Unikoulu toimi!:)

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä.

Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva.

Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

 

Yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista.

Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta.

Nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.


Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

 

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla. Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

 

Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Se on aina yhtä hauskaa kun yleistetään yksi totuus pätemään kaikilla. Tottahan sen täytyy toimia jokaikisellä kun toimi kerran meilläkin. Mutta kun ihmiset, niin aikuiset kuin vauvatkin, ovat yksilöitä ja se mikä toimii yhdellä ei toimi kaikilla. Esim. meillä herkkäuninen vauva heräsi isin kuorsaukseen ja minä heräsin vauvan joka kyljen kääntöön. Lopputuloksena meillä oli päivisin huonostinukkuneet äiti sekä vauva jotka ei jaksaneet tehdä mitään. Lopulta siirrettiin vauva viereiseen huoneeseen ja kuin taikaiskusta me molemmat pystyttiin nukkumaan yöt läpeensä. Ja tämän seurauksena jaksettiin päivisin touhuta yhdessä ihan eri tavalla. Eli todellakin olin ja olisin edelleen valmis tinkimään yöläheisyydestä saadakseni aikaan normaalin päiväelämän.

 

Meillä tuo vieressä nukkuminen ei ainakaan toimi. Kokeiltu on. Lapsi kun herää yöllä ja huomaa että minä olen vieressä niin piristyy ja sitten täällä ei nukuta ainakaan. Ja koska silloin kun mieheni on kotona yötä niin hän pyörii unissaan niin paljon että minäkin saan siinä osumia. Niin ei uskalla silloin lasta viereen ottaa. Ja omaan huoneeseen siirrettiin pienenä siksi kun kaikki nukuttiin yöt paremmin kun ei jokaista inahdusta kuullut.

Te tosissaan kuvittelette että lapsi huutaa täällä hysteerisenä monta tuntia. MUTTA NÄIN EI OLE. En jaksa uskoa että kun joutuu yöllä normaalisti itkemään niin aiheuttaisi lapselle mitään pahaa. Me kaikki voimme paremmin kun saamme yöllä nukkua. Ja todellakin kuulen lapseni itkusta milloin kyse on siitä että hän minua tarvitsee, enkä koskaa ole huudattanut hysteeriseksi asti.

 

Yleensä nämä kasvatusoppaita liikaa lukevat hysteeriset kotipsykologit ovat niitä, joilla on vain yksi lapsi, ja koko elämä pyörii sen lapsen ympärillä (ja kaikkien muidenkin ihmisten elämä pitäisi pyöriä juuri heidän lapsensa ympärillä).

Mutta silloin kun pieniä lapsia on monta, ja samalla pitää hoitaa koti, eläimet ja vaikka vielä vanhuksetkin, niin lapsen pitäminen pumpulissa ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Jos pienen opettelun seurauksena sekä vanhemmat, että lapsi nukkuvat yönsä paremmin, niin ei se yleensä ole lapselle mitenkään haitallista, päinvastoin. Varsinkin kun ap korosti, että mistään huudattamisesta ei ole kyse.

 

Ei tietenkään ole väärin. Mutta kun ne vauvat nukkuis parhaiten vanhempien lähellä ja yölliset heräilyt ois helppo hoitaa nousematta sängystä.

Mutta!!!!!!!!!!!!!!! Ongelma meidän kulttuurissa on se, että vauvan paikka nähdään yksin omassa huoneessa öisin. Siitä johtuu nää huudatusunikoulut, koska vauvaa yritetään sopeuttaa yksinnukkumiseen, joka EI OLE BIOLOGISESTI NORMAALIA. Vauvat nukkuu huutamatta useimmiten vanhempiensa vieressä.

Mutta kun ne kaikki vauvat EI nuku vanhempiensa vieressä! Miksi ihmeessä kukaan alkaisi toimivaa systeemiä muuttamaan? Meilläkin on molemmat vauvat kyllä perhepedissä aloittaneet, mutta ei siitä ole mitään tullut. Heräilivät pahimmillaan vartin välein, ja vähintään kerran yössä 1,5-3 tunniksi LEIKKIMÄÄN, kun kerran leikkikaveri oli vieressä. Esikoinen alkoi nukkumaan yöt putkeen yhdellä syötöllä, kun siirrettiin omaan huoneeseensa. Eikä muuten huudatettu yhtään.

 

Siis mikä teidän kaaliin ei mene? Kun lapsen itku on sellaista että hänellä ei todellakaan ole mikään hätä niin ei minun tarvitse sinne mennä! Kun kuulen että itku yltyy niin menen hänen luokseen, hän ei missään vaiheessa edes ole hysteerinen.

Jos lapsella ei ole mikään hätä,niin se ei itke siellä sängyssään ollenkaan.

 

Johan minä nyt sain teidän täydelliset kirjoista oppineet äidit sekaisin. Minä en pelkää sitä että jos lapseni joutuu vähän itkemään että se vaikuttaa hänen tunne-elämäänsä millään tavalla. Koska en halua että lapselleni jää tapa että hän syö vielä 3vuotiaana yöllä koska en tehnyt asialle mitään ajoissa.

Meillä on lapset saaneet "pitkään" syödä öisin tarvittaessa,mutta ovat kyllä oppineet nukkumaan niin etteivät syö enää kolmivuotiaina öisin (sairaana ollessa toki saavat juomista yölläkin jos siltä tuntuu). Vaikka syövät pieninä pidempään yöllä ei se tarkoita että automaattisesti kolmevuotias karjuisiyöllä maitoa.....

 

Minusta tuo on sadistista ja sairasta! Lapsesi on kerran pieni, aika ei koskaan enää palaa .
Meillä valvottiin ensimmäinen vuosi, JOKA yö lapsi heräsi 8-10 kertaa, muttei tullut mieleenkään huudattaa. Ei se vauva vittuuttaan vanhempiaan valveilla pidä :headwall:

Nyt neiti "jo" 1 v 3 kk " ja yöt nukutaan, 12 tuntia per yö . Nyt lapsella on kaikki hyvin ja yöllä nukutaan, aiemmin ei jostain syystä ollut, silloin silittelin ja hyssytin ja tie smitä muuta, mutta pieneen mieleenikään ei päässyt, että jättäisin vauvan yksinään huutamaan .

Mieti ap toimintatapojasi kymmenen vuoden päästä, se lapsi ei tule viereen vaikka pyytäisit . Silloin tuntuu naurettavalta tuo, ettet ollut pienenn vauvan vieressä kun hän sitä kipeimmin tarvitsi...

 

[QUOTE="mies";23313437]Yleensä nämä kasvatusoppaita liikaa lukevat hysteeriset kotipsykologit ovat niitä, joilla on vain yksi lapsi, ja koko elämä pyörii sen lapsen ympärillä (ja kaikkien muidenkin ihmisten elämä pitäisi pyöriä juuri heidän lapsensa ympärillä).

Mutta silloin kun pieniä lapsia on monta, ja samalla pitää hoitaa koti, eläimet ja vaikka vielä vanhuksetkin, niin lapsen pitäminen pumpulissa ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Jos pienen opettelun seurauksena sekä vanhemmat, että lapsi nukkuvat yönsä paremmin, niin ei se yleensä ole lapselle mitenkään haitallista, päinvastoin. Varsinkin kun ap korosti, että mistään huudattamisesta ei ole kyse.[/QUOTE]

joo joo, ap:lla on nyt kuitenkin vain yksi 9 kk ikäinen vauva. Et ei sun perustelus sovi tähän

 

Jos lapsella ei ole mikään hätä,niin se ei itke siellä sängyssään ollenkaan.

Niinkö? Lapsi ei voi siis itkeä esim. kiukkua?

 

Jos lapsella ei ole mikään hätä,niin se ei itke siellä sängyssään ollenkaan.

Olen sitä mieltä että koska lapsi oppi heräilemään tunnin välein pullolle, niin hän vain protestois tätä että pulloa ei enää tule. Kyse ei ole hädästä vaan siitä että ei enää saa maitoa.

 

[QUOTE="vieras";23313477]Minusta tuo on sadistista ja sairasta! Lapsesi on kerran pieni, aika ei koskaan enää palaa .
Meillä valvottiin ensimmäinen vuosi, JOKA yö lapsi heräsi 8-10 kertaa, muttei tullut mieleenkään huudattaa. Ei se vauva vittuuttaan vanhempiaan valveilla pidä :headwall:

Nyt neiti "jo" 1 v 3 kk " ja yöt nukutaan, 12 tuntia per yö . Nyt lapsella on kaikki hyvin ja yöllä nukutaan, aiemmin ei jostain syystä ollut, silloin silittelin ja hyssytin ja tie smitä muuta, mutta pieneen mieleenikään ei päässyt, että jättäisin vauvan yksinään huutamaan .

Mieti ap toimintatapojasi kymmenen vuoden päästä, se lapsi ei tule viereen vaikka pyytäisit . Silloin tuntuu naurettavalta tuo, ettet ollut pienenn vauvan vieressä kun hän sitä kipeimmin tarvitsi...[/QUOTE]

Minusta on sairasta antaa lapsen heräillä kymmenen kertaa yössä vuoden ajan, sen sijaan että selvitettäisiin mikä häntä valvottaa ja sen jälkeen keksittäisiin keino millä hänkin saa nukuttua! Eihän tuo nyt ole lapsen kehityksellekään hyväksi ettei pääse syvään uneen ollenkaan.

 

ihana juttu, että teillä aletaan nukkumaan paremmin. Täällä on kyllä ihmeellisiä "asiantuntiojoita" pilvin pimein, mutta edelleen luottaisin siihen, että oma äiti kyllä usein tietää parhaiten, mikä heille sopii. Itsellä kolme ihan omassa sängyssä ja huoneessakin pienestä nukkunutta muksua, ja ainakaan vielä ei ole kummempia traumoja näkynyt,huolimatta terveydenhoitajan aikoinaan suosittelemasta unikoulusta ja "yö rauhasta", vanhin muksuista jo ihan reipas lukiolainen hyviä unia kaikille, nukkuma järjestelyt ovat mielestäni aina ihan perhe kohtaisia.

 

[QUOTE="vieras";23313477]Minusta tuo on sadistista ja sairasta! Lapsesi on kerran pieni, aika ei koskaan enää palaa .
Meillä valvottiin ensimmäinen vuosi, JOKA yö lapsi heräsi 8-10 kertaa, muttei tullut mieleenkään huudattaa. Ei se vauva vittuuttaan vanhempiaan valveilla pidä :headwall:

Nyt neiti "jo" 1 v 3 kk " ja yöt nukutaan, 12 tuntia per yö . Nyt lapsella on kaikki hyvin ja yöllä nukutaan, aiemmin ei jostain syystä ollut, silloin silittelin ja hyssytin ja tie smitä muuta, mutta pieneen mieleenikään ei päässyt, että jättäisin vauvan yksinään huutamaan .

Mieti ap toimintatapojasi kymmenen vuoden päästä, se lapsi ei tule viereen vaikka pyytäisit . Silloin tuntuu naurettavalta tuo, ettet ollut pienenn vauvan vieressä kun hän sitä kipeimmin tarvitsi...[/QUOTE]

Nyt minä olen sitten jo sairas sadisti! Mitähän vielä.

 

Tässä keskustelussa nyt unohdetaan taas kerran että perhe on kokonaisuus. Ei ole kyse vain pelkästään siitä että vauva tarvitsee äidin lähelleen joka ikinen sekuntti (tämän palstan mukaan). Mielestäni vauvan tarpeita tyydyttämään tarvitaan hyvin nukkunut, tasapainoinen ja onnellinen äiti/isä, mielellään molemmat. Jos tämä vaatii muutaman yön ohjauksen oikeaan suuntaan, niin se ei voi olla vauvalle niin traumaattista kuin täällä väitetään. Paljon vakavampaa lapsen kehityksen kannalta on väsynyt ja mahdollisesti masentunut äiti (en väitä että ap olisi, mutta huonosti nukutut yön ovat äärimmäisen yleinen masennuksen laukaisija tuoreilla äideillä). Mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle. Teidän on ihan turha tulla kertomaan ap:lle että lapsesi traumatisoituu siitä että häntä ohjataan nukkumaan yöllä! Meidän lapsi ei ole nukkunut yhtäkään yötä vieressäni. Ajatelkaa. Meillä kävi juuri niinkuin ap mainitsi että jos olen vieressä, hän herätessään yöllä aikoi leikkimään ja seurustelemaan. Kun olin "piilossa", vaikkakin samassa huoneessa, hän herätessään huomasi ettei täällä olekaan mahdollisuutta seurustella nyt ja jatkoi unia. Varsinainen huudatusunikoulu on jotain ihan muuta, kun mitä ap on toteuttanut. Ap:han on mennyt joka kerta lapsen luo lohduttamaan, ja lapsi oppii että yöllä nukutaan, mikä vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

 

[QUOTE="Jenis";23313484]Niinkö? Lapsi ei voi siis itkeä esim. kiukkua?[/QUOTE]

mikäs sitä keskellä yötä kiukuttais? se et äiti ei tuu??

 

[QUOTE="uskomatonta";23313517]mikäs sitä keskellä yötä kiukuttais? se et äiti ei tuu?? [/QUOTE]

No vaikkapa se, että tahtoisi leikkiä/jutella/seurustella/maitoa/kylpyyn, ja tyhmä äiti väittää että on yö ja pitäisi nukkua. Kas kun kaikki lapset eivät välttämättä ihan heti suoraan ymmärrä, että yö on lepoaikaa, ja se on heille sitten opetettava.

 

[QUOTE="Jenis";23313484]Niinkö? Lapsi ei voi siis itkeä esim. kiukkua?[/QUOTE]


Yöllä? harvemmin lapset tuppaavat yöllä itkemään kiukkua, kyllä yöllä tarpeet on yleensä se läheisyyden kaipuu ja pienemmillä se (rinta)maito nälkään. Ja ei, meillä ei ole vain yhtä lasta vaan kuusi, kun "mies" tuolla ylempänä meinasi että aikaa huudattamattomaan vauvanhoitoon on vain niillä joilla on yksi pieni lapsi.

Toisekseen:kun vauva jaksaa illalla tankata itsensä niin täyteen ettei tarvitse ruokaa kuin aamulla uudelleen,niin vauva kyllä nukkuu sen yön eikä heräile pyytämään maitoa. Pienin on nyt 1v4kk ja on alkanut nukkua yöt läpi.

 

jos äijäs pyörii nii paljon, ni ottakaa vauvan sänky teidän sängyn viereen. vauva nukkuu siinä, eikä tartte pelätä et kukaan jyrään hänen päälle.

ja kuulostaa ihmeelliseltä tuo, et ku olet vauvan kanssa niin paljon yksin, niin siksi koitat vähentää yöheräilyjä huudattamalla. jos yöllä heräillään, eikö päivällä sitten voi nukkua lapsen kanssa samaan aikaan?

ja pakko nyt kertoa, että itse olin hieman yli kaksivuotiaan ja vauvan kanssa ihan yksin, ja siltikään koskaan turvautunut huudattamiseen....

 

joo joo, ap:lla on nyt kuitenkin vain yksi 9 kk ikäinen vauva. Et ei sun perustelus sovi tähän

Et tainnut ymmärtää juttuni pointtia. Tuleeko kaikista maatilallisten suurperheiden lapsista tunnevammaisia, jotka kokevat itsensä hylätyksi? Eikö yhden lapsen äidillä voi olla muuta elämää, jonka takia yöt olisi hyvä nukkua (myös lapsen)?

Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pyhittää koko elämäänsä pariksi vuodeksi siihen, että joka ikinen asia tapahtuu lapsen ehdoilla. Ja silti niistä lapsista kasvaa ihan tasapainoisia ihmisiä.

 

[QUOTE="Jenis";23313530]No vaikkapa se, että tahtoisi leikkiä/jutella/seurustella/maitoa/kylpyyn, ja tyhmä äiti väittää että on yö ja pitäisi nukkua. Kas kun kaikki lapset eivät välttämättä ihan heti suoraan ymmärrä, että yö on lepoaikaa, ja se on heille sitten opetettava.[/QUOTE]


juu, kiukkuahan se silloin on puhutaan nyt kuitenkin 9 kk vauvasta... väität siis, että häntä alkaa ottamaan päähän = kiukuttamaan, jos ei yöllä pääse kylpyyn...

 

Yöllä? harvemmin lapset tuppaavat yöllä itkemään kiukkua, kyllä yöllä tarpeet on yleensä se läheisyyden kaipuu ja pienemmillä se (rinta)maito nälkään. Ja ei, meillä ei ole vain yhtä lasta vaan kuusi, kun "mies" tuolla ylempänä meinasi että aikaa huudattamattomaan vauvanhoitoon on vain niillä joilla on yksi pieni lapsi.

Toisekseen:kun vauva jaksaa illalla tankata itsensä niin täyteen ettei tarvitse ruokaa kuin aamulla uudelleen,niin vauva kyllä nukkuu sen yön eikä heräile pyytämään maitoa. Pienin on nyt 1v4kk ja on alkanut nukkua yöt läpi.

No, sulla voi olla vaikka sata lasta, mutta mun lapsia sulla ei ole Ja he eivät perhepedissä todellakaan heräilleet nälkään tai läheisyyden kaipuuseen, vaan leikkimään. Mun lapset (aattele, ne on yksilöitä!!) ovat olleet niin silkkikorvaisia, etteivät osaa nukkua muualla kuin yksin. Itse olen ihan samanlainen. Ollaanko me nyt jotenkin viallisia?

 

Meillä tuo vieressä nukkuminen ei ainakaan toimi. Kokeiltu on. Lapsi kun herää yöllä ja huomaa että minä olen vieressä niin piristyy ja sitten täällä ei nukuta ainakaan. Ja koska silloin kun mieheni on kotona yötä niin hän pyörii unissaan niin paljon että minäkin saan siinä osumia. Niin ei uskalla silloin lasta viereen ottaa. Ja omaan huoneeseen siirrettiin pienenä siksi kun kaikki nukuttiin yöt paremmin kun ei jokaista inahdusta kuullut.

Te tosissaan kuvittelette että lapsi huutaa täällä hysteerisenä monta tuntia. MUTTA NÄIN EI OLE. En jaksa uskoa että kun joutuu yöllä normaalisti itkemään niin aiheuttaisi lapselle mitään pahaa. Me kaikki voimme paremmin kun saamme yöllä nukkua. Ja todellakin kuulen lapseni itkusta milloin kyse on siitä että hän minua tarvitsee, enkä koskaa ole huudattanut hysteeriseksi asti.

Okei, olette siirtäneet omaan huoneeseen jo pienenä, olettaen parin kk ikäisenä. Toimiko se? No ei, koska lähdit nyt tähän huudatusunikouluun 9 kk iässä. Vauvan tarpeetkin ovat muuttuneet, nyt vauva käy läpi eroahdistusvaihetta. Heräilyt voivat johtuakin siitä, että herää ja huomaa olevansa yksin. Sä luulit, että se johtuu maidosta. Voihan sillä loppuyöstä olla nälkäkin.

Vauva herää täydellisesti lähelläsi, koska tilanne on hänelle uppo outo. Mutta mitä, jos ottaisitte sivuvaunuun vauvan? Sä jaksaisit paremmin, koska ei tarvi nousta ylös. Noin kolmessa viikossa vauva tottuisi siihen, että sä nukut siinä vieressä hänen herätessään. Sit se menis siihen, ett kun vauva havahtuu hereille, hän katsoo, että olet siinä ja jatkaa uniaan ketään herättämättä. Teillä ois kaikilla tilaa.

Sit ku vauvas kasvaa ja laitatte lastensänkyyn, siitähän ne ongelmat tulee, ainaki sun asenteella. Sit teillä on iltarallit iltaisin ja öisin se lapsi tulee teidän sänkyyn turvaa hakemaan, koska sitä pelottaa nukkua yksin. Sit teillä ei silloinkaan kukaan nuku hyvin. Mieti nyt tarkkaan.