Mä muistan, kun tyttö aikoinaan sai synttärilahjaksi kaksi täsmälleen samanlaista barbia. Siinä jo lahjan antajat sitten vähän harmittelivat, että tuli samanlaiset. Mutta tyttöpä riemastui, että nyt hänellä onkin identtiset kaksoset barbeissa.Se ei muuten ole meillä haitannut kummankaan leikkejä, vaikka sama lelu olisi ollut aiemminkin. Autoleikeissä se on melkeinpä etu ja tyttöjen legoja ei edes ole kuin muutamaa lajia.
Ka-ma-la ajatus. Lapsihan täyttää 4!pikkuseteli kirjekuoreen ja lapsi käy itse synttäreitten jälkeen ostamassa lelut.
ei kait siitä ole haittaa, mutta lapsi nyt kuitenkin toivoo noita muita, siis sellaisia mitä sillä ei vielä ole.. ja niitä toiveita olen sitten esittänyt. koska mä ajattelen sen niin että parempi 2 tosi mieluista kuin 10 vähemmän mieluista tai 30 ei toivottuaAlkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23546708:En epäillytkään, etteikö ne olisi lapsen omia toiveita. Mutta sinä tavallaan tyrmäsit ajatuksen siitä poliisista koirineen, koska lapsellasi on jo sellainen. Mitä haittaa siitä on, jos niitä olisi viisi? Lapsesi kasvaa ja siten myös hänen mielikuvituksensa ja täytyyhän jonkun poliiseista olla poliiskoirakouluttajakin eikä kouluttaja vain yhtä koiraa kouluta, eihän? Ja kun tulee niitä kavereita lisää leikkimään, niin kaveritkin ehkä haluaa olla juuri niitä poliiseja, joilla on koira? Ja jos rosvoja olikin useampi kuin yksi ja ne hajaantuu murtopaikalta, niin koiriakin tarvitaan useampi niitä jahtaamaan.
Meillä ihan samalla tavalla. Poika on 5 v ja tyttö 7 v.Mä ainakin kerron omalle 5-vuotiaalle pojalle, että lahjoja saa toivoa, mutta kaikkea toivomaansa ei todellakaan saa. Voi tulla ihan jotain muutakin. Hän myös tietää mikä ero on kalliilla ja halvalla, koska sanon suoraan senkin, jos jokin toive on liian kallis. Vanhempien rooli on ohjata lasta.
on sanottu että ovat liian kalliita ostaa muuten vain, eli niitä täytyy toivoa lahjaksi (joten nyt sitten toivoo niitä)Mikset voi sanoa pojalle, että nämä lahjat ovat liian kalliita? Meillä ainakin toimii legon luettelo hyvin, kun kerron suoraan, että pienet jutut ovat halvempia ja isot kalliita.
sillä on muutama, kameli pelistä se tykkää hurjasti, kimblen tyylinen muumipeli aiheuttaa hitusen ongelmia (pojalla siis on ongelmia noiden pelisääntöjen kanssa, sitä harjoitellaan)Mites pelit? Siis lautapelit ym?
Näin mä aikoinaan tein oman poikani kohdalla. Isovanhemmille - jotka yleensä ostivat kalliimpia lahjoja - mainitsin sitten sen merirosvolaivan, isoimman avaruusaluksen tai mikä nyt kulloinkin oli toivesarjan kalleimmasta päästä.Onko kyse siitä että sinua hävettää lapsen toiveet vai enemmin siitä että vanhempia hävettää tunnustaa että ei hyväksy "epätäydellisyyttä". Osaako 4-vuotias todella vaatia että kokonaisuus on täydellinen. Voisiko sanoa toiveeksi että on ollut puhetta sen ja sen sarjan legoista. Lahjan antaja voi päättää onko kysymys kokonaisuudesta vai jostakin osasta.