Onko totuus aina se paras ja lopullinen ratkaisu?

[säpäle]

Tuli mieleen tuosta isyyskeskustelusta, kun siellä sanotaan, että lapsella on oikeus tietää totuus. Meneekö totuus aina kaiken muun edelle ja onko aina huono juttu, jos ei totuus tule ilmi?

Ajatellaan vaikka pettämistä, niin tälläkin palstalla monet sanovat, että jos puoliso pettäisi, niin ei haluaisi tietää. Tai pornokeskusteluissa sanotaan, että mies ei tee väärin katsoessaan vaimonsa pyynnön vastaisesti pornoa, vaan väärin on se, ettei hän peittele sitä.

Sitten taas toisaalta täällä on näitä, jotka sanovat totuuksia tyyliin: "naapurin lapsi on tosi ruma" ja "lihavat ihmiset ällöttää".

Tai jos ajatellaan, että olet luullut olevasi naimisissa miehesi kanssa, mutta joskus tuleekin ilmi, että joku on sotkenut paperit maistraatissa eikä avioliittonne ole virallinen. Oletteko olleet naimisissa ja miten tämä tieto vaikuttaa teidän elämäänne?

Tällaisia aloin pohdiskelemaan.

 

[ncfpäiswep]

Mä en haluaisi tietää, jos mun puoliso pettäisi mua, mutta en haluaisi myöskään olla parisuhteessa pettäjän kanssa.
Ei kai tuo mitenkään vaikuttaisi, jos luulisin olleeni naimisissa, enkä sitten olisikaan. Kaipa se olis vaan mentävä allekirjoittamaan paperit uudestaan

 

[säpäle]

Mä en haluaisi tietää, jos mun puoliso pettäisi mua, mutta en haluaisi myöskään olla parisuhteessa pettäjän kanssa.
Ei kai tuo mitenkään vaikuttaisi, jos luulisin olleeni naimisissa, enkä sitten olisikaan. Kaipa se olis vaan mentävä allekirjoittamaan paperit uudestaan

Niin tuo naimisiinmenojuttu tuli mieleen tuosta isyyskeskustelusta. Siellä pidetään kovin tärkeänä, että oma lapsi on tosiaan oma lapsi. Jotenkin minusta sen voisi rinnastaa tuohon avioliittopaperien sekaantumiseen. Joo, tiedän tästä joku suuttuu. Onhan siinä eroa, mutta ei minusta kovin suurta.

 

[fggdg]

Mun mielestä on hauskaa että tossa isyyskeskustelussa ne, jotka eivät voi edes kuvitella oikeasti tilannetta jossa vaikkapa oma äiti tai lapsi ei olisikaan biologisesti äiti/lapsi vänkäävät että ei biologia tarkoita mitään ihmiselle, joka on adoptoitu ja siten tietää oman kokemuksensa kautta että biologialla on väliä. Siis sillä tavalla hauskaa että pidetään sitä omaa mielipidettä parempana vaikka ei itse omaa asiasta yhtään samanlaista kokemusta kuin vastapuoli.

 

[säpäle]

Mun mielestä on hauskaa että tossa isyyskeskustelussa ne, jotka eivät voi edes kuvitella oikeasti tilannetta jossa vaikkapa oma äiti tai lapsi ei olisikaan biologisesti äiti/lapsi vänkäävät että ei biologia tarkoita mitään ihmiselle, joka on adoptoitu ja siten tietää oman kokemuksensa kautta että biologialla on väliä. Siis sillä tavalla hauskaa että pidetään sitä omaa mielipidettä parempana vaikka ei itse omaa asiasta yhtään samanlaista kokemusta kuin vastapuoli.

Niin siis biologialla on väliä, vai totuudella? Siis lähinnä tarkoitan siten, että onko ihmisen elämä jotenkin ratkaisevasti huonompaa, jos hän ei koskaan saa tietää olleensa esim adoptoitu.

 

[MarieHos]

Mieheni ei ole esikoiseni biologinen isä. On ollut tämän elämässä kuitenkin vauvasta asti, eikä bio-isä ole kuvioissa ollenkaan.
Silti ajattelen, että lapsen on saatava tietää totuus, kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään.
Kuvittelen itseni tilanteeseen, ja jos minulta salattaisiin näin iso asia, kyllä se suututtaisi. Tietty jos ei koskaan saa tietää, ei se voi satuttaa, mutta en usko että salaisuudet koskaan tulee pysymään salaisina, jos asioista tietää moni muukin.
Vastaten kysymykseesi, uskon että totuus on aina se paras ratkaisu. Niin biologisuus asioissa kuin miehen pettämis asioissakin. Tai pornon katselussa, tai mitä nyt luettelitkaan

 

["vieras"]

Totuus on aina parempi, jos on epävarmuutta. Hyvää tarkoittavat valkoiset valheet sallitaan, mutta ei jos valehdellaan oman itsen vuoksi.

 

[säpäle]

Mieheni ei ole esikoiseni biologinen isä. On ollut tämän elämässä kuitenkin vauvasta asti, eikä bio-isä ole kuvioissa ollenkaan.
Silti ajattelen, että lapsen on saatava tietää totuus, kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään.
Kuvittelen itseni tilanteeseen, ja jos minulta salattaisiin näin iso asia, kyllä se suututtaisi. Tietty jos ei koskaan saa tietää, ei se voi satuttaa, mutta en usko että salaisuudet koskaan tulee pysymään salaisina, jos asioista tietää moni muukin.
Vastaten kysymykseesi, uskon että totuus on aina se paras ratkaisu. Niin biologisuus asioissa kuin miehen pettämis asioissakin. Tai pornon katselussa, tai mitä nyt luettelitkaan

Ai on myös hyvä sanoa, että naapurin lapsi on ruma? Ja yhtenä päivänä täällä keskusteltiin siitä, voiko juhlien isäntäväelle sanoa, että meidän Maunoa ei nyt teidän juhlanne kiinnostaneet. Missä se raja menee?

 

[Keep calm and carry on]

Mä en jaksa alkaa enää filosofoimaan, mutta lyhyestä virsi kaunis: ei ole.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";23782320]Totuus on aina parempi, jos on epävarmuutta. Hyvää tarkoittavat valkoiset valheet sallitaan, mutta ei jos valehdellaan oman itsen vuoksi.[/QUOTE]

No eikös tuo pettämisasiakin ole tavallaan hyvää tarkoittavaa. Ei haluta loukata toista. Ainakin joidenkin mielestä pikemminkin sillä tunnustuksella helpotetaan omia tunnontuskia, eli jossain määrin itsekästä sekin.

 

["Vieras"]

Kyllä niiden totuuksien kanssa aina oppii elämään. Se salailu on se, joka satuttaa. Sitä enemmän sattuu, mitä kauemmin salaillaan, koska jossakin vaiheessa asia voi kuitenkin tulla ilmi.

Olen niin kyllästynyt kaikenlaiseen säätämiseen ja ihmettelyyn, että haluan nykyään kaikki totuudet vadilla tarjoiltuna ja mielellään heti. Voihan se silti olla, että olen joistakin asioista autuaan tietämätön, enkä osaa niitä siten murehtiakaan, mutta kyllä minä paljon pahemmin niistä murrun, jos saan kuulla jotakin vasta pitkän salailun päätteeksi.

 

[MarieHos]

Ai on myös hyvä sanoa, että naapurin lapsi on ruma? Ja yhtenä päivänä täällä keskusteltiin siitä, voiko juhlien isäntäväelle sanoa, että meidän Maunoa ei nyt teidän juhlanne kiinnostaneet. Missä se raja menee?

Totuus omasta biologisuudestaan, miehen pettämisestä jne. on eriasia kun ihmisen arvosteleminen.
Ja tuo juhlakeskustelu, eiköhän niillä main se raja kulje. Siinä ei ole kyse kuitenkaan niin maailmaa kaatavasta aiheesta, kuin nämä yllämainitsemani aiheet taas olisivat.

 

[säpäle]

[QUOTE="Vieras";23782352]Kyllä niiden totuuksien kanssa aina oppii elämään. Se salailu on se, joka satuttaa. Sitä enemmän sattuu, mitä kauemmin salaillaan, koska jossakin vaiheessa asia voi kuitenkin tulla ilmi.

Olen niin kyllästynyt kaikenlaiseen säätämiseen ja ihmettelyyn, että haluan nykyään kaikki totuudet vadilla tarjoiltuna ja mielellään heti. Voihan se silti olla, että olen joistakin asioista autuaan tietämätön, enkä osaa niitä siten murehtiakaan, mutta kyllä minä paljon pahemmin niistä murrun, jos saan kuulla jotakin vasta pitkän salailun päätteeksi.[/QUOTE]

Mutta jos se totuus ei tule koskaan ilmi? Eikö elämä olisi mukavaa?

 

["vieras"]

No eikös tuo pettämisasiakin ole tavallaan hyvää tarkoittavaa. Ei haluta loukata toista. Ainakin joidenkin mielestä pikemminkin sillä tunnustuksella helpotetaan omia tunnontuskia, eli jossain määrin itsekästä sekin.

Aivan, on hyvä tutkia motiivejaan miksi salailee. Olisi myös hyvä jutella kumppanin kanssa näistä asioista ihan muutenkin ilman pettämistä, niin tietäisi hänen arvomaailmansa. Minusta toisen arvomaailmaa pitää kunnioittaa ja toimia sen mukaan. Perusohjeena voisi toimia niin kuin se henkilö jota asia koskee toimisi, mutta tästä voi olla poikkeuksia.

Omaolta kohdaltani toivoisin että minulle oltaisiin rehellisiä, vaikka se satuttaisikin. Osaan kyllä pyytää olemaan hiljaa jos se sattuu liikaa. Tiedän että moni ei halua tulla kohdeltavan samalla tavalla.

 

["vieras"]

Mutta jos se totuus ei tule koskaan ilmi? Eikö elämä olisi mukavaa?

Haluaisiko elää valheessa onnellisena vai saada totuuden selville. Itse valitsisin totuuden. Eikö tätä asiaa ole sivuttu muutamissa scifi-elokuvissa? Harhainen paratiisi muistinkäsittelyineen vai raaka totuus? Jollain tapaa voisi myös miettiä miten uskonnot liittyvät tähän asiaan, tämä on loppujen lopuksi laaja ja syvällinen kysymys.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";23782366]Aivan, on hyvä tutkia motiivejaan miksi salailee. Olisi myös hyvä jutella kumppanin kanssa näistä asioista ihan muutenkin ilman pettämistä, niin tietäisi hänen arvomaailmansa. Minusta toisen arvomaailmaa pitää kunnioittaa ja toimia sen mukaan. Perusohjeena voisi toimia niin kuin se henkilö jota asia koskee toimisi, mutta tästä voi olla poikkeuksia.

Omaolta kohdaltani toivoisin että minulle oltaisiin rehellisiä, vaikka se satuttaisikin. Osaan kyllä pyytää olemaan hiljaa jos se sattuu liikaa. Tiedän että moni ei halua tulla kohdeltavan samalla tavalla.[/QUOTE]

No tätä oikeastaan ajoinkin takaa, että se totuuden arvostaminen näyttää olevan eri ihmisillä niin eri tasoilla, että ei voi mielestäni sanoa, että totuus on aina se paras ratkaisu.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";23782385]Haluaisiko elää valheessa onnellisena vai saada totuuden selville. Itse valitsisin totuuden. Eikö tätä asiaa ole sivuttu muutamissa scifi-elokuvissa? Harhainen paratiisi muistinkäsittelyineen vai raaka totuus? Jollain tapaa voisi myös miettiä miten uskonnot liittyvät tähän asiaan, tämä on loppujen lopuksi laaja ja syvällinen kysymys.[/QUOTE]

Itse kyllä ottaisin mieluummin sen harhaisen paratiisin. Noista scifi-leffoista tulee aina niin ahdistunut olo.