Toggle sidebar

Onko täällä muita perheitä, joilla ei ole varaa hankkia kuin yksi tai kaksi lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hui"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"hui"

Vieras
meillä on kaksi lasta ja kovat menot jo heissäkin. Molemmat ala-asteella ja voin kuvitella että rahanmeno kasvaa mitä vanhemmiksi tulevat. Olemme miehen kanssa suht pienituloisia ja ei vaan ole varaa kolmanteen. Sinänsä harmillista, mutta ei lapsi kasva pelkällä rakkaudella. tarttee olla ruokaa, kunnon tilat asua (ei niin että 6 henkeä ahtaa ittensä kaksioon tms), harrastuksia ja varaa tehdä kaikenlaista mukavaa lasten kanssa(huvipuistot, erilaiset tapahtumat, teatterit, elokuvat) Joo kyllähän sitä voisi käydä metsäretkillä joka vuosi ilmaiseksi, mutta lapset kaipaa varmaan vähän muutakin joskus. Ja kyllä voisi ostaa vaatteet käytettyinä tai pitää sukulaisten vanhoja, voisi syödä säästeliäästi ruokaa ja harrastaa vain ilmaisia asioita. Mutta ei olla siihen valmiita joten ratkaisuksi jää niin monta lasta kuin on varaa elättää kunnolla, eli kaksi.Lisäksi tarttee miettiä sitä, että lapset tulee tarvitsemaan tukea opinnoissaan aikanaan, opitntotuella kun ei elä. Joo ei se ole pakollista auttaa silloin enää, mutta me haluamme.
 
Mä olen kotiäiti ja mies keskipalkkaisessa työssä. Meilä on kuitenkin 5 lasta ja kuudes suunnitelmissa :) Onnellisisa olemme vaikkemme rahassa kylve ja lapset harrastavat vasta kouluikäisinä :)

Niin ja uusia vaatteita ostellaan, talo 360 m2 kesämökki jne. Ruokakin on ihan tuoretta ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no varmaan me:
Mä olen kotiäiti ja mies keskipalkkaisessa työssä. Meilä on kuitenkin 5 lasta ja kuudes suunnitelmissa :) Onnellisisa olemme vaikkemme rahassa kylve ja lapset harrastavat vasta kouluikäisinä :)

Niin ja uusia vaatteita ostellaan, talo 360 m2 kesämökki jne. Ruokakin on ihan tuoretta ;)
Click to expand...
'
No teillä on sitten varaa hankkia nuo viisi.Keskipalkka tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
 
Meillä ainakin tekee jo tiukkaa elättää 2 lasta ja itsemme.
Kun lapset ovat pieniä (alle kouluikäisiä) niin kyllä he nauttivat metsäretkistä ja purnausta ei kuulu, ei myöskään kirpparivaatteista. Rahaa ei paljon kulu.

Mutta kouluiässä vaatimukset kasvavat aika monella. Kalliit harrastukset, kalliit ruokatoiveet (muroja ja muuta kallista), uudet vaatteet, kengät, sukset, pyörät, harrastusvälineet, harrastuksiin kuljettaminen, kaikki maksaa.

Yhden kanssa omista menoista ei tarvitsisi tinkiä näin paljon. Nyt rehellisest ottaen ostan itselleni vähemmän uutta vaatetta kuin silloin kun olin itse opiskelija. Kouluikäiset lapset kuluttavat paljon.
 
mutta tarvitseeko kouluikäisillekään lapsille ostaa kaikkea? esim. uusia vaatteita? tai harrastaa montaa kallista asiaa?
Eikö riitä yksi harrastus ja kirppari vaatteet?
en minä ainakaan saanut kotona asuessa kaikkea mitä halusin. koululaisenakaan, eikö ole vanhemman tehtävä sanoa EI. jos lapsi ei tarvitse sitä tai tätä niin miksi se pitää ostaa?
 
Jos minä olisin lapsia hankkiessani ajatellut, onko niihin varaa, olisi jääneet hankkimatta. Rahalla ei pysty sitä onnea kenellekään ostamaan, se lähtee jokaisesta itsestä. Meillä viisi lasta ja eletään tätä elämää sen mukaan, mihin on varaa.
 
Elämä on valintoja. Meillä ei tänä kesänä tehdä pitkää lomamatkaa, sen sijaan ostettiin suurempi kuivausrumpu. Arki on kivaa ja lapset, nuo koululaisetkin, osaavat nauttia toistensa seurasta. Tivolissa riittää pari kertalippua ja ovat tyytyväisiä, kultaisista rannekkeista ei ole tarvinnut tapella. Ymmärtävät rahan päälle ja ennen kaikkea rakkauden päälle. Meillä neljä lasta.

Mieluummin haluan vaikka 8 lasta jotka arvostavat perusasioita ja eletään vähän tiukemmin, kuin "tarjoan" materiaalisesti täydellisen elämän kahdelle. Lapset nyt koettelevat rajojaan kaikki jossain vaiheessa: sitä hankalampi on vetää kukkaron nyörejä teineille kiinni jos jo lapsena saa ihan kaiken huvipuistoista trendivaatteisiin.
 
Joo. Tosin raha ei ole ainoa asia rajoittamassa lapsilukuani, mutta kyllä nämä kaksi ovat ehdottomasti suurin lukumäärä, jonka voin taloudellisesti ylläpitää. Monesta on karsittu tai ollaan vaan ilman, esim. asunto on monen muun mielestä liian pieni meille ja autoa ei esmes ole lainkaan. Joku tuossa yllä sanoi, että pakkoko lapsen on saada kaikki? No ei kaikkea, mutta perusjututkin ovat aika kalliita ja esim. koulutuksesta ja mielekkäistä harrastuksista en halua karsia. Jos 8v pääsi tuohon tanssin koulutusohjelmaan, se tietää n. 1200 euron laskua! Silti, kyllä mä siitä jotenkin selviän.

Aion myös kustantaa lapsille kveekari"rippi"leirin ulkomailla ja vaihtarivuoden jos sellaista haluavat yms. Vaatteet ovatkin sitten edullisia ja ruoka yksinkertaista yms.
 
  • Tykkää
Reactions: ruttis
olla mekään noin pitkälle mietitty. Me ollaan ainakin nyt aivan normaalisti pukeutuva perhe ja ihan hyvää ruokaakin on pöytään saatu vaikka tulot ei paljon kuussa ole. lapsia nyt 4 ja viides sekä kuudes vielä jossain vaiheessa haaveissa..... Kuitenkin mun mielestä tärkeintä on se perheen sisäinen onni ja arvomaailmojen teko. Ei ne kalliit ja hienot vaatteet sitä onnea tuo, itelle saan ehkä kerran vuoteen ostettua muutaman uuden vaatten, mitäpä sitten, pääasia että mulla on rakastava ja ihana aviomies sekä lapset....
 
Mies keskipalkkaisessa työssä, minä kotiäitinä, kotona kolme lasta ja rahat riittää kaikkeen mitä tarvitaan. Aika paljon valinnoista kiinni mitä tarvitsee!
 
Meillä onn kaksi lasta ja näin hyvä, joskus käy mielessä kun vanhemmalle ostaa kun jää pieneksi, niin oki pikkusiskokin sillön tällön uutta haluaa, että onneksi niitä ei ole kolmea, varsinkin näin kesäaikana kun käydään enemmän eri paikoissa.
 
Mua kiinnostais kovasti tietää mikä palstalla tarkoittaa tämä "ihan vaan keskipalkkainen". Kun kolmatta lasta tekis mieli, oma työpaikka on vähän siinä ja siinä, siis voi olla että menee tai voi olla että ei mene työ lähivuosina. Todella hämärä tilanne, tosin olen sitten tosi motivoitunut etsimään uutta työtä tai opiskelemaankin.
Miehellä on kyllä kohtuullisen varma työpaikka, en usko kuitenkaan että on palstan arvion mukaan keskipalkkainen (vaan jotain siitä alaspäin), mutta kyllä me ollaan osteltu pakollisten jälkeen koko perheelle kaikkea kivaakin, eli siitä kaikesta kivasta kun vähän siirtää vaikka lasten harrastuksiin ja jokaisen lapsen henkilökohtaiseen kivaan niin silti ei tarvitse nälkää nähdä, jotta lapset saa jotain haluamaansa joskus.

Tuntuu vaan että meidän perhe on sitä kolmatta vaille valmis ja näitä miettii aika paljon nyt... =)
 
"Varaa hankkia lasta"...todella kipeä lausahdus.
Ehkä tekosyykin, sanoisin.

Meillä on 7 lasta, eikä ole koskaan tuntunut, ettei näihin "olisi varaa", vaikka työttäminäkin ollaan väliin oltu. Aina olemme eläneet ihan perusmukavaa -ehkä vähän hienohkoakin- elämää.
 
[QUOTE="hmm";23914791]"Varaa hankkia lasta"...todella kipeä lausahdus.
Ehkä tekosyykin, sanoisin.

Meillä on 7 lasta, eikä ole koskaan tuntunut, ettei näihin "olisi varaa", vaikka työttäminäkin ollaan väliin oltu. Aina olemme eläneet ihan perusmukavaa -ehkä vähän hienohkoakin- elämää.[/QUOTE]

Minä en työttömyyskorvauksella edes syöttäisi 7 lasta saatikka saisivat jotain joskus.
 
Kyllä meillä vaan mietitään onko varaa elättää lapset, eikä mennä mentaliteetilla "rakkaus riittää ja aina jotenkin pärjätään". Joo niin kai. Mutta halutaan tarjota lapsille muutakin kuin ei-oota koko lapsuusajan ja itse kituuttaa vieressä.

3 haluttaisiin mutta voi olla että jää kahteen. Jos hankitaan kolmas niin pitäisi ensinnäkin hankkia isompi asunto ja isompi auto. Ja nouseehan siinä kaikki muutkin kulut, samalla tavalla se kolmas kuluttaa kuin ne kaksi muutakin.
 
Kyllähän niitä sitten vuosien mittaan elättäisi kun kulut jakautuu pidemmälle aikavälille, mutta kun tekeminen maksaa näistä kahdesta eteenpäin noin 10 000euroa per lapsi ja sillä ei ole edes takuuta, että yhtään lasta ikinä tulisi, niin kyllä se mietityttää. Meille ei siis tule enää kelakorvauksia hoidoista, kun on jo kaksi yhteistä lasta. Icsi-hoidot on sikakalliita maksaa itse kokonaan.
 
Ei meillä olisi varaa kovin moneen lapseen.. Nyt on yksi pieni lapsi. Asutaan kaksiossa ja eletään kädestä suuhun. Jos ostetaan leivän päälle kinkkua niin juusto jää kauppaan ja leipänäkin on suureksi osaksi näkkäriä. Salaatteja ei paljoa syödä kun kasvikset ovat kalliita jne luomusta täällä on turha edes haaveilla vaan halvimmilla pirkalla ja es:llä mennään usein. Mies opiskelee ja minä töissä. Kun mies valmistuu niin toki tulot hieman nousevat, mutta toivottavasti sitten saamme isomman asunnon.
 
Tuo "olla varaa" on aika subjektiivinen käsite. Jos alunperinkin olisin tehnyt elämäni valinnat toisin, niin varaahan olisi ollut vaikka 18:aan lapseen. Talo jostain ruikonperän korvesta, lapset kotikoulussa, ei telkkaria, nettiä eikä lehtiä. Kavereita lapsilla olisi ollut toisistaan eivätkä olisi osanneet kaivata asioita, joita monilla muilla lapsilla on. Harrastukseksikin olisi hyvin pitkälti riittänyt hiihtäminen, uiminen, kalastus, metsästys sekä kotityöt, ekoviljely ja ylipäätään ravinnon saaminen itse kasvattamalla. Vähän sellaista amish-elämää.
 
minä ajattelin ekaksi että 3 lasta parin vuoden erolla. mutta nyt on enemmän ollut ajatuksissa että ensimmäinen nyt, toinen ehkä viiden vuoden kuluttua ja kolmas sitten "joskus".
Vaikka tiiä sitten miten käy..
 
Minusta on käsittämätöntä, tavallisista elämänsä hallitsevista ihmisistä jos puhutaan siis, että ihmiset eivät mieti onko varaa elättää jälkikasvuaan vai ei. Elämänlaatu ja se, mitä elämiseltä halutaan on subjektiivista -joku haluaa ettei tarvitse miettiä joka ostosta, voi matkustella ja lapset saavat harrastaa, jollekin riittää niukempi elämä. Mutta se, ettei lainkaan suunnitella tulevaisuutta, on minusta käsittämätöntä. Ja kuitenkin toisaalta niin inhimillistä -elämässä kun sattuu ja tapahtuu.
 
Ei se lasten "hankkiminen" ole varoista kiinni, vaan siitä, että halutaan kaikki tässä ja nyt.
Pitää olla omakotitalo kaikkine varusteineen jne.

Alkuperäisen kirjoitus muistutti hyvin tätä aikaa. Pitää olla heti iso koti ja kaikki.

Lasten saamiseen on kuitenkin se tietty aika, ei niitä liian vanhana voi tehdä. Jos haluaa monta, niin niitähän tehdään ahtaaseenkin kotiin ja ihan varmasti hekin ovat onnellisia, jos heitä rakastetaan. Ei se materiaali, vaan rakkaus.
Hitsi, jos mä olisin elänyt kuuskyt luvulla, olisin ollut hippi :D
 
Jolla mekään noin pitkälle mietitty. Me ollaan ainakin nyt aivan normaalisti pukeutuva perhe ja ihan hyvää ruokaakin on pöytään saatu vaikka tulot ei paljon kuussa ole. lapsia nyt 4 ja viides sekä kuudes vielä jossain vaiheessa haaveissa..... Kuitenkin mun mielestä tärkeintä on se perheen sisäinen onni ja arvomaailmojen teko. Ei ne kalliit ja hienot vaatteet sitä onnea tuo, itelle saan ehkä kerran vuoteen ostettua muutaman uuden vaatten, mitäpä sitten, pääasia että mulla on rakastava ja ihana aviomies sekä lapset....

Kiitos tästä, että voin muuttaa käsitykseni tämän "hetikaikkimullenyt" ajatuksen suhteen. Onneksi löytyy myös terveesti ajattelevia ihmisiä, kirjoittamasi kuulostaa tosi ihanalta.
Ja varmasti meikäläisiä on muitakin. :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa