Koiraroduista tietävät, mikä olisi meidän perheen koira?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Koirahaaveita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Berniä voisin minäkin omasta kokemuksesta suositella. Eihän se mikään pelottelukoira ole, mutta kokonsa puolesta kuitenkin vaikuttavia. Ja kyllä ne omistaan huolen pitää, aika harva tulee sisään tai päälle vartioivan bernin ohi...

Voihan uroksilla varsinkin olla aika kovakin luonne, mutta johdonmukaisesti kouluttamalla tuskin tulee suuria ongelmia.

Terveydestä sen sen verran, että jos ette halua näyttelykoiraa niin älkää ottako "näyttelylinjaisista" vanhemmista. Jollakin saattaa nyt kyllä nousta karvat pystyyn, mutta huomasin aikoinani sen että vähän nimettömämmät kotikennelikoirat oli pääsääntöisesti terveempiä. Jotkut tuntuivat teettävän pentuja kovinkin sairailla koirilla vaan ulkonäköominaisuuksien takia.

Meillä uros eli 12 vuotiaaksi ilman mitään sairauksia, lukuun ottamatta sitä joka sitten lopulta vei (lyhyen aikaa onneksi tarvitsi sairastaa). Toinen sitten sairastelikin enemmän, ja hoitokuluvakuutukset kyllä kannattaa bernille ottaa!
 
En kyllä suosittelisi pehmoleluakaan ensimmäiseksi lemmikiksi, ovat siis TODELLA vaativia ja kovapäisiäkin. Osaamattomissa käsissä niistä voi tulla suorastaan vaarallisia :(
 
En jaksa alkaa sen enempää ruotimaan ap:n tekstiä henkilökohtaisella tasolla, mutta noin niinkuin yleisellä tasolla kiinnostaa kovasti se, että miksi ihmiset hakevat "katu-uskottavan" näköisiä koiria siihen tarkoitukseen, että se pelottaa ihmisiä ulkonäöllään?

Äh. Minä yritin vain kertoa, että pidän koirista, joissa on särmää ulkonäössä. Etenkin "susimaiset" sävähdyttävät. En aio pelotella ketään saati pelkää itsekään erityisemmin...

Tämän siitä saa, kun kiireellä naputtaa. Heti hulluksi koirapelottelijaksi luullaan ;D
 
Berniä voisin minäkin omasta kokemuksesta suositella. Eihän se mikään pelottelukoira ole, mutta kokonsa puolesta kuitenkin vaikuttavia. Ja kyllä ne omistaan huolen pitää, aika harva tulee sisään tai päälle vartioivan bernin ohi...

Voihan uroksilla varsinkin olla aika kovakin luonne, mutta johdonmukaisesti kouluttamalla tuskin tulee suuria ongelmia.

Terveydestä sen sen verran, että jos ette halua näyttelykoiraa niin älkää ottako "näyttelylinjaisista" vanhemmista. Jollakin saattaa nyt kyllä nousta karvat pystyyn, mutta huomasin aikoinani sen että vähän nimettömämmät kotikennelikoirat oli pääsääntöisesti terveempiä. Jotkut tuntuivat teettävän pentuja kovinkin sairailla koirilla vaan ulkonäköominaisuuksien takia.

Meillä uros eli 12 vuotiaaksi ilman mitään sairauksia, lukuun ottamatta sitä joka sitten lopulta vei (lyhyen aikaa onneksi tarvitsi sairastaa). Toinen sitten sairastelikin enemmän, ja hoitokuluvakuutukset kyllä kannattaa bernille ottaa!

Näyttelykoiraa emme missään nimessä halua. Se on mielestäni ihmisten hömpöttelyä (kukahan nyt suuttuu :D). Koiralle itselleen mieluisiin harrastuksiin sen sijaan menen mielelläni mukaan.

Voi että, ehkä en berniä sitten unohdakaan ihan vielä. On siinä vaan sitä jotain, vaikka nyt ei sutta muistutakaan :)
 
[QUOTE="MMM";23808529]Tosissasko Kirppi suosittelet dogo argentinoa? eiköhän siinä ois liikaa haastetta ensimmäiseksi koiraksi ja vielä mahollisesti lapsiperheeseen?

Itse ehdottaisin Berninpaimenkoiraa, suuri (mutta ei yhtä suuri kun leonberg), paimenkoira eli luultavasti helpompi opettaa pysymään pihassa ja on myös käytetty vahtikoirana. Rotua käytetään myös halikoirana vanhustenkodilla yms.

http:/ /www.koirat.com/rodut/berninpaimenkoira

Koirat.com - Berninpaimenkoira[/QUOTE]

Mietin ihan samaa et tosissaanko suosittelee dogoa Ensikoiraksi........
Vaatis tosiaan oikeesti perehtymisen ja mielellään hieman tutustumista niihin koiriin ennen ku sellasta ottaa... Samoin tähän seuraavaan pitää tutustua tottakai ennen kuin sellaista hankkii.. Ja pitää myös tajuta se että maine joka rodulla on niin ei ole totuuden mukainen. Maine koirille tai roduille tulee ihmisiltä ja vika on aina hihnan toisessa päässä.

Meillä on Pitti ja se on juurikin "suurikokoinen" lempeä leikkisä ja onhan sen ulkonäkökin pelottava tarpeen vaatiessa..
Piteistä kaikki aina sanoo että on niiiin vaativa kouluttaa... No siinä voin olla erimieltä.. Tai minkä laskee koulutukseksi.. Ei meillä mitn poliisikoira koulutuksia kuitenkaan opeteta mutta kai se koulutus homma sit myöskin on sitäkin et kuinka itse siihen asennoituu..
Perus hommat sujuu loistavasti..
 
Viimeksi muokattu:
Mietin ihan samaa et tosissaanko suosittelee dogoa Ensikoiraksi........
Vaatis tosiaan oikeesti perehtymisen ja mielellään hieman tutustumista niihin koiriin ennen ku sellasta ottaa...

Meillä on Pitti ja se on juurikin "suurikokoinen" lempeä leikkisä ja onhan sen ulkonäkökin pelottava tarpeen vaatiessa..
Piteistä kaikki aina sanoo että on niiiin vaativa kouluttaa... No siinä voin olla erimieltä.. Tai minkä laskee koulutukseksi.. Ei meillä mitn poliisikoira koulutuksia kuitenkaan opeteta mutta kai se koulutus homma sit myöskin on sitäkin et kuinka itse siihen asennoituu..
Perus hommat sujuu loistavasti..

Mistä olet pitin hankkinut? Meillä koiran hankinta ollut jo monta vuotta ajatuksissa ja nyt alkaa lapset olla sen verran isompia, että on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Pitin hankkiminen sen verran työn takana, että sen takia haluaisin kuulla vähän enemmän. Myös pennun energisyys kiinnostaa. Hajottiko paikkoja ja tarvitsiko paljon energianpurkutoimintaa?
 
Sitten ostin rotikan. En tosin siksi että sen pitäisi pelotella ihmisiä vaan siksi, että se pelkäsi ihmisiä, eikä sitä voitu sijoittaa kenelle tahansa eli kodin löytyminen oli vaikeaa...ja mulla sattui olemaan koiran paikka vapaana.
Kuljinpa sitten tuon katu-uskottavan koirani kanssa ulkosalla ja kävipä sitten niin, että se oli alkkis-magneetti. Mitä enempi oltiin humalassa, sen emepi haluttiin tulla "kokeilemaan" kumpi voittaa, mun koira vai kaistapäinen deeku.

Tiedätkö, mun kaveri on puhunut ihan samaa sillä erotuksella, että hänen koiransa on malamuutti. Susimainen ulkonäkö (tosin mun mielestä malamuutti on paaaljon lempeämmän näköinen) sen ilmeisesti tekee.
 
Mistä olet pitin hankkinut? Meillä koiran hankinta ollut jo monta vuotta ajatuksissa ja nyt alkaa lapset olla sen verran isompia, että on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Pitin hankkiminen sen verran työn takana, että sen takia haluaisin kuulla vähän enemmän. Myös pennun energisyys kiinnostaa. Hajottiko paikkoja ja tarvitsiko paljon energianpurkutoimintaa?

Ai, että hajottiko... 3hengen sohva meni... Mun kenkiä (siis vain mun kenkiä) n.20-30 paria.... Ei en ole enää kenkä friikki vaikkakin se kenkien syöntivaihe on jo ohi.... Uusi sänky, kun on hieman urpoa ostaa uusi sänky jos on pentu koira talossa :D Energinen on kyllä, toki nukkuukin paljon. Ihan suomalaiselta kasvattajalta hankittiin n.3 vuotta sitten. Tottakai pitti tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa.. Pentuna sen mukaan alussa kuinka pentu itse jaksaa.. Eli ne hereillä olot tottakai oli paljon tekemistä.. Se on ihan loistava juttu jos teillä ollut jo pitkään tää rotu harkinnassa. Ootte varmasti ottanut selville paljon asioita rodusta.
 
Kaksi vuotta on tämä rotu ollut ykkösenä. Suomalaisista kasvattajista en ole ollut tietoinen, joten ainoastaan euroopasta ja etupäässä kyllä amerikasta on ollut harkinassa. Mutta koska matka on niin mutkainen, niin kakkosrotuna on staffi. Rodusta on tullut luettua paljon tässä matkan varrella, mutta yhteenkään rodun ehtaan edustajaan en ole livenä päässyt tutustumaan. Staffiin ja amstaffiin ollaan kyllä päästy tutustumaan ja otettu hoitoonkin, että nähtäisiin millaisia ovat oikeasti. Energisyys on tiedossa, mutta varmasti tulee yllätyksenä kuitenkin. Entä aikuisena? Koirakuiskaajan kirjoja luin, kun Millanillahan on useampi pitti ja vähän mietteliäänä luin, että yksi koira oli niin energinen että autonrenkaita vedätti sillä mäkiä ylös että sai purkaa liiat energiansa siihen.. Että huhhei.
 
Kaksi vuotta on tämä rotu ollut ykkösenä. Suomalaisista kasvattajista en ole ollut tietoinen, joten ainoastaan euroopasta ja etupäässä kyllä amerikasta on ollut harkinassa. Mutta koska matka on niin mutkainen, niin kakkosrotuna on staffi. Rodusta on tullut luettua paljon tässä matkan varrella, mutta yhteenkään rodun ehtaan edustajaan en ole livenä päässyt tutustumaan. Staffiin ja amstaffiin ollaan kyllä päästy tutustumaan ja otettu hoitoonkin, että nähtäisiin millaisia ovat oikeasti. Energisyys on tiedossa, mutta varmasti tulee yllätyksenä kuitenkin. Entä aikuisena? Koirakuiskaajan kirjoja luin, kun Millanillahan on useampi pitti ja vähän mietteliäänä luin, että yksi koira oli niin energinen että autonrenkaita vedätti sillä mäkiä ylös että sai purkaa liiat energiansa siihen.. Että huhhei.

Suomalaisilta kasvattajilta ei löydy aitoja rekisteröityjä amerikanpitbullterriereitä.
 
Kaksi vuotta on tämä rotu ollut ykkösenä. Suomalaisista kasvattajista en ole ollut tietoinen, joten ainoastaan euroopasta ja etupäässä kyllä amerikasta on ollut harkinassa. Mutta koska matka on niin mutkainen, niin kakkosrotuna on staffi. Rodusta on tullut luettua paljon tässä matkan varrella, mutta yhteenkään rodun ehtaan edustajaan en ole livenä päässyt tutustumaan. Staffiin ja amstaffiin ollaan kyllä päästy tutustumaan ja otettu hoitoonkin, että nähtäisiin millaisia ovat oikeasti. Energisyys on tiedossa, mutta varmasti tulee yllätyksenä kuitenkin. Entä aikuisena? Koirakuiskaajan kirjoja luin, kun Millanillahan on useampi pitti ja vähän mietteliäänä luin, että yksi koira oli niin energinen että autonrenkaita vedätti sillä mäkiä ylös että sai purkaa liiat energiansa siihen.. Että huhhei.

Juuu ei ole ihme, ett energiaa löytyy noin paljon.. Meillä koira juoksee hiekkakuopilla pehmeessä hiekassa ylös alas kolmekin tuntia helposti. Vaatii tosin hyvää kuntoa koiralta. Mutta se juokseekin siellä kivihulluutensa takia :) Toivoen siis, että ne isot kivenmurikat tulis alas.. Niiiin pittihän ei esim mikä toi nyt on toi koira juttu se rotu juttu mikä yhdistys olikaan (ei siis tuu sen nimeä mieleen mut se ihan tunnettu) niin pittihän ei ole edes rotu niille... Aikuisenakin sitä energiaa kyllä riittää. Ja jos sitä on liikaa niin ruokavalioonkin kannattaa kiinnittää huomiota. Meillä perus barffaamista ja nappuloita eikä liikaa energiaa juuri ole.. Kaikkea siis kannattaa tehdä.. Just näin kesäsin uiminen on hyvä energiapurkaja. Ja jos meinaa koirapuistoilla niin sitten ihan sillä varauksella et ei välttämättä onnistu kuin sen ekan vuoden tai vastaavaa... Puistoilussa on se kiva et koira juoksee siellä huomaamatta tosi kauan.. Me ei siis enää puistoilla kuin tyhjissä koirapuistoissa... Mut mikäs sen parempaa koiralle kuin se että se saa tehdä duunia just vaikka vetää autonrengasta perässään :) Teilläkin vois talvella sit olla vaikka perus pulkka koiran perässä ja muksu/muksut siinä kyydissä lapset ja koira nauttii :)
 
[QUOTE="vieras";23812793]Suomalaisilta kasvattajilta ei löydy aitoja rekisteröityjä amerikanpitbullterriereitä.[/QUOTE]

Siinä uskossa olen itsekin ollut. Ihan aito gamebred bullero olisi mielessä, joten siksi olen kääntänyt katseen amerikkaan. Toki jos lähempää löytyy, niin hypin riemusta ja lähden katsomaan.
 
Suomen kennelliittoonhan niitä ei rekata, mutta moneen muuhun tietysti. Mihin rekisteriin teillä on rekattu? Täällä nyt tietty ei ole koirapuistojakaan (pieni paikkakunta), mutta tiedän että pääsääntöisesti rotu ei välitä toisista koirista. Onneksi olen lenkkeilijä, joten veisin reppanaa sitten juoksulenkille kunhan kasvaisi.
 
Kaukasian paimenkoira täyttää ap:n kriteerit täysin.

Just, ja sopiikin hyvin lapsiperheeseen ensikoiraksi... Itse kaksi kaukkaria omistaneena en todellakaan suosittele sitä ensikoiraksi, enkä edes usko että suomalaisista kasvattajista monikaan sitä ensikoiraksi myy. Sen on siis sanottu olevan yksi maailman vaikeimmista roduista ja todella vaatii koulutusta ja koiraymmärrystä. Sekä uroksen että nartun kanssa käytiin todella kovat koulut ennen kun niistä tuli niitä ihania (OMALLE PERHEELLE!!!) perhekoiria.

Ylipäänsä molossikoirat eivät ole parhaita ensi koiria. Vaativat monesti työtä ja koulutusta enempi mitä lapsiperheessä on aikaa! Berni nyt voisi olla sopiva perus noutajien ja muutamien paimenten lisäksi, ei vaadi pitkiä lenkkejäkään. Älä kuitenkaan liikaa mieti ulkonäköä, sillä ei ole paljoa merkitystä enää siinä vaiheessa jos on vaikeuksissa koiran kanssa ja hermot riekaleina :).
 
Just, ja sopiikin hyvin lapsiperheeseen ensikoiraksi... Itse kaksi kaukkaria omistaneena en todellakaan suosittele sitä ensikoiraksi, enkä edes usko että suomalaisista kasvattajista monikaan sitä ensikoiraksi myy. Sen on siis sanottu olevan yksi maailman vaikeimmista roduista ja todella vaatii koulutusta ja koiraymmärrystä. Sekä uroksen että nartun kanssa käytiin todella kovat koulut ennen kun niistä tuli niitä ihania (OMALLE PERHEELLE!!!) perhekoiria.

Ylipäänsä molossikoirat eivät ole parhaita ensi koiria. Vaativat monesti työtä ja koulutusta enempi mitä lapsiperheessä on aikaa! Berni nyt voisi olla sopiva perus noutajien ja muutamien paimenten lisäksi, ei vaadi pitkiä lenkkejäkään. Älä kuitenkaan liikaa mieti ulkonäköä, sillä ei ole paljoa merkitystä enää siinä vaiheessa jos on vaikeuksissa koiran kanssa ja hermot riekaleina :).

Miksi teillä on kaukkari?
 
[QUOTE="akka";23812830]Saksanpaimenkoira,mulla on ollut niitä monta ja on ihanteellinen perhekoira.[/QUOTE]

Mieheni haluaisi saksanpaimenkoiran ja minäkin pidän rodusta valtavasti, eli en todellakaan vastustelisi muuten, mutta tämänkin rodun terveys mietityttää :/
 
[QUOTE="Aloittaja";23817002]Mieheni haluaisi saksanpaimenkoiran ja minäkin pidän rodusta valtavasti, eli en todellakaan vastustelisi muuten, mutta tämänkin rodun terveys mietityttää :/[/QUOTE]

Mä olen antanut itseni ymmärtää että nykyään rotu olisi terveempi kuin vielä vaikka 10v sitten.
 
Ennen koiran tuloa kannattaa kyllä perehtyä rotuihin kunnolla. Ja pentukursseille kannattaa mennä koirakouluun että saa varmuutta koiran käsittelyyn. Noita kuvauksia kun luin niin ensimmäiseksi tuli mieleen sakemanni mutta se saattaa olla ensikoiraksi liian vaativa. Tai en tiedä oletko luonteeltasi semmoinen että olet varma laumanjohtaja?
Boxeri, bernin paimenkoira tai mastiffit vois olla kans kivoja teidän perheeseen. Oletko tehnyt sitä koiratestiä netissä jossa vastaillaan kysymyksiin ja se antaa sit sopivan rodun? Kantsi kokeilla!!!
 
Siinä uskossa olen itsekin ollut. Ihan aito gamebred bullero olisi mielessä, joten siksi olen kääntänyt katseen amerikkaan. Toki jos lähempää löytyy, niin hypin riemusta ja lähden katsomaan.

Gamebred = tappelulinjainen. Saako kysyä, että miksi? UKC rekisteröidyn pitin vielä jotenkin ymmärtäisin, mutta käytännössä sekarotuista pittiä en. Se sekarotuisuus ei toki tee koirasta yhtään muita huonompaa, mutta tässä tapauksessa se voi tehdä siitä arvaamattoman. Minulla on ihan ensikäden kokemusta monesta pitistä, esimerkiksi eräästä, joka innolla nuoli naamaani, mutta todella inhosi lapsia ilman tiettäviä negatiivisia kokemuksia heistä. Harvinaista, kyllä, mutta jos taustoja ei tarkkaan tunneta, mahdollista. Mikä siinä tappelukoiraksi jalostetussa koirassa on niin hienoa? Jo sellaisen ostaminen on epäeettistä, kun voi samalla tukea jonkun julmaakin julmempaa koirien tappeluttamista. Ja ihan totta se gamebred tarkoittaa nimenomaan tappelukoiraa, se on kansainvälisesti tunnettu koodinimi tappelukoirille. Niitähän täältä Suomestakin ulkomaille myytiin, ja ties vaikka myydään edelleen, en ole aihetta viime aikoina seurannut.
 
Ennen koiran tuloa kannattaa kyllä perehtyä rotuihin kunnolla. Ja pentukursseille kannattaa mennä koirakouluun että saa varmuutta koiran käsittelyyn. Noita kuvauksia kun luin niin ensimmäiseksi tuli mieleen sakemanni mutta se saattaa olla ensikoiraksi liian vaativa. Tai en tiedä oletko luonteeltasi semmoinen että olet varma laumanjohtaja?
Boxeri, bernin paimenkoira tai mastiffit vois olla kans kivoja teidän perheeseen. Oletko tehnyt sitä koiratestiä netissä jossa vastaillaan kysymyksiin ja se antaa sit sopivan rodun? Kantsi kokeilla!!!

onks linkkii testiin?
 
En jaksa alkaa sen enempää ruotimaan ap:n tekstiä henkilökohtaisella tasolla, mutta noin niinkuin yleisellä tasolla kiinnostaa kovasti se, että miksi ihmiset hakevat "katu-uskottavan" näköisiä koiria siihen tarkoitukseen, että se pelottaa ihmisiä ulkonäöllään?

Pohdin lähinnä sitä, että monestiko joku hullu hyökkääjä on käynyt ihmisen päälle, jolla on koira. Ja montako kertaa joku hullu on käynyt ihmisen päälle, jolla on nimenomaan katu-uskottava koira? Mä en saata uskoa että hullut hyökkäilee kovinkaan usein koirankusettajien päälle tai että tuossa olisi eroa. Tai ehkä on, mutta ennemminkin toiseen suuntaan. Ainakin mulla on kokemusta enempi siitä linjasta.

Mulla on kautta elämän ollut erirotuisia koiria. Yhtä lukuunottamatta ne ovat olleen kaikki keskikokoisia ja pääsääntöisesti hyvinkin lempeän oloisia ja näköisiä. Milloinkaan ei ole kukaan hullu puskista hyppinyt.

Sitten ostin rotikan. En tosin siksi että sen pitäisi pelotella ihmisiä vaan siksi, että se pelkäsi ihmisiä, eikä sitä voitu sijoittaa kenelle tahansa eli kodin löytyminen oli vaikeaa...ja mulla sattui olemaan koiran paikka vapaana.
Kuljinpa sitten tuon katu-uskottavan koirani kanssa ulkosalla ja kävipä sitten niin, että se oli alkkis-magneetti. Mitä enempi oltiin humalassa, sen emepi haluttiin tulla "kokeilemaan" kumpi voittaa, mun koira vai kaistapäinen deeku.

Mä JUOKSIN karkuun, sillä enhän mä voi antaa koirani purra ketään. Ja ihan sama olisiko mulla ollut remminpäässä rotikka, kultsu, dallu tai mikä tahansa perus-sesse, se deeku olisi jäänyt toiseksi. Ja musta ois tullut maksumies.
Valtaosa mun koiristani olisi purrut sitä deekua, jos se olisi tullut iholle. Eli ei siihen tarvita mitään pelottavan näköistä yksilöä. Ja kyllä nää hullut senvertaa itsekin tajuaa, vaikka hulluja ovatkin.

Mun mielestäni ensimmäiseksi koiraksi voi ottaa ihan minkä tahansa koiran, JOS on ottanut asioista aidosti etukäteen selvää ja tajuaa koirien päälle. Oikeasti. Mutta senvertaa nyt tuon tuota ap:n henk. koht. osuutta tähän esiin, että saattaa olla ihan hyvä idea, että ette nyt ihan ensimmäisenä lähde hakemaan teille rotua, jota suositellaan vähän osaavampiin käsiin.

Mun tuttavapiirissä on rotikan ja dobberin omistajia ja kummatkin ovat sanoneet ihan samaa! Kännissä porukka on tullut suoraan v*ttuilemaan "Ai sullon tommonen egonjatke koira..." yms. Me tavallisen ja tylsän kultaisen noutajan ja podengon omistajat sen sijaan saamme kulkea kaduilla ihan rauhassa ilman kettuilua :)
 

Kuumimmat

Yhteistyössä