Kannattaa vähän kyllä miettiä, ennonkon kovin pahasti kellekkään sanoo. Miksei voi nätisti huomauttaa, että hei huomasitko, ajoit vissiin vahingossa lapsiparkkiin. Itse olin jo 5 vuotta kärsinyt lapsettomuudesta ja kokenut juuri keskenmenon, olin sairaalasta tulossa ja pysähdyin sitten sen sairaalapaikkakunnan isoon kauppaan hakemaan lohtumättöä että saan linnottautua kotiin itkemään. Ajoin vahingossa lapsiparkkiin, kun en huomannut sitä merkkiä siinä mielentilassa. Ja eiköhän joku neljän kauniin ja täydellisen pienen ihmisen äiti rupea vittuilemaan, että hän ei näekään lapsia mulla, että on kyllä ihmeellistä, miten itsekeskeisiä lapsettomat ihmiset on kun ei voi ajatella kuin omaa napaa. Vielä toivotti, että toivottavasti en lapsia saakaan, että en sitten opeta niistä samanlaisia idiootteja. Enpä osannut edes puolustautua, purskahdin vaan itkuun ja lähdin äkkiä pois. Nyt, vaikka lapsi jo on, en edelleenkään uskalla ajaa lapsiparkkiin, jos joku vaikka tarvitsee enemmän.
Vähän kyllä ihmettelen, että miksi täytyy heti alkaa ilkeästi huutelemaan, miksei voi asiallisesti sanoa, että nyt ajoit väärään parkkiin? Jos on niin käytöspoliisi, että voi huomauttaa toiselle, niin itse on sitten vissiin niin täydellinen että ei ikinä epähuomiossa loukkaa muita tai jollain tapaa häiritse?