hitto että hävettää taas ilmoitella pojan synttäri toiveita..

Se ei muuten ole meillä haitannut kummankaan leikkejä, vaikka sama lelu olisi ollut aiemminkin. Autoleikeissä se on melkeinpä etu ja tyttöjen legoja ei edes ole kuin muutamaa lajia.

 

Jospa se äiti sanoisi sille lapselleen että nyt on liian kalliita toiveita, olisiko jotakin muuta...
Mun 6-vuotiaalta kun kysyttiin viimeeksi että mitä haluat lahjaksi niin tyttö totesi ettei hän välttämättä tarvitse mitään, pääasia että tulee vieraita käymään.

 

[QUOTE="Neith";23546677]nope, noi on ihan aidosti lapsen tahtomia juttuja.. enkä näe mitään syytä nyt sitten ilmoittaa ettei saa toivoa noita juttuja, ettei saa haluta lisää niitä jne.
kenenkään maailma ei kaadu siihen ettei lapsi saa noita kaikkia, jos se ei saa nyt niitä niin se voi ostaa ne itse, se voi toivoa joululahjaksi tai ens synttäreillä..[/QUOTE]
En epäillytkään, etteikö ne olisi lapsen omia toiveita. Mutta sinä tavallaan tyrmäsit ajatuksen siitä poliisista koirineen, koska lapsellasi on jo sellainen. Mitä haittaa siitä on, jos niitä olisi viisi? Lapsesi kasvaa ja siten myös hänen mielikuvituksensa ja täytyyhän jonkun poliiseista olla poliiskoirakouluttajakin eikä kouluttaja vain yhtä koiraa kouluta, eihän? Ja kun tulee niitä kavereita lisää leikkimään, niin kaveritkin ehkä haluaa olla juuri niitä poliiseja, joilla on koira? Ja jos rosvoja olikin useampi kuin yksi ja ne hajaantuu murtopaikalta, niin koiriakin tarvitaan useampi niitä jahtaamaan.

 

Se ei muuten ole meillä haitannut kummankaan leikkejä, vaikka sama lelu olisi ollut aiemminkin. Autoleikeissä se on melkeinpä etu ja tyttöjen legoja ei edes ole kuin muutamaa lajia.

Mä muistan, kun tyttö aikoinaan sai synttärilahjaksi kaksi täsmälleen samanlaista barbia. Siinä jo lahjan antajat sitten vähän harmittelivat, että tuli samanlaiset. Mutta tyttöpä riemastui, että nyt hänellä onkin identtiset kaksoset barbeissa.

 

pikkuseteli kirjekuoreen ja lapsi käy itse synttäreitten jälkeen ostamassa lelut.

 

[QUOTE="vieras";23546654]Niin toki kelpaa ne kalliit lahjat. Kuule teepä kerrankin niin että jätät sen pilalle hemmotellut lapsen ilman lahjoja niin ehkä oppii arvostamaan myös pienempiä lahjoja. Koska lapsi ei taatusti ole syntyjään tuollainen ahne pas** vaan oppinut teiltä vanhemmilta. Aattele, normaali lapsi vois olla iloinen jopa käpylehmästä! [/QUOTE]

voi kuule, poikaa ei kiinnosta se mitä joku maksaa, pääasia on se että se tykkää
voit tulla toki tänne katsomaan miten ahneita ja materialistisia me ollaan , miten merkkitietoisia ja kalliilla kaiken ostavia.. koska me ei todella olla.
lasta ei opeteta arvostamaan kalliita juttuja, lapselle ei markkinoida merkkituotteita parempina ja kivempina, lapsi ei saa kaikkea haluamansa, se ei saa kaikkea heti nyt, se ei päätä milloin jotain ostetaan jne. mutta syntymäpäivinä ja jouluna se saa esittää toiveita joita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan

 

pikkuseteli kirjekuoreen ja lapsi käy itse synttäreitten jälkeen ostamassa lelut.

Ka-ma-la ajatus. Lapsihan täyttää 4!

 

Mä ainakin kerron omalle 5-vuotiaalle pojalle, että lahjoja saa toivoa, mutta kaikkea toivomaansa ei todellakaan saa. Voi tulla ihan jotain muutakin. Hän myös tietää mikä ero on kalliilla ja halvalla, koska sanon suoraan senkin, jos jokin toive on liian kallis. Vanhempien rooli on ohjata lasta.

Lisäksi meillä ainakin pidetään tärkeämpänä sitä, että sukulaiset ja kaverit saapuvat paikalle. Sitä seuraa poika eniten odottaa. Silloin ollaan menossa väärään suuntaan, jos synttärien tai joulun tärkein juttu on lahjat.

 

On aika törkeetä toivoa jotain kallista tavaraa lahjaks. Mieluummin sit sanois että jos haluaa lahjaa antaa niin rahana mieluiten niin vois sit säästää ja ostaa jonkun isomman. Yleensäkin se että toivoo jotakin lahjaa on aika törkeää jos ei ole erikseen kysytty mitä halutaan ja silloinkin kannattaa vähän miettiä sen lahjan arvoa. Lahja on kuitenkin aina lahja jonka antamisen pitäis olla mukavaa niin antajalle kuin saajalle.

 

En epäillytkään, etteikö ne olisi lapsen omia toiveita. Mutta sinä tavallaan tyrmäsit ajatuksen siitä poliisista koirineen, koska lapsellasi on jo sellainen. Mitä haittaa siitä on, jos niitä olisi viisi? Lapsesi kasvaa ja siten myös hänen mielikuvituksensa ja täytyyhän jonkun poliiseista olla poliiskoirakouluttajakin eikä kouluttaja vain yhtä koiraa kouluta, eihän? Ja kun tulee niitä kavereita lisää leikkimään, niin kaveritkin ehkä haluaa olla juuri niitä poliiseja, joilla on koira? Ja jos rosvoja olikin useampi kuin yksi ja ne hajaantuu murtopaikalta, niin koiriakin tarvitaan useampi niitä jahtaamaan.

ei kait siitä ole haittaa, mutta lapsi nyt kuitenkin toivoo noita muita, siis sellaisia mitä sillä ei vielä ole.. ja niitä toiveita olen sitten esittänyt. koska mä ajattelen sen niin että parempi 2 tosi mieluista kuin 10 vähemmän mieluista tai 30 ei toivottua

 

[QUOTE="Neith";23546740]voi kuule, poikaa ei kiinnosta se mitä joku maksaa, pääasia on se että se tykkää
voit tulla toki tänne katsomaan miten ahneita ja materialistisia me ollaan , miten merkkitietoisia ja kalliilla kaiken ostavia.. koska me ei todella olla.
lasta ei opeteta arvostamaan kalliita juttuja, lapselle ei markkinoida merkkituotteita parempina ja kivempina, lapsi ei saa kaikkea haluamansa, se ei saa kaikkea heti nyt, se ei päätä milloin jotain ostetaan jne. mutta syntymäpäivinä ja jouluna se saa esittää toiveita joita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan[/QUOTE]

Sinun hommasi on opettaa lapselle mitä asiat maksavat, jos hintaluokka on jo 4 v:na 100 €:ssa niin mitähän se mahtaa olla isompana?


"voi kuule, poikaa ei kiinnosta se mitä joku maksaa, pääasia on se että se tykkää"

 

[QUOTE="Neith";23546767]ei kait siitä ole haittaa, mutta lapsi nyt kuitenkin toivoo noita muita, siis sellaisia mitä sillä ei vielä ole.. ja niitä toiveita olen sitten esittänyt. koska mä ajattelen sen niin että parempi 2 tosi mieluista kuin 10 vähemmän mieluista tai 30 ei toivottua[/QUOTE]

Mikset voi sanoa pojalle, että nämä lahjat ovat liian kalliita? Meillä ainakin toimii legon luettelo hyvin, kun kerron suoraan, että pienet jutut ovat halvempia ja isot kalliita.

 

Mä ainakin kerron omalle 5-vuotiaalle pojalle, että lahjoja saa toivoa, mutta kaikkea toivomaansa ei todellakaan saa. Voi tulla ihan jotain muutakin. Hän myös tietää mikä ero on kalliilla ja halvalla, koska sanon suoraan senkin, jos jokin toive on liian kallis. Vanhempien rooli on ohjata lasta.

Meillä ihan samalla tavalla. Poika on 5 v ja tyttö 7 v.

Ilahtuvat yhtä lailla vaatelahjasta kuin lelulahjastakin, kalliista lahjasta ja halvemmasta.

En ikimaailmassa edes kehtaisi sanoa, että lapsi toivoo pelkkiä kalliita isoja Lego-pakkauksia tms...en, vaikka tiedän esim. veljeni ostavan nimenomaan kalliita lahjoja muksuille jouluksi ja synttäriksi.

 

[QUOTE="Neith";23546640]voi hyvänen aika, mä sanoin että juuri nyt tällä kertaa ei ole mitään sellaista mitä tarvitsis, olen juuri ostanut lapselle kesäksi paljon vaatetta kun sillä jäi edellinen koko pieneksi, ja tilasin kerralla paljon kerran tarvetta oli, pyöräilykypärä on jo, samoin on sopiva pyörä, kuravaatteetkin ostin kun lapsi tarvitsi jne. eli juuri nyt ei ole tarvetta millekkään hyöty tavaralle
askaretlu ja piirrustu välineitä meillä on enemmän kuin tarpeeksi, kun itse askartelen paljon ja näin ollen ostan niitä itse, samoin muovailuvahoja on, kun viimevuonna niitä saatiin, ja itse olen ostanut sellaisen 24kpl paketin. värityskirjojakin on useita[/QUOTE]

Mites pelit? Siis lautapelit ym?

 

[QUOTE="Neith";23546767]ei kait siitä ole haittaa, mutta lapsi nyt kuitenkin toivoo noita muita, siis sellaisia mitä sillä ei vielä ole.. ja niitä toiveita olen sitten esittänyt. koska mä ajattelen sen niin että parempi 2 tosi mieluista kuin 10 vähemmän mieluista tai 30 ei toivottua[/QUOTE]
No teet tietysti niinkuin itse haluat. Mä seurasin yhden legofanin pojan leikkejä eikä koskaan haitannut, jos jotain ukkelia, avaruusalusta, taloa tai autoa oli useampi kuin yksi. Lapsi keksii kyllä leikeissään, mihin niitä "ylimääräisiä" käyttää. Varsinkin sitten, kun on kavereita mukana leikkimässä.

 

Järkyttävää. Kasvatat ihanaa pikku materialistia... Tuossa iässä lapsesi ei enää osaa iloita siitä, että mummi/ukki/kummi tulee kylään, vaan ilonaihe tulee leluista. Todella surullinen kommentti sinulta tuo "pitäisi sitten vaan hymyillä ja iloita, että tuli vieraita". Näin todella pitäisi ollakin. Ihan järkyttävää luettavaa koko ketju. Toivottavasti ymmärtäisit edes murto osan, siitä mitä ihmiset täällä yrittävät sanoa.

Ja et todellakaan ole opettanut lapsellesi pettymyksiä näissä lelu asioissa, vaikka niin kuvittelet. Tuollaiset määrät leluja 4vuotiaalla.. Vaikka hän ei toivomaansa lelua heti olekaan saanut, niin monta korvaavaa selvästi. Ei se pettymyksiä opeta, että neljän vuoden aikana on saanut mm. 30 traktoria ja järkyttävän määrään leegoja + ties mitä muuta. Laskeppa monta lelua tekee per eletty kuukausi.. siinä on pettymykset kaukana.

Tunnen yhden todella materialistisen lapsen, joka on aina saanut hirveät määrät leluja ym. Luonne ei kyllä ole muokkautunut maailman ihanimmaksi.. Onnea valitsemallasi tiellä.

 

[QUOTE="Neith";23545706]eli mun pitäisi nyt sanoa että ei tarvitse tuoda mitään tai tuokaa ihan mitä vaan, sitten pakottaa lapsi hymyillen kiittämään vaikka kattilasta tai käpylehmästä ja olemaan onnellinen ihan vain siitä että joku tuli kylään :O




Tämä nyt kertoo jo aika paljon, että mitä olet opettanut lapselle... Voi luoja sua...

 

Mikset voi sanoa pojalle, että nämä lahjat ovat liian kalliita? Meillä ainakin toimii legon luettelo hyvin, kun kerron suoraan, että pienet jutut ovat halvempia ja isot kalliita.

on sanottu että ovat liian kalliita ostaa muuten vain, eli niitä täytyy toivoa lahjaksi (joten nyt sitten toivoo niitä)
kyllä me ollaan noita katseltu ja asiast puhuttu mutta nämä nyt on ne toiveet, ja lapselle on toki sanottu että ei välttämättä saa kaikkia jne.
(ja edelleenkin kimppalahjat sopii enemmän kuin hyvin)

 

Onko kyse siitä että sinua hävettää lapsen toiveet vai enemmin siitä että vanhempia hävettää tunnustaa että ei hyväksy "epätäydellisyyttä". Osaako 4-vuotias todella vaatia että kokonaisuus on täydellinen. Voisiko sanoa toiveeksi että on ollut puhetta sen ja sen sarjan legoista. Lahjan antaja voi päättää onko kysymys kokonaisuudesta vai jostakin osasta.

 

[QUOTE="Neith";23546821]on sanottu että ovat liian kalliita ostaa muuten vain, eli niitä täytyy toivoa lahjaksi (joten nyt sitten toivoo niitä)
[/QUOTE]

Eli te itse ette osta lapselle sen hintaluokan leluja, vaan ikäänkuin maksatatte ne toisilla...?

 

Mites pelit? Siis lautapelit ym?

sillä on muutama, kameli pelistä se tykkää hurjasti, kimblen tyylinen muumipeli aiheuttaa hitusen ongelmia (pojalla siis on ongelmia noiden pelisääntöjen kanssa, sitä harjoitellaan)
muisti pelejä on muutama, palapeleja on monta
nyt en ole nähnyt mitään sellaista peliä joka sopis pojalle, siis juuri sääntöjen opettelun kanssa

 

Onko kyse siitä että sinua hävettää lapsen toiveet vai enemmin siitä että vanhempia hävettää tunnustaa että ei hyväksy "epätäydellisyyttä". Osaako 4-vuotias todella vaatia että kokonaisuus on täydellinen. Voisiko sanoa toiveeksi että on ollut puhetta sen ja sen sarjan legoista. Lahjan antaja voi päättää onko kysymys kokonaisuudesta vai jostakin osasta.

Näin mä aikoinaan tein oman poikani kohdalla. Isovanhemmille - jotka yleensä ostivat kalliimpia lahjoja - mainitsin sitten sen merirosvolaivan, isoimman avaruusaluksen tai mikä nyt kulloinkin oli toivesarjan kalleimmasta päästä.

 

4-vuotias! ja toivoo vaan kalliita lahjoja, muut ei kelpaa? Jokin on nyt mennyt pieleen kasvatuksessa.

 

Jos ne legot on ainoa juttu, sitten pitää elää sen asian kanssa, että pienempikin paketti on yhtä hyvä kuin iso. Toki voit sanoa sukulaisille, että jos haluavat kasata kimpan, olisi tällainen isompikin juttu. He sitten itse päättävät miten toimivat.

 

Se, että lapsi osaa kiittää ja olla todella onnellinen saamastaan pienestäkin lahjasta, on taito joka taitaa valitettavasti olla katoamassa. Kiittäminen jostakin sellaisesta jota ei ole toivonutkaan kuuluu mielestäni hyviin käytöstapoihin ja käytöstavat taas opitaan vanhemmilta ja niitäpä sitten voi hyvinkin opetella juurikin niin ettei lapsi saa aina kaikkea haluamaansa.