Äitini ei hyväksy hoitovapaitamme, saamme kuulemma potkut!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tympiintynyt tytär
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tympiintynyt tytär

Vieras
Mieheni jää hoitovapaalle piakkoin ja minä sitten syksymmällä. Äitini jolle työ on henki ja elämä, on vuorenvarma, että saamme molemmat tästä syystä kenkää. Hän saisi hävetä silmät päästään kuulemma, ei uskaltaisi näyttää kylällä naamaansa..

Mitä tälläiselle jäkättäjälle voisi vastata, että olisi hetken hiljaa asiasta? Alkaa jo naurattamaan ja samalla v-ttamaan, kun koko ajan samaa kitinää. Itse on hakannut lapsiaan jo meidän ollessamme pieniä ja kummasti on ne asiat päässeet unohtumaan..

Hän ei voi käsittää, että jollekin lapset ovat tärkeitä, ja niiden kanssa haluaa viettää aikaa. Työ on hänellä aina ajanut meidän edellemme, ja ajaa edelleenkin. Hän on siis rivityöntekijä tehtaassa, sellaista nippelihommaa suoraan sanottuna.

Hän ei voi edes sairastaa, koska kukas ne hommat sitten tekisi.

Pakko oli purkaa johonkin tämä olotila - ihan kuin olisi häveliästä rakastaa omaa lastaan.
 
Olin kotona lapsen kanssa 1v8kk, jonka jälkeen menin töihin. Mies jäi lapsen kanssa kotiin vuorotteluvapaalle 5 kk ja lapsi meni n. 2 vuotiaana pph:lle.

Emme saaneet potkuja. Työskentelemme molemmat kansainvälisessä yrityksessä, toimialana raskas konepajateollisuus.
 
Mun isä ei hyväksy ollenkaan tätä kotiäidin kotona lorvimista:D Lapset on kuulemma hoidettu päivähoidossa "kautta aikojen". Itse olen siis molempien lasten kohdalla ollut kotona kokonaista 1,5v vuotta lorvimassa. No, ikäpolvien välinen kuilu näkyy joissain asioissa.
 
[QUOTE="hihi";23435646]Ihana argumentti isälläsi :D kautta aikojen eli jonkun kymmenen vuotta[/QUOTE]

Päivähoitoa ihan päiväkodeissa on ollut jo 50-luvulla...
 
Miksi ihmeessä saisitte potkut?


Koska työnantaja kuulemma suuttuu. Ja että ei ole asuntovelkaisena viisasta kotona olla, töitä on tehtävä. Ja ei muutkaan miehet jää kotiin lomailemaan, vaan tekevät töitä. Näitä argumentteja..

Kyseessä siis edelleen nainen, jolla ei enää ole ystäviä eikä tuttaviakaan, ei voi esim. mennä kylään lauantai-iltana, koska sunnuntaina on jo ruvettava henkisesti valmistautumaan töihin. Ei voi mennä viemään surunvalitteluja naapuriin arkipäivänä, koska seuraavana päivänä on töitä.

Meitä lapsia sorsittiin jo pieninä - ulkonäköä hävettiin jne. Ja firma, missä äitini on töissä, on todella perheystävällinen, mutta häntä hävettää, että me vain "lomailemme" ja muut tekee meidän hommat. Niin, samahan se on kesälomienkin aikaan, kun me olemme poissa, tuuraajat tekevät hommat. Sitä ei voi kuulemma rinnastaa, hän on lomansa ansainnut, me emme hoitovapaita.

Nainen on muutenkin niin sairas päästään, että ihan hirvittää milloin napsahtaa viimeisen kerran..
 
Ei varaan kannata tollasen kanssa edes alkaa väittelemään. Sanoa vain suoraan että "asia ei kuulu sulle." Jos vielä vänkää jotain potkuista niin hymyilee vaan vastaan ja sanoo lasta osoittaen että on tuo sen arvoinenkin.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä