"fem"
Elämä nyt jollain on vaikeeta ehkä sellaisten joiden elämä on helppoa on vaikea ymmärtää sitä, ettei kaikilla ole samoin. Varmaan kuule itsekin valitsisin sen helpon elämän, jos saisin.
No etpä taida oikein tietää mikä tämä tilanne on. Suurin ongelma kun on juurikin tuo päivähoitopaikka ja juurikin se, etten jaksa/pysty esikoista hoitaa kotona. Vaihtoehtona siis ei ole lapsen hoitaminen kotona ja siten pääseminen helpommalla. Vaikka siinä säästyisikin rahaa, niin siinä kärsisi koko perhe. Joutuisin sitä menoa lopulta laitoishoitoon ja sitten vasta kaikilla kivaa olisikin. Kuten kommentistasi voi päätellä sinä et todellakaan koko tilannetta edes ymmärtänyt.Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23566023:Itse en tuossa tilanteessa kyllä jaksaisi stressata jonkin hoitopaikan kanssa, vaan kokisin helpommaksi hoitaa lapsen kotona. Siinähän säästyisi hoitomaksuja ja vaikuttaisiko se äitiyspäivärahaan ja kotihoidontukeen sitten tulevaisuudessa. Sillä säästyvällä rahallahan voisi vaikka hankkia hoitajan silloin tällöin tai jos löytyisi vaikka sellainen edullinen auto, jolla pääsisitte sieltä kotoanne liikkumaan.
Mutta tämä vaihtoehto ei sinulle käynyt, joten sinulla ei ole sitten muuta vaihtoehtoa, kuin sumplia tuo hoitopaikka jollain muulla tavalla, vaikka sitten viet lapsen kävellen.
Entä onko poissuljettu vaihtoehto, että mies tekisi lyhyempää päivää tai viikkoa tai jäisi vaikka kokonaan kotiin hetkeksi kun vauva syntyy?
Oletko säkin vakavasti masentunut ja onko sun esikoinen erityislapsi? Jos ei, niin sun tilanne on täysin erilainen.en ole kotimamma, vaan työssä käyvä mamma ja aina kun on mahdollista pidän lapsia lyhyempää päivää ja vapaapäiviä, jos jäisin vauvan kanssa kotiin, ottaisin isommat kotihoitoon ja kävisin heidän kanssaan kerhossa pari kertaa viikkoon.
Jos mies jäisi kotiin, niin kyllä meidän perheen talous romahtaisi heti kun ensimmäinen palkka jäisi pois. Ei olisi varaa ostaa ruokaa lapsille eikä maksaa lainaa. Mites sitten elettäis?Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23566115:Sinä ohitit täysin nuo minun kommenttini avusta, jota voisit saada kotiin. Jos miehesi tekisi lyhyempää päivää, hän olisi sinun apunasi kotona. Jos hän jäisi hetkeksi kokonaan kotiin, se voisi auttaa vaikeimman yli myös (ei kai elämänne romahda pariin kuukauteen). Jos kysyisit hoitoapua kotiin neuvolasta tai uskonnolliselta yhteisöltäsi (kai sinullakin jossain seurakunta on), se helpottaisi arkeasi. Säästyvillä hoitomaksuilla voisit palkata esim mll:n hoitajan silloin tällöin. Jne.
En sanonutkaan, että se autuaaksi tekevä ratkaisu olisi se kotiin jääminen vaan se, mitä vaihtoehtoja siinäkin voisi olla. Ja lisäksi poistuisi se stressi siitä hoitopaikasta.
Asiassa on myös kääntöpuolensa; Jos koko ajan mennään veitsenterällä, niin päivähoito on vain pitkittämässä huostaanottopäätökseen siirtymistä. Edelleenkin Suomessa liian paljon ja liian kauan mielestäni vanhempia hoidetaan lasten kustannuksilla! Näin se vaan on minun mielestäni.Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23564953:Niin, tämä on totta. Olen kyllä subjektiivisen hoidon kannalla, siis se on kuitenkin huostaanottoja halvempi ennaltaehkäisymuoto monissa ongelmaperheissä. Mutta todellakin pitäisi miettiä kyllä myös enemmän lapsen kannalta. Millainen käsitys nelivuotiaalle tulee kun hän joutuu lähtemään aamun pimeinä tunteina väsyneenä tarhaan kun äiti jää pienten kanssa kotiin? Ja alkuillan pimeinä tunteina (talvisaikaan) tulee sitten isän kanssa kotiin. Ei siinä paljoa aikaa jää esikoiselle vuorokaudessa kun hän 9h poissa.
No siis tarkoitushan on saada esikoinen hoitoon juurikin niin, että mies hänet sinne aamuisin veisi ja iltaisin hakisi enkä minä. Olisi stressaavaa pukea kolme lasta ja lähteä sitten kävelemään heidän kanssaan hoitoon.Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23566255:Ai sinusta ei ole mitenkään stressaavaa nousta joka aamu aikaisin ja laittaa hänet valmiiksi ja viedä (vaikka sitten kävellen) hoitoon ja vielä hakea? No siinä tapauksessahan sinulla ei olekaan ongelmaa.
Kai niihin uskonnollisiin piireihin voi mennä pyytämään apua, vaikkei aktiivisesti olekaan ollut mukana. Olethan tuossa tilanteessa uskonnollisen vakaumuksesi vuoksi (anteeksi, jos on rumasti sanottu), niin kyllä sieltä pitäisi saada myös tukea ja apua.
Miten paljon miehesi oikein tienaa, jos tulonne romahtavat hänen jäädessä kotiin, mutta hoitomaksu ei kuitenkaan ole kovin iso? Ja jos on kyseessä erityislapsi, niin eikö hänen kotihoitoonsa saisi jotain tukea (en tosin näistä mitään ymmärrä)?
Voi kumpa olisitkin oikeassa.Saletisti provo, ei kenelläkään voi elämä noin vaikeaa olla.