Meneekö synnytys ilman puudutusta?

[QUOTE="tuittu";23728581]Menee se, pyydä vyöhyketerapiaa äläkä mitään lääkkeellisiä lievityksiä.

Minulla painoi selän pisteitä 3-4 kätilöä sekä mies ja alkavat kivut häipyivät ja myös pysyivät poissa loppuun saakka. Tämä tälläinen muutaman sekunnin kivunlievitys siis. Ponnistuksessa tiesin ja tunsin(toisin kuin esikoisen synnytyksen spinaalipuudutuksen takia) koko ajan ,mitä tein ja mitä tapahtuu. Kesti 5minuuttia, tosin sydänäänet häipyivät ja kätilö säikähti siihen imukuppilääkärin kutsumaan, joka vetäisi tytön ulos.[/QUOTE]

Vyöhyketerapiaako? Vyöhyketerapiassa käsitellään jalkapohjia, joskus kämmeniäkin.
Toi kuulostaa enemmänkin shiatsulta.

 

[QUOTE="ässä";23728137]En oikein ymmärrä sitä miksi se kipu olisi pakko kestää jos kerran on puudutus mahdollinen. Ihan yhtälailla tunnen olevani äiti,vaikka epiduraalin otin. Ei kai se tuska paremmaksi äidiksi tee,niinkuin ei täysimetyskään eikä mitkään muutkaan marttyyriäidin tunnusmerkit..[/QUOTE]

Kyllä tosta sun viestistä saa kuvan että tunnet huonommutta kun et itse kestänyt ilman puudutusta. Ei sun muuten tarviis puolustella sitä puudutusta.

 

Mulla on kyllä kestänyt kaikki 13-15 tuntia. ilman puudutteita viisi kertaa. Ehkä se pitkä kesto teki sen, ettei mitään tarvittu, ei tullut kertarytinällä.

 

Tokihan se menee, mut ei aina kovin kivaa ole. Mulla eka puudutuksilla ja toka ilman. Ja toka oli aikast karsea kokemus, kun nopea synnytys, joka alkoi oikeastaan suoraan ponnistusvaiheella (tätä ennen supisteli sillointällöin harvakseltaan) ja kun paikat ei niistä supistuksista saanet mitään "pehmennystä" niin kyl kävi kipiää. Mut olihan se sen arvoista

 

Kyllä tosta sun viestistä saa kuvan että tunnet huonommutta kun et itse kestänyt ilman puudutusta. Ei sun muuten tarviis puolustella sitä puudutusta.

Mä en ainakaan tunne, vaikka pystyn ymmärtämään tuon hänen kommentin ja se voisi olla omasta näppäimistöstäni. Mulla on vaan tarve kertoa heille, jotka sanovat ettei synnyty satu, se että kyllä se toisilla tuntuu eritavoin ja jotkut tarvitsee sen puudutteen Eikä asia ole mielestäni muutenkaan mikään elämän ja kuoleman kysymys, että miksi pitäisi tuntea huonommuutta tai paremmuuttaa. Tuo, että ajattelet hänestä noin taas kertoo, että sinä tunnet paremmuutta kun ei käyttänyt lievityksiä jos nyt halutaan ruveta psykoanalyytikoiksi asian tiimoilta.

 

Haluisin kokeilla ilman puudutusta koska
1. haluan kasvattaa kipukynnystä
2. uskon että sen kestää kun ajattelee että se on sen arvoista
3. viisaudenhampaan poistossa ajattelin että jos sen kestän, kestän mitä vaan
4. kautta aikojen on naiset synnyttäneet ilman puudutusta
5. tänään luin puudutuksen haitoista ja
6. pidän sitä itselleni saavutuksena jos siihen pystyn!

 

Haluisin kokeilla ilman puudutusta koska
1. haluan kasvattaa kipukynnystä
2. uskon että sen kestää kun ajattelee että se on sen arvoista
3. viisaudenhampaan poistossa ajattelin että jos sen kestän, kestän mitä vaan
4. kautta aikojen on naiset synnyttäneet ilman puudutusta
5. tänään luin puudutuksen haitoista ja
6. pidän sitä itselleni saavutuksena jos siihen pystyn!

No sulla on jo ihan toinen asenne kuin minulla viisaudenhampaanpoiston voisin ajatella korkeintaan nukutettuna, pelkään hammaslääkäriä valtavasti, enkä ole käynyt kolmea viisuria näyttämässä siellä kertaakaan, etten van joudu niiden poistoon.

Kipu saa minussa aikaan valtavan reaktion, itkettää ja menen ihan hysteeriseen shokkiin, rentoutuminen ei onnistu jos sattuu. Eli siis plkään kipua Silti kestin luonnollisen synnytyskivun pitkään ilman mitäään kipulääkettä, mutta yllättävä syöksysynnytys sensijaan aiheutti järkytyksen ja en pystynyt kertakaikkiaan missään kohti rentoutua ja halusin lievityksen alusta asti

En pitäisi myöskään henkilökohtaisesti kivun kestämistä saavutuksena koska pidän sitä hyödyttömänä kärsimyksenä. Asenteeni on hieman toinen, ja en näe lääkkeitä mitenkään vääränä tarpeentullen. Otan suruitta päänsärkyyni pillerin ja lääkitsen lapsenikin herkästi jos on edes epäilys, että heillä on hammaskipua tai vastaavaa. Olen hyvin mukavuudenhaluinen, joten en nauti yhtään rääkistä, en kai siksi harrasta edes rajua liikuntaa

 

Mä en tiedä missä se raja virallisesti menee, mutta kun synnytys on edennyt pisteeseen X, ja olet tietyn verran auki, niin puudutusta ei enää anneta.

Vika synnytyksessä, kun kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja se oli 4-5cm auki. Anelin kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä voisi vain saada. Kätilö ihan rauhassa vain kuunteli ja sanoi katsotaan tai jotain vastaavaa. Akvarakkuloitakin anelin ja niitä kätilö alkoi laittamaan, niin alkoikin ponnistuttamaan jo, eli joku 2 supistusta sen jälkeen kun oli sen 4-5cm auennut ja siitä 3 minuuttia niin vauva olikin jo syntynyt. Eli aneluistani huolimatta ei olisi mitenkään ollut mahdollista puudutuksia ehditty antaa (jonka kätilö taisi aavistaakin).

Kyllä ne vauvat syntyvät ilman puudutuksiakin (itselläni kolme viidestä), mutta itse ainakin loppuvaiheessa olisin mielelläni vetänyt kaikki mahdolliset mömmöt, kun kestäminen oli ihan äärirajoilla.

 

[QUOTE="vieras";23729089]No sulla on jo ihan toinen asenne kuin minulla viisaudenhampaanpoiston voisin ajatella korkeintaan nukutettuna, pelkään hammaslääkäriä valtavasti, enkä ole käynyt kolmea viisuria näyttämässä siellä kertaakaan, etten van joudu niiden poistoon.

Kipu saa minussa aikaan valtavan reaktion, itkettää ja menen ihan hysteeriseen shokkiin, rentoutuminen ei onnistu jos sattuu. Eli siis plkään kipua Silti kestin luonnollisen synnytyskivun pitkään ilman mitäään kipulääkettä, mutta yllättävä syöksysynnytys sensijaan aiheutti järkytyksen ja en pystynyt kertakaikkiaan missään kohti rentoutua ja halusin lievityksen alusta asti

En pitäisi myöskään henkilökohtaisesti kivun kestämistä saavutuksena koska pidän sitä hyödyttömänä kärsimyksenä. Asenteeni on hieman toinen, ja en näe lääkkeitä mitenkään vääränä tarpeentullen. Otan suruitta päänsärkyyni pillerin ja lääkitsen lapsenikin herkästi jos on edes epäilys, että heillä on hammaskipua tai vastaavaa. Olen hyvin mukavuudenhaluinen, joten en nauti yhtään rääkistä, en kai siksi harrasta edes rajua liikuntaa [/QUOTE]

No mä harrastan kestävyys- ja kamppailulajeja (tai harrastin ennen raskautta) ja urheilusuorituksissakin aina hampaat irvessä päätän että pärjään. Hoen itselleni tyyliin "jaksaa jaksaa painaa painaa!", "1 vielä" tai "10 minuuttia vielä" tms. Varmaan orjapiiskurivalmentajalta opittu.

 

miten ei kerkiä?

Kestää ihan hyvin ilman puudutusta jos synnytys on suht nopee. Itsellä kaikki kestäny 2-6 tuntiin ja ilman puudutusta olen pärjännyt.

Mä olin 8m auki kun menin sairaalaan, siellä oli vuoronvaihdot menossa enkä kerennyt saamaan mitään. Suoraan vaan ponnistamaan.

Tai sitten kun kalvot puhkaistaan pitää odottaa puolituntia ennekö saa epiduraalin, mä olen aina saanut jo ponnistaa ennenkö tuo puolituntia on mennyt.

 

Kestää ihan hyvin ilman puudutusta jos synnytys on suht nopee. Itsellä kaikki kestäny 2-6 tuntiin ja ilman puudutusta olen pärjännyt.

Mä olin 8m auki kun menin sairaalaan, siellä oli vuoronvaihdot menossa enkä kerennyt saamaan mitään. Suoraan vaan ponnistamaan.

Tai sitten kun kalvot puhkaistaan pitää odottaa puolituntia ennekö saa epiduraalin, mä olen aina saanut jo ponnistaa ennenkö tuo puolituntia on mennyt.

Siis ihan vaan senttejä kuitenkin olin auki 8m = 8cm

 

Riippuu.. Mulla kolme lasta ja kolme aivan erilaista synnytystä. Niistä keskimmäinen meni täysin luomusti ja oli kaiken lisäksi todella helppo synnytys. En halua pelotella, mutta aina ne puudutteetkaan ei tehoa hyvin, ei ainakaan mulla.

 

miten ei kerkiä?

Pääsin osastolta saliin kun olin jo 8cm auki ja sanoivat, että mitään ei enää ehditä antaa. Vaikka kyllä siinä sitten meni vielä aikaa ennen kuin oli vauva maailmassa, mutta puudutetta en saanut. Ja osastolla olin KIPEÄ, mutta eivät suostuneet tutkimaan ja minä menen kovassa kivussa sellaiseksi etten pysty enää puhumaan, joten lopulta en kyennyt edes vaatimaan. Olin siis osastolla käynnistyksessä. Ja synnytys siis kokonaisuudessaan kesti yli 12h mutta silti en kerennyt saada puudutetta.

Myöhemmissä synnytyksissä olen sitten saanut ihan loppuvaiheessa, mutta kiire siinäkin on välillä tullut.

 

No mä harrastan kestävyys- ja kamppailulajeja (tai harrastin ennen raskautta) ja urheilusuorituksissakin aina hampaat irvessä päätän että pärjään. Hoen itselleni tyyliin "jaksaa jaksaa painaa painaa!", "1 vielä" tai "10 minuuttia vielä" tms. Varmaan orjapiiskurivalmentajalta opittu.

Kuule, maraton tuntuu musta lepposalta 5 km kävelyltä aurinkoisessa kevätsäässä verrattuna synnytykseen (jos synnytystä pitää maratonina), joten kauheesti en panis painoa tolle sun taustalle.

Sun synnytys voi olla erittäin pitkä ja kivulias tai lyhyt ja helppo. Etukäteen sitä ei voi tietää. Ota epiduraali jos saat, mitään takeita puudutteiden saannista synnytyksessä ei ole, koska resurssit ovat mitä ovat. Synnytyssaliinkin pääsee välillä vasta sitten, kun on 10 senttiä auki.

 

Kolme kertaa synnyttänyt ilman puudutuksia yms. ja ajattelin tän neljännenkin synnytellä ilman mitään.

 

käääk. mä toivon todella että mulle ei käy näin

Mutta jos sulle niin kävis niin ajattele että selviäisit lyhyellä synnytykselle. Kyllä se 3-4 tunnin synnytys ilman puudutusta aina voittaa 24 tunnin kärvistelyn. Varsinkin kun jälkimmäisessä et kuitenkaan saa sitä puudutusta vasta kun tuntien avautumisen jälkeen.

 

Mä oon synnyttäny kahdesti ilman puudutusta ja ne on óllu paljon parempia synnytyksiä kuin eka synnytykseni puudutuksen kera.

 

Mites te oisitte -70 luvulla pärjänneet?

Mites itse pärjäisit, jos sinulta vietäisiin nyt kaikki, mitä ei vielä 70-luvulla ollut... saati sitten 20-luvulla. Kyllä sinäkin varmaan hengissä säilyisit, vaikkei olisi pesukonetta, sähköä, autoja, tietokonetta, nettiä, puhelinta, televisiota, imuria, sisävessaa jne....mutta melko vaikea tuohon yhtäkkiä olisi totuttautua.

 

Kolme kertaa olen synnyttänyt ilman puudutuksia. Johtuu varmaan eniten siitä, että inhoan kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä . Eka synnytys kesti vesien menosta 16 tuntia, ponnistusvaihe 1 h 46 min, seuraavat syntyivät sitten huomattavasti helpommin. Kipu oli mun synnytyksissäni siedettävää.

 

Kuule, maraton tuntuu musta lepposalta 5 km kävelyltä aurinkoisessa kevätsäässä verrattuna synnytykseen (jos synnytystä pitää maratonina), joten kauheesti en panis painoa tolle sun taustalle.

Sun synnytys voi olla erittäin pitkä ja kivulias tai lyhyt ja helppo. Etukäteen sitä ei voi tietää. Ota epiduraali jos saat, mitään takeita puudutteiden saannista synnytyksessä ei ole, koska resurssit ovat mitä ovat. Synnytyssaliinkin pääsee välillä vasta sitten, kun on 10 senttiä auki.

En tarkoittanu noita verrata, ja oon kuullutkin, että synnytys on paljon rankempi kuin maraton, vaan pointti oli se, että oon aina sillä asenteella että kestän mitä vaan.

 

Olin varautunut pahimpaan mahdolliseen kipuun ja valmis ottamaan kaiken, mitä annetaan. No kas, mitään ei annetukaan ja hyvin olen selvinnyt kahdesta synnytyksestä. Toinen tosin teki kyllä erityisen kipeetä, mut kohdun suu aukes 2 senttiä tunnissa, joten osasin arvioida millon syntyy...ja kaks minuuttia arvio heitti . Eli kun tiesin millon kipu loppuu, niin kestin sen.

 

[QUOTE="...";23730201]Mites itse pärjäisit, jos sinulta vietäisiin nyt kaikki, mitä ei vielä 70-luvulla ollut... saati sitten 20-luvulla. Kyllä sinäkin varmaan hengissä säilyisit, vaikkei olisi pesukonetta, sähköä, autoja, tietokonetta, nettiä, puhelinta, televisiota, imuria, sisävessaa jne....mutta melko vaikea tuohon yhtäkkiä olisi totuttautua.[/QUOTE]

Toi on vähän ontuvaa vertailua... Synnytys on luonnollinen asia. Kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet. Kivunlievitys on melko uusi vaihtoehto synnytyksessä käytettäväksi. Varsinkin länsimaissa naiset pelkäävät kipua, mielestäni vähän liikaakin. Elämme kulttuurissa jossa on itsestäänselvyys ottaa droppia pienimpäänkin kipuun. Moni unohtaa että kivunhallitsemisessa kuitenkin oma mieli on avainasemassa.
Toki on hyvä kun kipuun saa lievitystä jos se menee hallitsemattomaksi. Mutta mielestäni on väärä asenne turvautua heti pienimmässäkin nipistyksessä lääkkeisiin.

 

Ota epiduraali jos saat, mitään takeita puudutteiden saannista synnytyksessä ei ole, koska resurssit ovat mitä ovat. Synnytyssaliinkin pääsee välillä vasta sitten, kun on 10 senttiä auki.

Itse olen päässyt synnytyssaliin ollessani auki 3,5cm, 7cm ja 8cm. Kahdessa synnytyksessä puudutuksia on tarjottu useampaan otteeseen.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";23730237]Toi on vähän ontuvaa vertailua... Synnytys on luonnollinen asia. Kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet. Kivunlievitys on melko uusi vaihtoehto synnytyksessä käytettäväksi. Varsinkin länsimaissa naiset pelkäävät kipua, mielestäni vähän liikaakin. Elämme kulttuurissa jossa on itsestäänselvyys ottaa droppia pienimpäänkin kipuun. Moni unohtaa että kivunhallitsemisessa kuitenkin oma mieli on avainasemassa.
Toki on hyvä kun kipuun saa lievitystä jos se menee hallitsemattomaksi. Mutta mielestäni on väärä asenne turvautua heti pienimmässäkin nipistyksessä lääkkeisiin.[/QUOTE]

Nimenomaan! Rentoutus ym. kehon ja mielen hallinta on parhaita kivunlievityskeinoja. Mulla auttaa myös kun ajattelen ettei se kipu ikuisuuksia kestä.

Nyt kun luen näitä vastauksia ja huomaan että moni muukin on kestänyt, niin uskon että itsekin kestän. Synnytys sentään palkitsee hieman paremmin kuin viisurin poisto.

 

Kaksi synnytystä spinaalin kanssa ja kaksi ilman puudutuksia. Nopeampaa kaikki menee ilman puudutuksia ja itse en ollut ollenkaan niin väsyksissä mitä puudutuksien kanssa,vaikka mielelläni olisin noiden kahden muunkin aikana jotain kipuun ottanut. Toinen tuli syöksynä,mikä oli helppo kun tuli niin rytinällä ja toinen sitten vähän reilu kolme tuntia,silloin ei keritty ottamaan puudutuksia,vaikka valmiiksi osastolla makailinkin odottamassa seuraavan aamun käynnistystä.