Mielipiteeni on, että jos yhtään haluaa _lasta_ ajatella, ei sitä haluaisi silloin jättää ainokaiseksi. Vanhemmat koittavat uskotella itselleen, että ainoakainen on erityisen onnellinen ja etuoikeutettu. Näin ei mielestäni todellakaan ole. Toki sille ei voi mitään, jos ei toista lasta saa, mutta silloin se ei ole oma valinta.
Lapsi ei synny erakoksi. Lapsi kaipaa luonnostaan seuraa ja leikkikavereita.
Eikä mikään päiväkoti voi korvata omia sisaruksia.
Pikkukakkosen Milja on oikein hyvä esimerkki ainokaisesta, joka elää aikuisten silmin hirmu onnellista elämää, aikuisten jakamattoman huomion kera. Onko Milja oikeasti onnellinen?
Minulla tekee aina pahaa katsoa sitä yksinäisyyttä. Kun ainoa "ikätoveri" on nalle, jolle täytyy ne jutut kertoa, joita ei aikuiselle halua kertoa.
Aikuiset antavat Miljalle hyvin paljon, kaikkensa voisi sanoa, mutta silti häneltä mieläni puuttuu jollain tapaa se oikea elämä kokonaan...näin ajattelen.
Tältä pohjalta siis lapsiluvun jättäminen tarkoituksella yhteen on hyvin itsekästä. Vanhempi ajattelee siinä vain itseään. :flower: