Karjalaliitto kertoo:
"Palmusunnuntai
Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita.
Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut. Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka. Palkka haettiin pääsiäislauantaina.
Pääsiäinen
Pääsiäinen on ortodokseille kirkkovuoden suurin juhla. Luterilaisillekin se on vakava juhla. Hiljainen viikko vietettiin ahtisaarnoja kuunnellen ja kiirastorstaina käytiin ehtoollisella. Pitkänäperjantaina käytiin vain kirkossa.
Kylässä käynti oli lapsillakin ehdottomasti kielletty. Pääsiäismämmi oli varsin nuori tulokas Karjalassa. Se yleistyi1920- ja 1930-luvulla. Kananmunia värjättiin sipulinkuorilla ja kreppipaperilla. Ortodoksit nauttivat pääsiäisenä paaston päättyessä pääsiäisleipää eli kulitsaa, pashaa ja babaa.
Noita-perinne on vanha Länsi-Suomalainen pakanallinen perinne joka liittyy pääsiäiseen. Virpominen on karjalainen perinne joka liittyy pääsiäisen aikaan eli Palmusunnuntaihin. Toisen maailmansodan jälkeen tynkä-Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.
Virpolukuja
Lähde: Johannekselainen 2004, Maire Uotilan muistelmia
Virpoluvuissa esiintyy onnentoivotuksia, palkanpyytelyjä ja leikillisiä jopa pelottaviakin uhkailuja. Jos sanat "Luppaan, luppaan, luppaan!" viipyivät, virpoja alkoi leikillisesti uhkailla huonolla onnella ja muilla vastoinkäymisillä. Esim. "Jos et luppaa murinaa, ni haukka syöp siu kannais!"
Toisinaan uhkaus saattoi olla hyvinkin pelottava, tunteisiin vetoava, palkitseva tai tuhoava kuten seuraava: "Jos olet hyvä emäntä, nuku villavuotehella. Jos olet paha emäntä, nuku kivirauniossa!"
Lukuja käytettiin muihinkin onnentoivotuksiin. Kun niitto pellolla saatiin loppuun, huudettiin pellonpäästä talonväelle: Hoi hoi, pelto loppu! Isännäl iso maha, emännäl paksu perä, talol paljo tavaraa!"
Kokon poltto täällä liittyy pahojen henkien karkoitukseen, siksi siellä kokon päällä usein on kepin nokassa noita