Mitä kerron pojalleni?

[apuuva]

Hänen isänsä ei ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan eikä todennäköisesti aiokkaan olla. Mitä kerron lapselleni kun hän alkaa kyselemään onko hänellä isää jne...
Poika on vasta 2, mutta tulevaisuutta ajatellen...

 

["Fanny"]

Mulla ihan sama tilanne

 

[Mr Karhu]

Totuuden.

 

["Fanny"]

Totuuden.

Eihän sitä nyt voi lapselle sanoa että isäsi ei sinusta välitä paskaakaan...

 

[juuh]

Totuuden ikäkaudelle sopivasti. Äläkä vaan selitä missään vaiheessa, että kyllä se isä varmaan rakastaisi, jos tuntisi sinut tms. eli älä luo lapselle turhia odotuksia tai haaveita isästä, jos isä ei halua koskaan edes tavata.
Jos olisi tuo tilanne, voisin kuvitella sanovani jotakin sellaista, että "sinullakin on isä, mutta hän ei ole mukana meidän elämässämme" tms. Ja vastailisin aina reilusti ja rehellisesti kun lapsi kyselee asioita, kuitenkin välttäen voimakasta asenteellisuutta tyyliin "sun isäs on niin p---ka tyyppi, se lähti jonkun toisen naisen kanssa ja se rakastaa sitä enemmän kuin meitä..."

 

["popp"]

Hänen isänsä ei ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan eikä todennäköisesti aiokkaan olla. Mitä kerron lapselleni kun hän alkaa kyselemään onko hänellä isää jne...
Poika on vasta 2, mutta tulevaisuutta ajatellen...

Kerrot, että hänelläkin on tietysti isä, mutta kaikki isät eivät asu samassa kodissa kuin äiti ja lapset. Sun ei tarvi miettiä isoa ja pitkää selitystä etukäteen, lapsi kysyy asioita yksi kerrallaan eikä edes tahdo, että kerrot heti 101 asiaa.

 

["äippä"]

Onpas hassua, juuri tein samanlaisen aloituksen vähä aika sitten. Minun lasteni isä on alkoholisti joten minua kehotettiin kertomaan että isä on sairas.

 

[Olen sanonut]

että äiti kertoo sulle joskus kun olet tarpeeksi vanha, miksi isi ei asu meillä tai käy tapaamassa sinua jne. En halua myrkyttää lapsen mieltä, mutta en myöskään valehdella. Koskaan ei lapsi (11v.) puhu isästään, eikä ole tuohon mun lupaukseen palanut (siis näin lupasin joskus lapsen ollessa 6v.). Toivon, että lapsen kiinnostus asiaan herää uudelleen ennen murrosikää, jos ei niin en tiedä kuinka silloin toimin. Murrosiässä kun on muutenkin jo paljon kestämistä ja miettimistä.

 

[nakko]

Kertoisin totuuden. Siis en ihan sitä, että ei ole yhtä'än kiinnostunut, mutta että kasvatat lapsen yksin.

Seurasin lapsuuden + nuoruuden ystäväni tilannetta. Hän ei saanut koskaan tietää isäänsä (äiti nykyisin kuollut). Äiti kertoi, että oli ollut hotellissa töissä ja mennyt sänkyyn mieslauman kanssa ja ei tiennyt kuka isä. Yastäväni kärsi tästä paljon. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo tarina kuulostaa ihan hutulta ja todennäköisempää tuollainen kuyvaamasi tilanne. Mielestäni rehellisyys tarpeen erityisesti, ksoka saattaa joskus olla kiinnostunut ihan jo vaikka kartoittaakseen perinnöllisiä tauteja

 

[Slummien miljoonitär]

Siinä onkin aina miettimistä että mikä ois paras vaihtoehto. Siskollani on tilanne ettei lapsen isä ollut kuvioissa ollenkaan mutta 4-vuotiaana isä halusi tulla pojan elämään mukaan ja sisko suostui lopulta koska haluaa että lapsi tuntee juurensa. Isän ja pojan välille tulikin hyvä suhde ja isästä tuli tärkeä ihminen kummipojalleni. Sitten vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen isän elämään tuli nainen joka ei pidä lapsista ja yhteydenpito jäi. Tällä hetkellä isä on nähnyt viimeksi lastaan pikaisesti joulupäivänä eikä ole soittanut tai mitään sen jälkeen, elatusmaksutkin jätti maksamatta. Siinä onkin siskollani miettimistä että mites tämän asian nyt sitten lapselle kertoo kun isä tuolla tavalla häipyi elämästä kun lapsi jo ymmärtää ja kaipaa! Että vinkkejä kaivataan täälläkin jos jollain samanlaisia tilanteita. Siskoni kysyy usein multa mielipiteitä koska olenhan ns. ammattilainen näissä kriisitilanteissa, tuntuu että sitten kun tilanne sattuu omaan lähipiiriin menee tunteet järjen edelle.