Onnellisia, voimaannuttavia hetkiä lapsuudestanne?

Pyytäisin teitä muistelemaan ja kuvaamaan yksittäisiä erityisen lämpimiä, onnellisia hetkiä lapsuudestanne. Ei siis yleistä; äiti oli aina kotona ja pullaa paistettiin päivittäin, vaarin kanssa pelattiin aina shakkia jne -juttuja vaan jotain, joka erosi muusta ja jäi siis aivan erityisenä mieleen.

Minä voisin aloittaa itse yhdellä joka pulpahti mieleen tänä aamuna: Olin kuusivuotias, kun isämme kanssa purjehdimme kaksin vanhalla purjeveneellämme Oulusta etelämmäksi (en ole ihan varma mihin. Veikkaan Vaasaa)
Matka kesti ja jossain vaiheessa isä tarvitsi nokoset.
Annettuaan tarkat ohjeet siitä mitä viivaa ja miten seurata, jäin ruoriin.
Valtava vastuu sen ikäiselle.
Muistan vieläkin sen voiman ja vapauden tunteen. MINÄ purjehdin ihan itse, olin yhtä Virman (veneen nimi) tuuleen, meren, laineilla kimaltelevan auringon kanssa....

Siihen hetkiin, niihin tunteihin, on hyvä palata vielä mummonakin.

 

Istun isoukin sylissä ja hän pilkkoo minulle omenasta valmiita suupaloja. Olen ehkä 4-vuotias :heart:

 

Isä kantaa sylissään pihasaunasta sisälle höyryävänä talvisen pihan poikki. Tähtitaivasta oli pakko pysähtyä ihmettelemään.

 

Hypittiin veljeni kanssa vaatehuoneessa ja mietittiin mihin mennään piiloon kun lastensuojeviranomaiset tulee paikalle. Mulla ikää 5 ja veljellä 8. Itse asiassa se paras muistoni, anteeksi :/ Todella toivoisin että olisi mukavampia muistojakin...

 

Olin varmaan noin 5-vuotias ja oltiin isän kanssa mummolassa Pohjois-Pohjanmaalla, yksi lehmä synnytti oikein kauniin vasikan ja muistan kuinka isä kantoi sitä vasikkaa, mun annettiin keksiä sille nimi =D

 

Isä kantaa sylissään pihasaunasta sisälle höyryävänä talvisen pihan poikki. Tähtitaivasta oli pakko pysähtyä ihmettelemään.

Tässä kohtaa tulivat kyyneleet silmiin...

 

Pohjois-Karjalassa mummon luona kun heräsi aamulla keittiöstä kuuluvaan kolinaan kun mummo jo teki karjalanpaistia vaikka muut vielä nukkui. Ylipäätään kaikki mun muistot sieltä, rakastan sitä kylää!

 

Naapurin sedän heinäladossa heinissä leikkiminen ja kissanpentujen löytyminen yläparvelta.

Omassa pihassa kasvoi herneitä, salaattia, porkkanaa, marjoja, omenoita yms. ja niiden keruu.
Vanhassa ulkosaunassa meille lapsille oli isot vesisoikot, jossa istuttiin. Ei ollut suihkua ollenkaan.

Mökillä oloa sukulaisten kanssa. Kaikkien isät rakensi puumajan. Se yhdessä olo ja ihan vaan oma osallistuminen. Laiturilla hampaiden pesu.. Mökillä ei ollut sähköjä, eikä juoksevaa vettä.

Näitä muistoja on paljon

 

Jouluaattoaamujen taika.. neilikan ja kuusen tuoksu.. suloisen kärsimätön odotus.. Tuolta tuntuu lapsuus kun sitä muistelen. Yksittäisiä onnellisia muistoja.. Minä pienenä pappan kanssa torilla myymässä mansikoita.. mansikoiden makea tuoksu ja pappan hyväksyvä hymy, kun tein kaupat ihan itse.

Yksi kuitenkin ylitse muiden: herätä vanhan puuveneen keulahytistä vanhempien hiljaiseen puheensorinaan heidän keitellessään aamukahvia.. laineiden äänet niiden osuessa veneeseen korvani juuressa.. petivaatteiden mökkimäinen tuoksu.. mereltä nouseva aamuaurinko.. Tuo on yksi turvallisimmista lapsuusmuistoistani.

 

En nyt tiedä onnellinen tai voimaannuttava, mutta jotenki erityinen. Olin 13v, kävin lääkärissä äitin kans, ja sen jälkeen käytiin sitte jäätelöllä ihan kahestaan. Siitä piti tietysti olla sit hiiskumatta sisaruksille.
Ei nyt yhtäkkiä ainakaan tuu muuta mieleen...

 

Vaikka kuinka pinnistän, ei tule mitään mieleen.

 

En nyt tiedä onnellinen tai voimaannuttava, mutta jotenki erityinen. Olin 13v, kävin lääkärissä äitin kans, ja sen jälkeen käytiin sitte jäätelöllä ihan kahestaan. Siitä piti tietysti olla sit hiiskumatta sisaruksille.
Ei nyt yhtäkkiä ainakaan tuu muuta mieleen...

Teillä oli pieni kahdenkeskinen salaisuus, sinulla ja äidillä... <3

 

Vaikka kuinka pinnistän, ei tule mitään mieleen.

Voi sinua <3

 

Kun herättiin isän kanssa kauniina kesäaamuna jo kukonlaulun aikaan ja lähdettiin järvelle kalaan. Järvi oli tyyni ja mulla oli ihan uusi onki.Ajattiin vene kaislikon laitaan ja ongittiin. Järvi oli ihan tyyni ja katseltiin koskeloita samalla. Haettiin vielä verkot ja perattiin muikut ennen kuin äiti ja sisko heräsivät. Muutenkin jäänyt paljon kesäaamuihin ja niiden tunnelmaan liittyviä muistoja paljon.

 

Aurinko paistoi jo aamusta lämpimästi. Lähdettiin isän kanssa kukkapenkistä matoja etsimään. Isä oli etsinyt ja kunnostanut onki vavat. Äiti jäi kotiin vauvan kanssa. Äiti tuoksui vauva maidolle ja ihan äidille. Minulla oli jalassa muovisandaalit. Kiviä meni kenkään ja pisteli. Isä otti olkapäille. Isä tuntui isolta. Kaikki näytti olevan kaukana maassa, mutta minua ei pelottanut. Isä oli voimakas, eikä tarvinnut pelätä putoavansa.
Isä valmisteli onget ja kun eka kala nostettiin ylös, tunne oli mitä hienoin! Ja ihan parasta koko reissussa oli isän ylpeä ja rakastava katse. Siinä se istui minun vieressä laiturilla ja katsoi silmän syrjästä, kun istuin onki vapa käsissäni. Huomaan itse katsovani omia lapsia samalla tavalla ja attelen miten rakkaita he ovat ja miten onnekas olen, että olen heidän äiti.

 

Kesät vietettiin mummolassa, pitkät ajat kerrallaan. Ja mummolasta mentiin saareen. Ensin mutkaista tietä pitkin, toiselle pienelle paikkakunnalle, sinne missä paatti oli rannassa. Oli kuuma, ja autolla ajettiin liian lujaa, tuli paha olo. Rannassa haisi polttoaineelle, ruovikolla ja vedelle, makealla.

Paatilla ajettiin pitkä matka merelle, aallot hyppyyttivät ja loiskivat vasten reunoja. Siellä tuli kylmä, vaikka oli lämmin päivän. Pelastusliivit haisivat kostealle, varastolle, nousivat kaulasta korkealle, hieroivat niskaa.

Jos mentiin vaan karille, levitettiin kallioille vilttejä, istuttiin siellä, otettiin eväät. Aikuiset olivat kallioilla, lapset kangaspäällysteisten uimapatjojen kanssa vedessä. Veden rajassa kivet olivat niljaisia ja leväisiä, se ällötti ja huvitti yhtä aikaa. Jos suuhun meni vettä, se oli suolaista, välillä unohti sen ja yllättyi taas.

Jos oltiin saaressa, aikuiset olivat mökillä, pihassa iso huvilateltta joka haisi sekin varastolle. Oranssi, punainen. Sellainen suuri, kankainen, seitsemänkymmentälukulainen. Saaressa oli savusaunakin, ja iso mökki joka oli oikeastaan talo, huvila, sen seinillä oli Mannerheimin kuvia.

 

Ihana kyssäri :heart: . Tuli heti mieleen Joulun aika...ja kun oli hmm..1-2 luokalla...niin oli joulujuhla koulussa ja mie ihan tohkeissaan kun oli iso esitys. Isä ja äiti oli aulassa odottelemassa ja vilkutteli kovasti mulle kun olin saliin menossa. Ja se kuinka ylpeä olin kun esitin numeroni. Oli tanssiesitys ja olin sitten enkelinä. Jäänyt jotenkin mieleen tuo. Etenkin se vilkutus aulassa.:heart:

 

Ensimmäisiltä kouluvuosilta on jäänyt mieleen kuinka hienolta tuntui, kun pääsin isän mukana käymään tekopitäjässä mummon luona viikonloppua viettämässä. Asuttii silloin toisessa maakunnassa ja kun maisemat alkoivat muuttua ylimaiden maisemiksi niin se oli hieno hetki.

Sama tunne tulee vieläkin kun lähestyy samoja paikkoja.

 

Parhaimpia muistoja on mummon kanssa vietetyt hetket. Sain olla mummolassa yötä kerran viikossa. Käytiin kaupassa ostamassa jotain hyvää, käytiin kävelemässä hautausmaalla, katottiin kymppitonnia ja piirtelin mummolle kortteja.

 

Se kun pääsin eroon jännityksestä ja jostain psykologisesta lukosta mikä koski ottelutilanteita, enkä pystynyt jännitykseltäni pelamaan kunnolla. Palaset vain yksi kerta loksahti kohdilleen ja rupesin saamaan otteluissa itsestäni samat tehot irti kuin harjoituksissa.

Tämä vaikutti todella positiivisesti minun itsetuntoon muutenkin ja paransi elämänlaatuani.

 

Voi sinua <3

No nyt muistui mieleeni yksi, tosin se ei liity mitenkään esim. vanhempiini. Siksi se ilmeisen hyvä muisto onkin

Olimme mummolassa heinätöissä. Naapuri veti valtavan korkeata heinäkuormaa hevosella latoon, ja minä olin pikkuveljeni kanssa kuorman päällä kyydissä. Aurinko paistoi, tehtiinhän heinää.

Ladossa heinään laitettiin suolaa ja käsittääkseni niissä heinissä ihan piti pomppia. Pompimme siis suolatuissa heinissä veljeni kanssa. Illalla saunassa oli hirveä kutina ja kirvely iholla kun heinät olivat raapineet ihon rikki ja suolaakin oli ihon pinnassa. Olimme alle 10v molemmat.

 

olin neljä ja isä toi synttärilahjaksi minulle hienot nukenkengät.
ne oli sellaisessa muovisessa läpinäkyvässä rasiassa ja olivat niin hienot, että luulin niitä kakuksi ( lapsen logiikkaa ) .
harmittaa, että ne sitten on ajansaatossa hävinnyt jonnekin.

isä kun kuoli kun olin viisi.

 

Kesät vietettiin mummolassa, pitkät ajat kerrallaan. Ja mummolasta mentiin saareen. Ensin mutkaista tietä pitkin, toiselle pienelle paikkakunnalle, sinne missä paatti oli rannassa. Oli kuuma, ja autolla ajettiin liian lujaa, tuli paha olo. Rannassa haisi polttoaineelle, ruovikolla ja vedelle, makealla.

Paatilla ajettiin pitkä matka merelle, aallot hyppyyttivät ja loiskivat vasten reunoja. Siellä tuli kylmä, vaikka oli lämmin päivän. Pelastusliivit haisivat kostealle, varastolle, nousivat kaulasta korkealle, hieroivat niskaa.

Jos mentiin vaan karille, levitettiin kallioille vilttejä, istuttiin siellä, otettiin eväät. Aikuiset olivat kallioilla, lapset kangaspäällysteisten uimapatjojen kanssa vedessä. Veden rajassa kivet olivat niljaisia ja leväisiä, se ällötti ja huvitti yhtä aikaa. Jos suuhun meni vettä, se oli suolaista, välillä unohti sen ja yllättyi taas.

Jos oltiin saaressa, aikuiset olivat mökillä, pihassa iso huvilateltta joka haisi sekin varastolle. Oranssi, punainen. Sellainen suuri, kankainen, seitsemänkymmentälukulainen. Saaressa oli savusaunakin, ja iso mökki joka oli oikeastaan talo, huvila, sen seinillä oli Mannerheimin kuvia.

Oletko kenties kotoisin länsi-rannikolta?

 

Oletko kenties kotoisin länsi-rannikolta?

En ole, mutta siellä minä kesäni vietin, koska isovanhempani asuivat siellä ja äitini on sieltä kotoisin

 

En ole, mutta siellä minä kesäni vietin, koska isovanhempani asuivat siellä ja äitini on sieltä kotoisin

Tuosta "paatti" sanasta päättelin

Itse olen lounais-rannikolta myös ja lapsuuden kesäni merellä viettänyt...