Nyt suututtaa lapsettomat!

Ja hyvien käytössääntöjen mukaista ei todellakaan ole keskellä yötä laittaa viestejä ihmisille vaikka miten olisi kyselty jokojokojoko. Yöllä pitäisi olla puhelinrauha ellei ole oikeasti hätätilanne, mitä lapsen syntymä ei tosiaankaan ole. .

Olen samaa mieltä, mutta pitää tunnustaa, että mun mies tuli kotiin synnäriltä silloin yöllä ja otti koiran kanssa puoli pulloa konjakkia ja lähetteli niitä "prinsessa syntyi"-viestejä päissään jopa meidän sähkärille...
Itse kyllä ododtin seuraavaan päivään (ja sain kuulla parilta ystävältä kunniani, kun en heti ollut laittanut viestiä).

 

Ymmärrän ap:ta. Mulla on muutama tuttu jotka rypevät päivittäin negatiivisuudessaan ja ovat sitä mieltä että muut ihmiset iloitsevat onnistumisistaan ihan vaan heidän kiusakseen. Kuinka itsekäs voi ihminen olla,jos kokee että kaikki toiselle tapahtuva hyvä on itseltä pois?!

En mäkään lähettäisi viestejä keskellä yötä,mutta pitääkö sitä aina olla kusi sukassa siltä varalta että joku voi vaikka loukkaantua? AINA on joku jolla on asiat huonommin,se koskee ihan mitä tahansa kuviteltavissa olevaa asiaa.

Kateus on vaan semmonen asia mikä on korvien välistä kiinni. Voisin alkaa vihata kaikkia maailman rikkaita ja laihoja ja kuluttaa elämäni oman katkeruuteni märehtimiseen tai sit voin ottaa ilon irti niistä asioista jotka mulle on suotu ja jotka tuottaa mulle iloa.

 

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta ap:hen viitaten, itsellä 8 v. lapsettomuutta takana ja vuosi hoidoissa. Olen samaa mieltä ap:n kanssa, hän saa sanoa lapsen olevan kauan odotettu. Ja hän ei myöskään ole kovin hedelmällinen, koska yritykseen meni puoli vuotta.
Tekstiviesti yöllä, no jaa... saavathan tuoreet vanhemmat olla iloisia.
Kaikkea hyvää ap:lle, mutta muista, että kaverisi voi todella kokea nyt suurta surua lapsettomuudesta ja se ei kohdistu sinun raskauksiisi ja vauvoihisi, vaan on yleistä surua. Joten ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

 

Etkö tosiaan tajua pointtia tuon takana?

Erittäin huolestuttavaa.

Kyllä minusta ainakin osoittaa melkoista kapeakatseisuutta, jos ihmiset jaotellaan "hedelmättömiin" tai "lapsettomiin" ja henkilön ominaisuudet sidotaan näihin kategorioihin kuten sinä teet.

 

blaa

 

MINÄ myös saan tuntea, että lasta odottettiin kauan. Miksi en saisi? Siis tästä on minulle nyt suututtu myös. Kun kehtasin näin tuntea ja sanoa.

Oikein?

Miksi te ette edes yritä ymmärtää minua tai miestä että missä tilanteessa viesti lähti? No eihän lapseton tosiaan voi tajuta, että se on aika huumaava tunne kun oma lapsi syntyy ja on siinä sylissä, ei siinä ihan heti tule mieleen että kun haluaa jakaa sen muiden kanssa (muiden, jotka päivästä toiseen kyselivät että jokojoko?) niin sekin on väärin.

Laitanpa lusikkani soppaan. Esikoista meillä yritettiin ja tekemällä tehtiin 1,5 vuotta ja tätä nykyistä raskautta on odoteltu 4,5 vuotta. Ja vakuutan sinulle, että tahtomattani odotetut vuodet ovat tehneet minusta kiitollisemman ihmisen kuin koskaan. Ja se tunne kun laps syntyy kaiken tämän yrittämisen jälkeen on aivan takuuvarmasti huumaavampaa kuin sinun tilanteessasi vaikka en tunteitasi vähättelekään!

SILTI minulla ei kävisi pienessä mielessäkään laittaa viestiä kavereilla KESKELLÄ YÖTÄ, ellei joku sitä ole erikseen pyytänyt!

Toisilla ihmisillä on puhelimessa pakostakin äänet päällä päivät läpeensä ja kyllä silloin viestinlähettäjässä on se vika eikä toisinpäin. Ja vaikka ne äänet olisi huvikseenkin tai unohtuneena päällä, niin silti se vika on siinä viestin lähettäjässä. Vai lähetteletkö muissakin huumavissa tilantessa öisiä viestejä uutisia odottaville?

 

Me kerrottiin sukulaisvierailulla että tulee kolmas. Kaksi edellistä on lyhyellä ikäerolla ja kolmas siihen perään, ts. raskautuminen on ollut helppoa. Eräs sukulaisnainen kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta, mutta hänellä kuitenkin on jo kaksi lasta olemassa. Ei edes onnitellut. Lähti pois huoneesta ja tiuskaisi, että toiset ne vaan sikiää. Olipa kauniisti sanottu.

Muakin rupee pikku hiljaa kyrpimään. Kaupungilla näkee naisia jotka tuijottaa TODELLA pistävästi raskausvatsaa ja vanhempia lapsia. Niistä jotenkin vaistoaa heti että ovat vastentahtoisesti lapsettomia. Sellanen helkkarin kateus ja katkeruus huokuu ihmisestä ja se tuijottelu on törkeetä. Ihan kuin mun pitäis pyytää sitä anteeksi että mulla on lapsia.

 

Olen samaa mieltä, mutta pitää tunnustaa, että mun mies tuli kotiin synnäriltä silloin yöllä ja otti koiran kanssa puoli pulloa konjakkia ja lähetteli niitä "prinsessa syntyi"-viestejä päissään jopa meidän sähkärille...
Itse kyllä ododtin seuraavaan päivään (ja sain kuulla parilta ystävältä kunniani, kun en heti ollut laittanut viestiä).

Off topic mutta nyt sait kyllä hymyn mun huulille... ukko siellä koiran kanssa tassutellut kotona menemään, ihana

 

luulenpa, että lapsettomat eivät ole ainoita joita ei kiinnosta lukea aloittajan peräpukamista ja närästyksistä fb:ssä

 

Meillä lapsi sai alkuunsa toisesta yrityskierrosta. Mutta lapseni on kyllä kauan odotettu. Onhan minulla ollut vauvakuume jo yli puolet elämästäni ja omaa lasta olen halunnut todella paljon. Aika/elämäntilanne yms on vain olleet esteenä aiemmin. Ehkä lasta on eritavalla odotettu kauan, mutta mielestäni voin kyllä sanoa omalla kohdalla että lasta on kauan odotettu ja toivottu.

Riittäisikö jos kuitenkin sanoisi vaan että lasta on odotettu ja toivottu? Miksi siihen pitää laittaa se kauan sana, kun se ei kerran pidä paikkaansa? Kyllä se saattaa tuntua lapsettomasta tahalliselta loukkaamiselta jos pitää oikein mainostaa että lasta on odotettu KAUAN, kun se raskaus on kuitenkin alkanut aika nopeasti.

 

En minä sanonut, etteikö mieheni tehnyt väärin. Mutta miksi häntä ei tarvitse yhtään ymmärtää? Eli hän oli onnellinen ja ylpeä, ihan tohkeissaan? Onko se väärin, tai siis tekeekö se hänestä itsekkään?

En käsitä, miksi toiset tunteet on sallittuja, tässäkin keskustelussa sen huomaa, ja toiset ei.

Enkä käsitä, miten joku voi sanoa että oma tunteensa oli huumaavampi kuin minun. Eihän tässä ole siitä kyse, vaan siitä että sellaisessa huumassa ei kaikki ajattele ihan järkevästi tai niin, ettei loukkaisi siinä ketään. Että ymmärrystä, kiitos.

Ja tuntien itseni, on oikein hyvä että päästelen nimettömänä ja kasvottomana höyryjä pois. Kohtaan kyllä nämä "ystäväni" ihan kasvotusten vielä, ja pysyn asialinjalla.

 

Me kerrottiin sukulaisvierailulla että tulee kolmas. Kaksi edellistä on lyhyellä ikäerolla ja kolmas siihen perään, ts. raskautuminen on ollut helppoa. Eräs sukulaisnainen kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta, mutta hänellä kuitenkin on jo kaksi lasta olemassa. Ei edes onnitellut. Lähti pois huoneesta ja tiuskaisi, että toiset ne vaan sikiää. Olipa kauniisti sanottu.

Muakin rupee pikku hiljaa kyrpimään. Kaupungilla näkee naisia jotka tuijottaa TODELLA pistävästi raskausvatsaa ja vanhempia lapsia. Niistä jotenkin vaistoaa heti että ovat vastentahtoisesti lapsettomia. Sellanen helkkarin kateus ja katkeruus huokuu ihmisestä ja se tuijottelu on törkeetä. Ihan kuin mun pitäis pyytää sitä anteeksi että mulla on lapsia.

No niinpä. Meillä kaksosraskaudesta selvisi vain toinen vauvoista,mutta pitäsikö mun mennä kivillä heittelemään kaikkia monikkoperheen vanhempia? Ja huutaa että saatanan paskat kun teillä on mutta mulla ei?

 

[QUOTE="jaa";23331608]luulenpa, että lapsettomat eivät ole ainoita joita ei kiinnosta lukea aloittajan peräpukamista ja närästyksistä fb:ssä[/QUOTE]

Olen samaa mieltä! Vaikka olenkin tällä hetkellä raskaana niin ei tee kyllä mieli kaikelle kansalle huudella mun voinneista ja neuvolakäynneistä. Jos nyt sanalla ilmoittaa, että kaikki ok!

Toki tyylinsä kullakin...

 

Muakin rupee pikku hiljaa kyrpimään. Kaupungilla näkee naisia jotka tuijottaa TODELLA pistävästi raskausvatsaa ja vanhempia lapsia. Niistä jotenkin vaistoaa heti että ovat vastentahtoisesti lapsettomia. Sellanen helkkarin kateus ja katkeruus huokuu ihmisestä ja se tuijottelu on törkeetä. Ihan kuin mun pitäis pyytää sitä anteeksi että mulla on lapsia.

Minua tällainen tuijottelija käveli päin kerran. Siis niin, että hänen olkapäänsä osui minun olkapäähäni ja minä horjahdin. En tiedä miksi hän tuijotti tai miksi töni, mutta paha mieli siitä kyllä jäi vähäksi aikaa

 

Ap: turha brassailla omalla hedelmällisyydellä, jos yritykseen meni puoli vuotta.

 

Olen samaa mieltä! Vaikka olenkin tällä hetkellä raskaana niin ei tee kyllä mieli kaikelle kansalle huudella mun voinneista ja neuvolakäynneistä. Jos nyt sanalla ilmoittaa, että kaikki ok!

Toki tyylinsä kullakin...

No niinhän minä olen tehnytkin. En ole huudellut, en hehkuttanut. Vai onko tämä sitä: "Neuvolassa tänään, kaikki hyvin "

 

En minä sanonut, etteikö mieheni tehnyt väärin. Mutta miksi häntä ei tarvitse yhtään ymmärtää? Eli hän oli onnellinen ja ylpeä, ihan tohkeissaan? Onko se väärin, tai siis tekeekö se hänestä itsekkään?

En käsitä, miksi toiset tunteet on sallittuja, tässäkin keskustelussa sen huomaa, ja toiset ei.

Enkä käsitä, miten joku voi sanoa että oma tunteensa oli huumaavampi kuin minun. Eihän tässä ole siitä kyse, vaan siitä että sellaisessa huumassa ei kaikki ajattele ihan järkevästi tai niin, ettei loukkaisi siinä ketään. Että ymmärrystä, kiitos.

Ja tuntien itseni, on oikein hyvä että päästelen nimettömänä ja kasvottomana höyryjä pois. Kohtaan kyllä nämä "ystäväni" ihan kasvotusten vielä, ja pysyn asialinjalla.

¨

Koitahan sitten laittaa sitä ymmärryksen suurta pipoa myös omaan päähäsi

Se on katsos se lapsettomuuskin ja sen tuoma suru ja viha myöskin oikeutettuja ja ymmärrettävissä olevia asioita! Eikä silloinkaan aina tule miettineeksi loukkaako ketään yms.

 

En jaksa tarkemmin määritellä miksi näin, mutta kahden "ystävän" kommenttien ja muutaman palstan lukeneena sanon teille tämän:

- Totta hitossa valitan Facebookissa, jos minua sattuu raskauden takia johonkin!

- Mainitsen kyseisessä paikassa myös neuvolakäynnistä jos niin haluan!

- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!

- Totta hitossa kävelen kaupungilla maha pystyssä esikoista rattaissa työntäen, naama miten päin tahansa sattuu olemaankaan! Kotiinko pitäisi lukkiutua?

- Olen ihan todella ansainnut onnea ja lapseni samoin kuin moni muukin helposti raskaaksi tullut!

- Saan mainita lapseni jos puhun toiselle ihmiselle vaikka olisit vieressäni!

- Saan myös vastata miten raskaus on sujunut, vaikka olisitkin kuulemassa sen!

- En puutu elämääsi millään tavalla, en vittuile sinulle rivien välistä enkä yritä saada päivääsi pilalle vain olemalla olemassa!

Ja totta hitossa lähetän viestin vaikka keskellä yötä, että vauva on syntynyt. Jos et halua sellaista viestiä, sano se vittu ääneen.

Kiitos.

Ja julkaise tämä vielä Facebookissa seinälläsi, että sanoma varmasti menee perille. Kiitos.

 

¨

Koitahan sitten laittaa sitä ymmärryksen suurta pipoa myös omaan päähäsi

Se on katsos se lapsettomuuskin ja sen tuoma suru ja viha myöskin oikeutettuja ja ymmärrettävissä olevia asioita! Eikä silloinkaan aina tule miettineeksi loukkaako ketään yms.

Ja sinä omaasi, tietenkin

Loukkaaminen ei ole oikeutettua keneltäkään. Minä en ole tarkoittanut loukata, enkä aio pyytää anteeksi Facebook-sanomiani tai kaupungilla kävelemisiäni.

 

Jotkut tuijottajanaiset näyttää siltä että ne haluais lyödä. Ap:n kokemus on just sellainen mitä olen itse joskus pelännyt, siis toi päin kävely. Mä olen vielä nuori, 25-vuotias, mikä lisää varmaan vitutusta keski-ikäisissä lapsettomissa. Bussissa kerran eräs mulkoilija runnoi itsensä väkisin vaunujen ohi kun me oltiin menossa ulos keskiovista. Siis minä kaksostenvaunujen ja mahan kanssa, ja tää nainen vaan tönäs vaunuja ja nokka pystyssä tunki ohi. Silloin säikähdin oikeasti.

 

No niinhän minä olen tehnytkin. En ole huudellut, en hehkuttanut. Vai onko tämä sitä: "Neuvolassa tänään, kaikki hyvin "

No sitten annoit ymmärtää väärin! Itsehän kuitenkin sanoit olevasi oikeutettu huutelemaan Facebookissa, jos sinua raskauden takia sattuu johonkin ja ilmoittaa myöskin neuvolakäynneistä

 

Jos empatiakyky ja ymmärrys ystävän kipeää asiaa on tuota luokkaa, luulenpa ettei ap:n ystävä paljon jää kaipaamaan. Jos olisit minun ystäväni, saisit aivan rauhassa jäädä työntelemöön niitä vaunuja SINUN esikoisesi ja mahasi kanssa ja jauhamaan SINUN säryistäsi, vaikken lapseton olekaan.

 

MINÄ myös saan tuntea, että lasta odottettiin kauan. Miksi en saisi? Siis tästä on minulle nyt suututtu myös. Kun kehtasin näin tuntea ja sanoa.

Oikein?

Miksi te ette edes yritä ymmärtää minua tai miestä että missä tilanteessa viesti lähti? No eihän lapseton tosiaan voi tajuta, että se on aika huumaava tunne kun oma lapsi syntyy ja on siinä sylissä, ei siinä ihan heti tule mieleen että kun haluaa jakaa sen muiden kanssa (muiden, jotka päivästä toiseen kyselivät että jokojoko?) niin sekin on väärin.

Ja siinä huumassa ei se juuri perheenlisäystä saanut pariskunta tosiaan voi tajuta, että kaikki eivät halua herätä yöllä "turhanpäiväiseen viestiin" ja että se voi oikeasti satuttaa kun toinen hehkuttaa uutta nyyttiä jos itsellä ei vaikka ole mahdollisuutta saada sitä vauvaa IKINÄ!!! Jos haluat, että sinun tunteesi otetaan huomioon, ota myös toiset! Itselläni on kolme lasta joten en ole siis "joku lapseton joka ei sinua halua ymmärtää". Kyllä meillä on maltettu odottaa säädylliseen aikaan viestien laitto jos ei joku ole erikseen sanonut, että "ilmoita heti, vaikka keskellä yötä".

Saat sinä toki tuntea niin, että lasta odotettiin kauan. Mutta yritäppä sinäkin ymmärtää niitä jotka ovat OIKEASTI TODELLA kauan yrittäneet, puoli vuotta on kuitenkin vielä lyhyt aika... ja aika harvassa on ne naiset jotka ei olis ennen yrityksen aloittamista jo pitkän aikaa toivoneet sitä omaa nyyttiä...

 

¨

Koitahan sitten laittaa sitä ymmärryksen suurta pipoa myös omaan päähäsi

Se on katsos se lapsettomuuskin ja sen tuoma suru ja viha myöskin oikeutettuja ja ymmärrettävissä olevia asioita! Eikä silloinkaan aina tule miettineeksi loukkaako ketään yms.

Ihanko tosiaan sun mielestä on ihan yhtä loukkaavaa olla iloinen omasta vauvastaan kuin olla vihainen ja kateellinen toisen vauvasta?

 

Ja sinä omaasi, tietenkin

Loukkaaminen ei ole oikeutettua keneltäkään. Minä en ole tarkoittanut loukata, enkä aio pyytää anteeksi Facebook-sanomiani tai kaupungilla kävelemisiäni.

Voi sinua. Minä olen ymmärtänyt niitä helposti raskautuvia naisia enkä ole koskaan heihin sen enempää huomioita kiinnittänyt, ei se ole minulta koskaan ollut pois vaikka itse olenkin joutunut lasta halutessani kärsimään ja odottamaan. Minä en vain ymmärrä sinua, miksi sinä niin koet olevasi muiden yläpuolella?

Miksi hoet, että koittakaa ymmärtää mutta et ole sekuntiakaan koittanut ymmärtää ihmisiä kehen todella sattuu se, kun sitä omaa lasta ei tule ja silloinkin tulee tehtyä ja sanottua asioita ilman sen suurempaa tarkoitusperää! Vain sinua ja sinun miestäsi tulee ymmärtää vaikka et tarkoitakaan onnellasi kenellekään mitään pahaa...