Haaveileeko kukaan muu tällaisesta elämästä?

Mulle tuo olisi painajainen.

 

Kuulostaa romanttiselta mutta mä luulen että tptuus olisi toisenlainen.

 

Tuon olis oikeen kivaa. lehmätkin osaiisn lypsätä jopa käsin. olen joskus opetellut. en pelkäisi luoda paskaa eikä jäis sormi suhun jos pitäis kalastaa itte mato-ongella tai verkoilla. sooutaa en osaa, mutta muuten kyllä pärjäsiin maalla mainiosti

 

Talo maalla, oma iso puutarha josta saisi kaikki vihannekset. Marjat ja sienet lähimetsästä ja kala lähijoesta tai -järvestä. Naapurista luomulihaa ja -juustoa. Leivottais leipää itse leivinuunissa. Tekisimme miehen kanssa nykyisiä työtehtäviä, mutta lyhyempiä työpäiviä etänä. Ois todellakin unelma. Mutta samalla kyllä tarvisin parin kilometrin säteelle kirjaston, hyvän kahvilan, taidemuseon ynnä muuta klttuurinälkääni. Eli eipä tule onnistumaan, ehkä kuitenkin edes osia tuosta.

 

[QUOTE="viia";23444570]Talo maalla, oma iso puutarha josta saisi kaikki vihannekset. Marjat ja sienet lähimetsästä ja kala lähijoesta tai -järvestä. Naapurista luomulihaa ja -juustoa. Leivottais leipää itse leivinuunissa. Tekisimme miehen kanssa nykyisiä työtehtäviä, mutta lyhyempiä työpäiviä etänä. Ois todellakin unelma. Mutta samalla kyllä tarvisin parin kilometrin säteelle kirjaston, hyvän kahvilan, taidemuseon ynnä muuta klttuurinälkääni. Eli eipä tule onnistumaan, ehkä kuitenkin edes osia tuosta.[/QUOTE]

mä en tarttis muuta kuin netin. näiden elukoiden ja matilan lisäksi. pärjäiisn jopa ilman puhelintakin.

 

Kuulostaa ihan mukavalle, mutta ei onnistuis multa. Mä oon ihan stressinä jo siitä kun pitää noi muutamat marjapuskat kerätä (viime kesänä onneks linnut hoiti sen homman), mettään mua ei saa kirveelläkään, enkä edes uskaltais asua maalla. Mökillä kestän kesäisin max. 2 viikkoa, ja sit menee hermot .
En mä mitään luksustakaan haluais, mun haaveet on aika vaatimattomat, ja kutakuinkin elän unelmaani tällä hetkellä.

 

mä elän melkein tuollaista elämää. paitti et meil ei oo elukoita ja tuo kasvimaa nyt on vain harrastus. ehkä joku päivä saan siit enemmän kuin sinne pistän. ja eläimiä tulee kuhan saadaan niille paikkoja. kesällä oli lampaita. ny tulossa taas ja toivottavast tällä kertaa ympärivuotiseks.

 

Ap, unelmasi on kiva, etene sitä kohti! Särähti vain korvaan tuo, että haaveesi toteutuessa olisit maatilan emäntä. Et olisi, jos kerran et toimeentuloasi maataloudesta hankkisi.
Me elämme maatilalla, mies on vieljelijä. Minä muualla työssä. Lapsille tämä on mahtava ympäristö. Tekemistä on aina, varmaan hieman liikaakin kun meilläkin tuo omavaraisuusaste on kohtuullisen iso. Varmaan näistä kasvaakin vanhempiensa kaltaisia työnarkomaaneja, oleilu on täällä aika mahdotonta kun se elikoiden ja puutarhan hoito vie ihan sairaasti aikaa. Idylli tämä ei ole, mutta mielekästä elämää koen eläväni.

 

Mä hajoisin maalle. Tuo on tuo kiva haave ja tuntuu kivalta niin kauan kuin oikeasti jotuu sinne maalle asumaan Onneksi tiedän, että vaikka maalla eläminen voi tuntua joskus kivalta niin se ei sitä ole. Talvet on pitkiä ja pimeitä, ei aikuista seuraa muuta kuin mies.

Kamalinta olis asua tuota haavetta ilman eläimiä, korvessa keskellä ei mitään. Mies töissä, monta lasta. Kun asuis vielä järven rannalla niin ainoa mukava asia maalla asumisessa eli kesät menisi vahtiessa ettei lapset huku.

Onhan munkin tuttuja maalle muuttaneet, mutta takaisin sivistyksen pariin ovat aika nopeasti palanneet. Onneksi ovat saaneet maalaisasuntonsa seuraaville kokeilijoille myytyä. Harva siellä maalla oikesti viihtyy. Mutta kai siellä joku viihtyykin

 

Maalla on tänä talvena ollut monella teiden auraamattomuus ongelmana. jos maalle menee niin siellä myös pysyy...

 

Melke

 

Hetkittäin haaveilen luonnon rauhasta ja ajatus omavaraisuudestakin voisi olla ihana. Mutta se on sellainen haave haave, jota en suinkaan lähtisi tavoittelemaan. En ole ehkä kuitenkaan se paljasjalkainen luonnonlapsi, joka hyräellen herää kukonlaulun aikaan keräämään munia ja hoitamaan eläimiä, valmistaen siinä sivussa perheelleen aamiaista ja lähettelisi lapsia kouluun.
Tietynlainen maalaisromantiikka vetoaa minuun, mutta en oikeastaan itse ehkä istuisi kuvaan. Enkä usko, että lapsenikaan, miehestä tiedän ettei ikinä istuisi.

 

Me just tehtiin kaupat syksyllä talosta maalla. Ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa sinne kokopäiväisesti mutta kyllä aion jatkossa omat vihannekset, marjat ja omenat kasvattaa joka kesä. Toi, ettei asuta ympäri vuoden, sulkee pois elukat mut muuten kyllä just noin.

En pystyisi jäämään työelämästä pois kotiäidiksi, en vaan pysty. Ajatuskin että mieheni elättäis mua ei vaan sovi meikäläiselle, että töissä varmasti käyn hamaan tappiin - asuttiin sitten maalla tai kaupungissa.

Tykkäisin kyllä, että maaseutuasunnon vastapainona olis cityasunto jossain ihan ydinkeskustassa.

 

En haaveile. Asuin viitisen kuukautta maaseudulla, jossa ei käytännössä ollut mitään. Muutama pikkukauppa ja siinä kaikki ja oli aivan hirveää. Aina jos halusi johonkin, piti lähteä bussilla. Minulla ei ollut siellä autoa. Talviaikaan busseja olisi vielä harvemmassa. Toisaalta asuin yksin, joten varmaan lasten kanssa viihtyisi paremmin.

 

Kyllä mä välillä haaveilen että olis kiva asua jossain maalla, viljellä kasviksia omiin tarpeisiin, josko olis joku vuohi tms elukka ja kanoja jnejne.
mutta sitten tulee realismi kylään ja tajuan että todellisessa maailmassa en jaksaisi tuollasta elämää, mä olen kauppunkilainen.

 

Ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa sinne kokopäiväisesti mutta kyllä aion jatkossa omat vihannekset, marjat ja omenat kasvattaa joka kesä..

näin mäkinkuvittelin kunnes huomasin et pistin peltoon kaks ämpärii pottuja ja ulos tuli ämpärillinen.... omenat ja marjat on helppoja mut toi kasvimaa on mulle mysteeri viel kolmen vuoden jälkeenkin. ens kesänä kasvatan vain herneitä ja porkkanoita ja salaattia

 

Maalle isoon taloon, kasvimaata hoitamaan, kalastamaan..
Olisin kotona kaikki päivät pojan kanssa ja hoitelisin leivonnat yms. Tosin leipää vois ostaa kaupasta
Possuja, kanoja, hevonen, ehkä jopa lehmä..

Ainahan sitä haaveilla saa

Jep, asuin pienenä ja halusin myös jatkaa joten etsin puolisokseni maanviljelijän. Elämä on kovaa työtä, mutta nautinnollista

 

Ompa kiva ku muillakin samoja haaveita!! Etsiskelin jo valmiiksi sitä sateenvarjoa mutta yllätyksekseni en sitä näemmä tarvikaan!
Kaupunkimme on muutenkin pikkukaupunki, joten maalle pääsisi jo siirtymällä 20 kilometriä syrjempään. Mua on alkanut hurjasti ahdistamaan työelämän aloitus, kiireinen elämä jne, kun olen kuitenkin todella luonnonläheinen ihminen ja rauhaa rakastava.
Tiedän mitä on korpielämä kun pienestä pitäen kulkenut vanhempien mukana mökillä, joka on todellakin MÖKKI, ei huvila
Ihannoin entisaikaista elämää ja haluaisin elää sellaista... Toki jos vakituisesti asuisimme maalla, tulisi olla nykyaikaiset mukavuudet, en tietty halua luopua pyyki- ja tiskikoneesta, tietokoneesta puhumattakaan
Elämme nytkin aika vaatimattomasti, leivon paljon, kalastan, marjastan ja sienestän. Mutta vain aina silloin kun muilta KIIREILTÄ kerkeää!

Joku kirjoitti ettei halua elää miehen siivellä tms... Me olemme kuitenkin perhe jossa kumpikin tekee osansa jotta kaikilla on hyvä olla. Toinen voi siis hyvin olla se tienaava osapuoli ja toinen hoitaa kaiken muun. Ihan normaalia ja näinhän se on lähes aika ennenkin ollut perheissä!

Mua pelottaa olla erinlainen kuin muut, se tässä ehkä hidastaa... Pitäisikö ihmiset (varsinkin ura-sellaiset) minua laiskana työnvieroksujana? Paljon kysymyksiä pyörinyt päässä...

No kommentteja otan vastaan vielä! Kiitos jo edellisistä!

 

Mielestäni on sellainen EU-direktiivi olemassa, että lehmää ei saa pitää ns. lemmikkinä, eli sitten olisi oltava ihan maitotila. Ei olisi minusta kyllä maalla eläjäksi. Nimenomaan tuo, että aamuin illoin olisit kiinni siinä eläinten hoitamisessa, niin huh huh. JOKA PÄIVÄ. AINA.

 

Mä olen kasvattanut pottuja ihan rivarin takapihallakin ja kun lannoittaa ja hoitaa niin hyvä sato on tullut Salaattien kans mulla on ollut ongelmia, nyt yritänkin satsata enemmän juureksiin!

 

Ompa kiva ku muillakin samoja haaveita!! Etsiskelin jo valmiiksi sitä sateenvarjoa mutta yllätyksekseni en sitä näemmä tarvikaan!
Kaupunkimme on muutenkin pikkukaupunki, joten maalle pääsisi jo siirtymällä 20 kilometriä syrjempään. Mua on alkanut hurjasti ahdistamaan työelämän aloitus, kiireinen elämä jne, kun olen kuitenkin todella luonnonläheinen ihminen ja rauhaa rakastava.
Tiedän mitä on korpielämä kun pienestä pitäen kulkenut vanhempien mukana mökillä, joka on todellakin MÖKKI, ei huvila
Ihannoin entisaikaista elämää ja haluaisin elää sellaista... Toki jos vakituisesti asuisimme maalla, tulisi olla nykyaikaiset mukavuudet, en tietty halua luopua pyyki- ja tiskikoneesta, tietokoneesta puhumattakaan
Elämme nytkin aika vaatimattomasti, leivon paljon, kalastan, marjastan ja sienestän. Mutta vain aina silloin kun muilta KIIREILTÄ kerkeää!

Joku kirjoitti ettei halua elää miehen siivellä tms... Me olemme kuitenkin perhe jossa kumpikin tekee osansa jotta kaikilla on hyvä olla. Toinen voi siis hyvin olla se tienaava osapuoli ja toinen hoitaa kaiken muun. Ihan normaalia ja näinhän se on lähes aika ennenkin ollut perheissä!

Mua pelottaa olla erinlainen kuin muut, se tässä ehkä hidastaa... Pitäisikö ihmiset (varsinkin ura-sellaiset) minua laiskana työnvieroksujana? Paljon kysymyksiä pyörinyt päässä...

No kommentteja otan vastaan vielä! Kiitos jo edellisistä!

Korjaan, kokopäiväisen (3 vuoro) työelämän aloitus. Teenhän nytkin vähän duunia.

 

Mielestäni on sellainen EU-direktiivi olemassa, että lehmää ei saa pitää ns. lemmikkinä, eli sitten olisi oltava ihan maitotila. Ei olisi minusta kyllä maalla eläjäksi. Nimenomaan tuo, että aamuin illoin olisit kiinni siinä eläinten hoitamisessa, niin huh huh. JOKA PÄIVÄ. AINA.

toi on hyvä ratkasta niin et ottaa hoitoon naapurin elukat niin saa välillomittajan. meil oli kesäl kaks lammast ja yks naapurin mäkättäjä siin laumas. ainaku tartti niin ne kävi pistään talliin. ja mä kävin joskus hoitaa niiden possuja