Joka vuosi äitienpäivänä ihmettelen samaa asiaa

[QUOTE="heh";23729088]Jos työpaikalla jaetaan ansiomerkkejä, niin saako ansiomerkin se, joka tekee töitä 1 tunnin viikossa? Vai se, joka tekee 8 tunnin lisäksi vielä ylitöitäkin?

Jos äitiydestä halutaan palkita, niin on aivan luonnollista että ne ovat etusijalla, jotka antavat elämästään toisten kasvattamiseen esim. 30 vuotta 3 vuoden sijasta. 30 vuotta sapuskaa pöytään suurelle määrälle lapsia, vuosikymmeniä vanhempainvartteja, kirjanpäällystämisiä, lääkäreitä, neuvoloita niin että päässä humisee.

ja ei, en ole suurperheen äiti, minulla on 2 lasta. Oma pää ei riittäisi useampaan, juuri ja juuri menee 2. Yhden lapsen äitinä kuvittelin, että se on sama onko niitä 10 vai 1.

Ja tottakai äitiys on kovaa hemmetin kovaa duunia.[/QUOTE]

Edelleenkin olen sitä mieltä, että äitiyttä ei saa verrata työhön eikä sitä saa arvottaa. Kaikki äitiys on yhtä arvokasta, joten se, että sitä pitää arvottaa ansiomerkein on minulle täysin käsittämätön ajatus!

 

Edelleenkin olen sitä mieltä, että äitiyttä ei saa verrata työhön eikä sitä saa arvottaa. Kaikki äitiys on yhtä arvokasta, joten se, että sitä pitää arvottaa ansiomerkein on minulle täysin käsittämätön ajatus!

Jonkun toisen mielestä kaikki rehellinen työ on yhtä arvokasta ja sitä ei saa arvottaa.

Kaikki äitiys ei todellakaan ole yhtä arvokasta.

Äitiys vie hemmetin paljon aikaa ja hermoja ja rahaa.

Vanhempi, joka viettää ajan omissa menoissa ja harrastuksissa, ei vain ole yhtä hyvä äiti kuin sellainen, joka on paljon lastensa kanssa.

 

nyt yksi palkittu äiti ei ainakaan ollut suurperheen äiti. normaali työssä käyvä äiti jolla pari lasta, joista toinen kuntoutettava.

 

[QUOTE="heh";23729141]Jonkun toisen mielestä kaikki rehellinen työ on yhtä arvokasta ja sitä ei saa arvottaa.

Kaikki äitiys ei todellakaan ole yhtä arvokasta.

Äitiys vie hemmetin paljon aikaa ja hermoja ja rahaa.

Vanhempi, joka viettää ajan omissa menoissa ja harrastuksissa, ei vain ole yhtä hyvä äiti kuin sellainen, joka on paljon lastensa kanssa.[/QUOTE]

Haista kukkanen! Ei äidistä tule hyvää sillä, että viettää kaiken aikansa lapsensa kanssa. Äitiys on sinällään arvokas asia, jota pitää arvostaa, mutta kilpailuttaa sitä ei pidä!

 

Haista kukkanen! Ei äidistä tule hyvää sillä, että viettää kaiken aikansa lapsensa kanssa. Äitiys on sinällään arvokas asia, jota pitää arvostaa, mutta kilpailuttaa sitä ei pidä!

eli sama asia, voi olla hyvä työntekijä, vaikka ei tee työtä tai käy työpaikalla? Voiko olla hyvä työntekijä, jos ei vaan jaksa tehdä mitään vaan piereskelee töissä ja kahvittelee?

Minusta äitiyttä voi mitata. On aivan tosi helppoa arvioida tuntemiensa äitien äitiyttä.

Miehen sisko on melko laiska, mutta silti hyvä äiti. Kärsivällinen, on paljon lastensa kanssa, hyväksyy heidät ja tekee paljon heidän eteen.
Sitten on äitejä, jotka ovat päivän töissä ja sen jälkeen raskas työ raskaat huvit, pitä päästä kavereille, spinningiin, jne. ja lapset näkevät äitiä ehkä tunni. Huono äiti. Ehkä hyvä työntekjää.

 

[QUOTE="heh";23729293]eli sama asia, voi olla hyvä työntekijä, vaikka ei tee työtä tai käy työpaikalla? Voiko olla hyvä työntekijä, jos ei vaan jaksa tehdä mitään vaan piereskelee töissä ja kahvittelee?

Minusta äitiyttä voi mitata. On aivan tosi helppoa arvioida tuntemiensa äitien äitiyttä.

Miehen sisko on melko laiska, mutta silti hyvä äiti. Kärsivällinen, on paljon lastensa kanssa, hyväksyy heidät ja tekee paljon heidän eteen.
Sitten on äitejä, jotka ovat päivän töissä ja sen jälkeen raskas työ raskaat huvit, pitä päästä kavereille, spinningiin, jne. ja lapset näkevät äitiä ehkä tunni. Huono äiti. Ehkä hyvä työntekjää.[/QUOTE]
Tiedätkö, että se töissä piereskelijä ja kahvittelija saattaakin olla arvokas työntekijä, se joka tekee luovaa työtä, ja keksii yritykselle sen seuraavat menestystuotteet.

Firmalle saattaa olla arvokkaampi se työntekijä, joka tekee työnsä nopeasti, normaalityöajan puitteissa, ja miettii vielä samalla miten asia on fiksuinta tehdä, kuin se työntekijä, joka tekee ylitöitä - mutta ei siltikään pysty samaan työpanoksen, kuin tuo toinen työntekijä.

Ja on töissä käyviä äitejä, jotka käyttävät kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa. Harrastan vain ja ainoastaan silloin kun lapseni ovat itse uimatreeneissä, tuolloin hyppään itse altaaseen.

Minä olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että lasten lukumäärä, ei missään tapauksessa saisi olla mittari jonkun äidin paremmuuteen. Itse asiassa äitejä ei mitenkään voi edes verrata keskenään, sillä normaaliperheiden lapset ovat kaikki sitä mieltä, että oma äiti on maailman paras. Ja niin sen kuuluu mennäkin. Ja oikeasti, ainoa kiitos, jolla minulle on jotain merkitystä on omien lasteni kiitos, ja heidän rakkauden osoituksensa. Ei eri perheiden lasten arvostusta voi mitenkään verrata keskenään.

Minusta ainoat oikeasti äitiyden työlle omistautuneet ovat sijaisäidit ja sos-lapsikylän äidit, sillä he tekevät pyyteetöntä työtä vieraiden lasten kanssa. Me muut olemme omien lapsiemme äitejä!

 

[QUOTE="vieras";23728422]Enemmänhän ne töitä tekee kuin äidit joilla vain yksi/kaksi/kolme/muutama lapsi. Ymmärrettävää.[/QUOTE]

Jos tekevät todella niin fine. Mutta minä satun tuntemaan useita suurperheitä joissa hoidetaan vain ne vauvat ja isommat ovat sitten oman onnensa nojassa. Ei se määrä vaan se laatu, se pitää paikkaansa tässäkin asiassa. Minulla on VAIN kaksi lasta mutta haluan antaa heille paljon huomiota, rajoja ja rakkautta, onnellisen lapsuuden josta muistavat että äiti oli aidosti läsnä.

 

Nuo kunniamerkeillä palkitut äidit on kaikki noin luokkaa tsiljoonan lapsen (koti)äitejä.

Eikö muunlaisella äitiydellä ole tosiaankaan maassamme virallista arvoa?

Aika lailla yleistystä. Yksi minun tuttuni sai mitalin työstään vaihto-oppilaiden "äitinä" ja on ollut ihan työelämässä koko elämänsä ja on vain yksi lapsi itsellä.

 

Otetaas vielä se jonkun laittaman linkin teksti:

Seuraaville äideille luovutettiin valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana.

Ei tässä puhuta äitiydestä tai sen kilpailuttamisesta mitään.

Merkittävästä työstä kasvattajana on aika loogista mun mielestä palkita joko joku sellainen, joka on onnistunut kasvattamaan kunnollisiksi, asiansa hyvin hoitaviksi kansalaisiksi melkoisen liudan omia lapsia. Tai vaihtoehtoisesti muuten tehnyt todistettavasti merkittävää työtä lasten kasvatuksen parissa....

 

Pakko sanoa että olen ap:n kanssa aivan samaa mieltä.
Toki on ihan kunnioitettavaa kasvattaa iso lauma lapsia ja arvostan kyllä kotiäitejä mutta onko se tosiaan ainoaa palkitsemisen arvoista äitiyttä?

Ei muunlainen äitiys ole tässä "kilpailussa" yhtään niin arvokasta. Jos kerta äitiydestä palkitaan, niin suurperheen kotiäidit ovat yleensä niitä huippuammattilaisia tässä sarjassa ja alle neljän lapsen äidit häntäpäässä. Ja ne äidit vielä enemmän häntäpäässä, jotka laittavat omat lapsensa toisten hoitoon jo yksivuotiaana.

 

[QUOTE="noh";23728423]Nythän sitä yritetään muuttaa, kun hakemuksia tuli tänä vuonna niin vähän. Yritetään saada lapset ilmoittamaan myös yksinhuoltajia, kahden lapsen "uraäitejä" jne. Toisaalta nyt keskustellaan myös siitä, onko palkitsemisella enää mitään merkistystä.[/QUOTE]

Ei se ole mikään saavutus, että on pystynyt luomaan uran ja lapset on hoidettu siinä sivussa jollain tavalla. Tai on se saavutus miesten maailmassa ja kilpailuyhteiskunnassa, mutta ei äitinä.

 

HUH! Taas vouhkataan asioista joista ei ole mitään tietoa. Laittakaa sitten niitä hakemuksia tietämillenne henkilöille joka tuon mitalin mielestänne kasvattajana on ansainnut, jos ne mielestänne menee väärille henkilöille.

Ei vika ole sen kuka päättä, vaan niiden jotka hakee mitaleja. Heidän tiedossaan on sellainen henkilö jonka he ajattelevat merkin ansaitsevan ja he tekevät hakemuksen. Onko mikään ihme, että ison perheen äidin, joka vielä työssään saattaa olla lasten/nuorten kanssa tekemisissä kohdalla tulee tällaisen tunnustuksen hakeminen mieleen?

Ikärajakin on varmasti siksi, että löytyy pitemiaikaista näyttöä siitä kasvattajana (huom. ei äitinä) olemisesta.

 

[QUOTE="niku";23729611]Ei se ole mikään saavutus, että on pystynyt luomaan uran ja lapset on hoidettu siinä sivussa jollain tavalla. Tai on se saavutus miesten maailmassa ja kilpailuyhteiskunnassa, mutta ei äitinä.[/QUOTE]

Oikeesti, kiitos aamun parhaista nauruista

Sun kaltaisilta ihmisiltä pitäisi samantien ottaa esim äänioikeus pois. Ja koulunkäyntioikeus. Palataan ajassa 100v taaksepäin sitten muissakin asioissa, nainen vaan takaisin hellan ja nyrkin väliin!

Se että on ura, ei automaattisesti tarkoita sitä että lapset on hoidettu siinä sivussa "jollain tavalla". Mutta sitähän ei kotiäiti ymmärrä, tuntuu se aivokapasiteetti hieman pehmenevän näköjään siellä kotona vietettyjen vuosien jälkeen. Suosittelen hankkimaan elämää perheen ulkopuolella, voisi olla ihan tervettä.

 

Jos ap on omasta mielestään tehnyt hienon uran kasvattajana, niin ilmoita itsesi seuraavana vuonna. Tai joku toinen, jolla ei ole liutaa lapsia - jos se nyt tässä merkitsee mitään. Kasvatustyö nyt kuitenkin vaatii jonkun verran paneutumista, joten on vaikea kuvitella yhden lapsen uraa tekevää äitiä mitalin saajien kärkipäähän. Eikä tämä millään pahalla, asiat on eri tärkeysjärkeyksissä eri ihmisillä.

 

ai kauhee. en mä ole tajunnut tällasestäkään vedellä herneitä tai meloneita

 

En nyt sen kummemmin puutu tähän, mutta uskon että joku voisi jopa olla kanssani samaa mieltä. Nimittäin joskus sen yhden ainoan lapsen kasvattaminen kunnolliseksi ihmiseksi voi olla aika vaikeaa : / Uskon, että suurperheiden äidit ja isät tekevät valtavan työn elättäessään ja kasvattaessaan suuren katraansa, mutta toisaalta vanhemmat sisarukset ovat nuorempien tukena ja vanhempien apuna.

Kun kasvattaa omaa ainokaistaan, jolle ei aio sisaruksia hankkia, saa koko ajan miettiä kasvatanko lapsestani egoistihirviötä. Tuttavaperheiden lapsista olen huomannut, että heidän lapsensa (joilla siis on sisaruksia) ovat tottuneempia pettymyksiin ja luopumiseen, kuin meidän poikamme. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan

 

Ja pöh.
Ei kai siinä nyt mistään paremmuudesta kilpailla!?

Hassua, että joku ihmettelee tuollaista asiaa, suorastaan. Mutta avartuipas minunkin maailmani, että noinkin voi ajatelle.
Hei, hae ensi vuodelle palkintoa jollekin jolla on vähempi lapsia, niin tulee tasoitusta tuohon kuvioon.

 

[QUOTE="xXx";23729660]Oikeesti, kiitos aamun parhaista nauruista

Sun kaltaisilta ihmisiltä pitäisi samantien ottaa esim äänioikeus pois. Ja koulunkäyntioikeus. Palataan ajassa 100v taaksepäin sitten muissakin asioissa, nainen vaan takaisin hellan ja nyrkin väliin!

Se että on ura, ei automaattisesti tarkoita sitä että lapset on hoidettu siinä sivussa "jollain tavalla". Mutta sitähän ei kotiäiti ymmärrä, tuntuu se aivokapasiteetti hieman pehmenevän näköjään siellä kotona vietettyjen vuosien jälkeen. Suosittelen hankkimaan elämää perheen ulkopuolella, voisi olla ihan tervettä.[/QUOTE]

Itse aikoinaan yksinhuoltajana olleena, työelämässä, tiedän kuinka helv_tin hankalaa on välillä palloilla työpaikan ja lasten hoitopaikan odotusten välillä. Ei ole niihin aikoihin kyllä ikävä ollenkaan. Ja jokainen äiti joka joutuu taistelemaan itsensä ja näiden odotusten keskellä on kyllä mitalinsa ansainnut!!!

 

Kun kotiäidit on kotona lasten kanssa, työäidit on töissä. Kun työäiti palaa kotiin hän on kotona lasten kanssa ihan niin kuin kotiäitikin. En näe tässä nyt kauheesti eroa...?

Joo, kymmenen äiti tekee enmmän töitä kotitöiden eteen kuin neljän äiti, mutta miksi tuota omaa vapaa valintaa täytyy jollain palkinnolla muistaa? Onko se lasten määrä jokin saavutus?

Eikö noi ansiomerkit anneta kasvatustyönperusteella? Jos siltä kannalta katsotaan asiaa niin toki äiti joka on kotona enimmän aikaa osallistuu ITSE lastensa kasvatukseen enemmän kun se työäiti joka vie lapset aamusta päiväkotiin/kouluun ja pitkän päivän jälkeen noutaa ne kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Kärjistetysti.
Mutta käsittääkseni äitejä ei palkita sillä perusteella onko kotona vai ei. Vaan täytyy olla tehnyt jotain paljon enemmän. Monestihan noissa äideissä on niitä jotka ovat joutuneet selviytymään raskaasta arjesta hampaat irvessä tai tarjonneet sijaiskodin muiden lapsille.

 

"Kunniamerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti lasten ja nuorten kasvattajana sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä. Huomioon otetaan myös yhteiskunnallinen kasvatusvastuu, kuten toiminta lastensuojelu- ja perhejärjestöissä, koululautakunnissa ja vanhempainyhdistyksissä. Ehdokkaan alaikäraja on 40 vuotta.

Pyrkimyksenä on, että palkittavat äidit edustaisivat monipuolisesti tämän päivän äitejä. Lasten lukumäärä tai hakijan ikä eivät ole tärkeimpiä merkin myöntämisperusteita. Biologisten äitien lisäksi myös adoptio- ja sijaisäitejä voidaan esittää palkittaviksi. Kunniamerkkiä ei myönnetä ammatikseen kasvatustyötä tekevälle henkilölle."
Vuoden 2011 äitienpäiväkunniamerkkien hakuaikaa jatkettu - Sosiaali- ja terveysministeriö

 

tappelu, tappelu.. opcorn: :xmas: :stick:

Miksi täällä ei ole Tykkää-nappulaa?!