöllistä - mutta jeesustelijat ei sitä käsitä. Vaan heillä on ideologia -mikä sitten tahansa ja sillä mennään. Syteen tai saveen, IDEOLOGIA elää.

Ottakaa nyt ne aivot käteen ja käyttäkää niitä. JA tutkikaa millaisen paketin olette saanneet. Mikään kirja ei sulle kerro millainen on sun lapsi, sun tarttee se ite hahmottaa. JA muistaa myös että jos niitä lapsi on useampi niin kaikki tulee huomioida.