Meillä ainakin lapsen, nyt 3v syntymän jälkeen on kaikki mennyt seksin edelle. Ei olla yli kolmeen vuoteen emännän kanssa puuhasteltu kuin ehkä 5 kertaa. Niistä tänä vuonna kaksi kertaa.
Joidenkin masennuslääkkeiden sanotaan laskevan libidoa, mutten ole tämmöistä vaikutusta itsessäni huomannut, vaikka niitä olen jo ennen lapsen tuloa syönyt.
Köyriminen on nyt siis ilmeisesti mennyt totaalisen väkinäiseksi yli-yrittämiseksi nyt kun sitä niin harvoin saa harrastaa. Olen saanut onneksi satunnaisia suihinottoja kun olen maininnut että kasseihin sattuu. Emäntää yritän myös saada mukaan touhuihin jos on niin harvinaisesti käynyt että tämä valvoo kun lapsi nukkuu, mutta tämä pelkää että lapsi herää, jolloin homma jää sitten siihen.
Jotkut sanovat että mitä kauemmin olet ilman, sen kauemmin puutetta siedät. En allekirjoita.
Olemme tästä tuloksetta vaimon kanssa puhuneet mutta asiat eivät muutu esim. ennenkuin hän lakkaa menemästä nukkumaan samaan aikaan lapsen kanssa. Hän on aina väsynyt. Väsynyt minuun, pitkäaikaismasentuneeseen, persoonallisuushäiriöiseen kuntoutuspsykoterapiapotilaaseen, vai kaikkeen muuhunkin? Hän ei kerro. Olen päivät lapsen kanssa kotona kun emäntä on töissä. Illalla lapsenhoitovastuu jaetaan molempien kesken tasan. Tästä ei ole tullut ongelmaa.
Ennen lasta seksiä oli useammin. Ainakin kerran kuussa. Alkuaikoina jopa muutamia kertoja viikossa, jotka poikkeuksetta minun aloitteestani. 12 vuotta kinuamista takana, eikä sekään enää auta. Vieraisiin en lähde koska se olisi epäkunnioittavaa ja törkeää tätä lapseni äitiä kohtaan.
Ja jos ei oma puolisko halua minua niin miten ihmeessä joku muu sitten.
Olemme molemmat hiukan alle 30-vuotiaita, eikä loppuelämä tässä iässä ilman seksiä kuulosta houkuttelevalta. Mutta näinkö tässä käy?