Unikoulu toimi!:)

["Jenis"]

[QUOTE="uskomatonta";23313548]juu, kiukkuahan se silloin on puhutaan nyt kuitenkin 9 kk vauvasta... väität siis, että häntä alkaa ottamaan päähän = kiukuttamaan, jos ei yöllä pääse kylpyyn... [/QUOTE]

No mä en itse asiassa puhunut vauvasta mitään, vaan lapsista yleensä ja siitä mistä muusta syystä yöllä voi kiukuta, kuin äidin kaipuusta.

 

[mikä estää??]

[QUOTE="mies";23313541]Et tainnut ymmärtää juttuni pointtia. Tuleeko kaikista maatilallisten suurperheiden lapsista tunnevammaisia, jotka kokevat itsensä hylätyksi? Eikö yhden lapsen äidillä voi olla muuta elämää, jonka takia yöt olisi hyvä nukkua (myös lapsen)?

Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pyhittää koko elämäänsä pariksi vuodeksi siihen, että joka ikinen asia tapahtuu lapsen ehdoilla. Ja silti niistä lapsista kasvaa ihan tasapainoisia ihmisiä.[/QUOTE]

Kerro mulle, mikä estää suurperheellisen äidin nukkumista vauvan kanssa YÖLLÄ???? Miksi sen äidin täytyis ravata öisin toisessa huoneessa, kun vieressä nukkuva vauva olis helpompi?

 

[Hannaliina]

Tässä keskustelussa nyt unohdetaan taas kerran että perhe on kokonaisuus. Ei ole kyse vain pelkästään siitä että vauva tarvitsee äidin lähelleen joka ikinen sekuntti (tämän palstan mukaan). Mielestäni vauvan tarpeita tyydyttämään tarvitaan hyvin nukkunut, tasapainoinen ja onnellinen äiti/isä, mielellään molemmat. Jos tämä vaatii muutaman yön ohjauksen oikeaan suuntaan, niin se ei voi olla vauvalle niin traumaattista kuin täällä väitetään. Paljon vakavampaa lapsen kehityksen kannalta on väsynyt ja mahdollisesti masentunut äiti (en väitä että ap olisi, mutta huonosti nukutut yön ovat äärimmäisen yleinen masennuksen laukaisija tuoreilla äideillä). Mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle. Teidän on ihan turha tulla kertomaan ap:lle että lapsesi traumatisoituu siitä että häntä ohjataan nukkumaan yöllä! Meidän lapsi ei ole nukkunut yhtäkään yötä vieressäni. Ajatelkaa. Meillä kävi juuri niinkuin ap mainitsi että jos olen vieressä, hän herätessään yöllä aikoi leikkimään ja seurustelemaan. Kun olin "piilossa", vaikkakin samassa huoneessa, hän herätessään huomasi ettei täällä olekaan mahdollisuutta seurustella nyt ja jatkoi unia. Varsinainen huudatusunikoulu on jotain ihan muuta, kun mitä ap on toteuttanut. Ap:han on mennyt joka kerta lapsen luo lohduttamaan, ja lapsi oppii että yöllä nukutaan, mikä vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

Yhdessä vaiheessa olin todella väsynyt ja ehkä hieman jopa masentunut. Juuri siksi että en saanut yöllä nukkua. Olin illalla väsynyt kun kävin nukkumaan, yöllä heräsin puolen tunnin - tunnin välein antamaan maitoa ja aamulla kun noustiin niin olin väsynyt ja vain itkin kaiken ajan mitä olin lapsen kanssa yksin. Silloin en olisi jaksanut alkaa tätä unikoulua koska halusin vain äkkiä takasin nukkumaan koska tiesin että kohta hän herää taas. Nyt olen taas pirteämpi niin päätin että nyt on oikea hetki, koska en halua palata siihen että en pysty nauttimaan lapsestani lainkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jenis";23313495]Minusta on sairasta antaa lapsen heräillä kymmenen kertaa yössä vuoden ajan, sen sijaan että selvitettäisiin mikä häntä valvottaa ja sen jälkeen keksittäisiin keino millä hänkin saa nukuttua! Eihän tuo nyt ole lapsen kehityksellekään hyväksi ettei pääse syvään uneen ollenkaan.[/QUOTE]

Voi kuule...Syitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, niitä koskaan löytämättä.
Silti olen äärimmäisen tyytyväinen toimintatapaani. Vuosi meni näin jälkeenpäin katsottuna hurjan nopeasti, se on yksi kissankakka ihmiselämässä. Miksi hommata lapsia ollenkaan, jos haluaa täydet yöunet? Tiedossa on, että lapsi VOI valvottaa, vaikka joka yö.

Pieni vauva ei ole "tuhma" tai tottelematon. Mieti itsesi kohdalle, jos sinut lukittaisin yksinäiseen huoneeseen, häkkisänkyyn ja sinulla olisi VAIKKAPA, ESIMERKIKSI kovat kivut, pelkäisit, sinua surettaisi joku muu asia ja haluaisit jättiläisen sinua lohduttamaan, silittämään, antamaan lääkettä, olemaan vain läsnä, MILTÄ sinusta tuntuisi, jollei huutoasi otettaisi kuuleviin korviinsa, jättiläinen olisi ja pysyisi poissa... (vertauskuvani jättiläinen on siis aikuinen vauvann silmissä ), ellei sitä joku vielä tajunnut )

 

[kyse]

Olen sitä mieltä että koska lapsi oppi heräilemään tunnin välein pullolle, niin hän vain protestois tätä että pulloa ei enää tule. Kyse ei ole hädästä vaan siitä että ei enää saa maitoa.

Kyse on siitä, että vauvas 9 kk ikäinen on yksin yöllä herättyään. Siinä se ongelma on. Ja sun asentees.

 

[Lokkii]

[QUOTE="Jenis";23313564]No, sulla voi olla vaikka sata lasta, mutta mun lapsia sulla ei ole Ja he eivät perhepedissä todellakaan heräilleet nälkään tai läheisyyden kaipuuseen, vaan leikkimään. Mun lapset (aattele, ne on yksilöitä!!) ovat olleet niin silkkikorvaisia, etteivät osaa nukkua muualla kuin yksin. Itse olen ihan samanlainen. Ollaanko me nyt jotenkin viallisia?[/QUOTE]

Miunkin lapset nukkuu pääasiassa yksin,mutta ei niitä ole huudattamalla tarvinnut siihen opettaa, se tässä oli pointtina.

 

["vieras"]

Yhdessä vaiheessa olin todella väsynyt ja ehkä hieman jopa masentunut. Juuri siksi että en saanut yöllä nukkua. Olin illalla väsynyt kun kävin nukkumaan, yöllä heräsin puolen tunnin - tunnin välein antamaan maitoa ja aamulla kun noustiin niin olin väsynyt ja vain itkin kaiken ajan mitä olin lapsen kanssa yksin. Silloin en olisi jaksanut alkaa tätä unikoulua koska halusin vain äkkiä takasin nukkumaan koska tiesin että kohta hän herää taas. Nyt olen taas pirteämpi niin päätin että nyt on oikea hetki, koska en halua palata siihen että en pysty nauttimaan lapsestani lainkaan.

Ja sulle ei tullu mieleen, että ois helpompaa, ku vauva ois vaikka sivuvaunussa sun lähellä? Tottakai sä olet uuvuksissa, jos nouset jalkeille ja ryntäät toiseen huoneeseen kymmeniä kertoja yöllä.

 

["noh"]

[QUOTE="Jenis";23313439]Mutta kun ne kaikki vauvat EI nuku vanhempiensa vieressä! Miksi ihmeessä kukaan alkaisi toimivaa systeemiä muuttamaan? .[/QUOTE]

ap:lla ei ole toimivaa tapaa, koska yksin nukkuva vauva herää kokoajan öisin itkemään.

 

["mies"]

Kerro mulle, mikä estää suurperheellisen äidin nukkumista vauvan kanssa YÖLLÄ???? Miksi sen äidin täytyis ravata öisin toisessa huoneessa, kun vieressä nukkuva vauva olis helpompi?

Tämä keskustelu lähti unikoulusta, ei perhepedistä. Niin äidit kuin lapsetkin ovat erilaisia, aina vieressä nukkuminen ei ole mahdollista. Syitä tähän voi olla monia, eikä niillä nyt ole mitään merkitystäkään tässä asiassa. Kyse oli siitä, että kannattaako joissakin tilanteissa lapsi opettaa nukahtamaan itsekseen ja nukkumaan yöt. Omasta mielestäni joissakin tilanteissa se kannattaa, eikä tällaista vanhempaa pitäisi mustavalkoisesti tuomita.

 

[kitilii]

Kylläpäs tästä aikamoinen keskustelu tuli!
On todellakin kummallista, miksi niin kovasti kyseenalaistetaan äidin vaistoa omaan lapseensa. Kyllä lapsi saa itkeä, eri asia miten itkee. Itse en kannata tätä hysteerisenä itkemistä, mutta kyllä meillä kitistään ja itkeskellään. Nytkin vauva kitisee sängyssä (yrittää nukahtaa) enkä mene sen luokse. Sitten jos pojan ääni kellossa muuttuu hätäiseksi niin lähden tarkistamaan tilanteen.
Ja en todellakaan usko että tälläinen kasvatustapa on väärin ja lapselle jää siitä ikuiset traumat.

Meillä vauva heräili samassa huoneessa miehen kuorsaukseen, minun hajuun, vessassa käyntiin, rakasteluun yms. ei puhettakaan että olisi voinut vieressä nukkkua. Kyllähän kahden viikon ikäinen vauva nukkuu missä vaan mutta meidän puolivuotias ei.

Vanhemmilla on erillaiset motivaatiot, miksi haluavat vauvan nukkuvan koko yön. Itse olin todella väsynyt ja tiesin meneväni töihin parin kuukauden päästä ja halusin vauvan nukkuvan yönsä kunnolla ennen kuin palaan työelämään.
JOtkut haluavat vauvan yöhoitoon ja baanalle.

Ne joilla on aikaa ja enerkiaa passata vauvaansa yöllä niin siittä vaan.
Meillä "unikoulu" onnistui kuitenkin kivuttomasti ja nopeasti ja nyt on vauva sekä vanhemmat todella tyytyväisiä.

 

["vvv"]

[QUOTE="mies";23313662]Tämä keskustelu lähti unikoulusta, ei perhepedistä. Niin äidit kuin lapsetkin ovat erilaisia, aina vieressä nukkuminen ei ole mahdollista. Syitä tähän voi olla monia, eikä niillä nyt ole mitään merkitystäkään tässä asiassa. Kyse oli siitä, että kannattaako joissakin tilanteissa lapsi opettaa nukahtamaan itsekseen ja nukkumaan yöt. Omasta mielestäni joissakin tilanteissa se kannattaa, eikä tällaista vanhempaa pitäisi mustavalkoisesti tuomita.[/QUOTE]

YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

[Hannaliina]

Tämä meidän järjestely toimi kuulkaas pitkän aikaa että lapsi nukkuu eri huoneessa. Mutta sitten yöheräämiset alkoi. Varmaankin siksi että lapsi oppi niin aikaisin konttaamaan ja nousemaan ylös. Silloin sen ymmärsin. Mutta on se kamalaa kun meillä nyt nukutaan sitten paremmin siksi että olen antanut lapseni itkeä!

Kertokaa mikä minun asenteessani on vialla? Se että en tee samoin kuin te? Siksi että olen löytänyt hyvän keinon millä nukumme kaikki paremmin yöllä?

 

[klk]

Voi ristus mimmosta pätemistä. Jos tenava nyt nukkuu niin hyvä. Mitään vammoja se ei tuosta sielulleen saa.
Toisinaan yöheräämiset loppuu kun saa illalla vähän jämäkämmän ruuan.

 

[hohh]

Ajatus siitä, että jo vauvan pitäisi olla "itsenäinen", on väärä. Se, että vauvan tarpeet täytetään ja että hän saa siirtyä kehitysvaiheesta toiseen silloin, kun on itse siihen valmis, auttaa häntä kasvamaan itsenäiseksi.

”Jokaisella vaiheella lapsen elämässä on tarkoituksensa. Jos voimme vastata lapsen tarpeisiin oikealla tavalla jokaisessa kehitysvaiheessa, hän voi siirtyä eteenpäin.”

Kun vauvat ja pikkulapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja kun heidän tarpeensa on tyydytetty, heillä on vähemmän tarvetta esim. marista, huutaa tai takertua vanhempiinsa.

Vauvan jättäminen yksin huutamaan on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.

 

["mies"]

Kertokaa mikä minun asenteessani on vialla?

Ei yhtään mikään. Kuulostat terveeltä ihmiseltä, joka osaa suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Monesta muusta kirjoittajasta ei valitettavasti voi sanoa samaa.

 

[näin]

Mun keskimmäisen opetin pois yösyötöiltä kun se oli 9kk sen takia että se alkoi vaatia tissiä puolen tunnin välein enkä jaksanu niin tiuhaa tahtia. Vauva söi päivällä 5 isoa ateriaa plus tissimaitoa joten nälästä ei ollu kyse vaan siitä et ois halunnu nukkua tissi suussa. Mutta mä tein sen niin, että vauva nukkui mun vieressä(kuten oli siihenki asti nukkunu) ja kun heräsi niin silittelin sitä ja pidin kädestä kii kunnes nukahti uudestaan. se ei yhtään kertaa alkanu varsinaisesti ees itkeä, pientä vinkumista ja nukahti uudestaan. 3 yön jälkeen nukkui heräämättä yön yli vaikka edelleenkin nukkui perhepedissä. Nyt lapsi on 3,5v ja nukkunut reilu vuoden omassa huoneessaan, menee illalla mielellään nukkumaan ja nukkuu koko yön heräämättä omassa huoneessaan. Ei laukkaa meidän sänkyyn yöllä. Mielestäni tämä oli suht lempeä tapa. En olisi muutoin ees "unikouluttanu" mutta herääminen puolen tunnin välein oli liian raskasta mulle, 2-3 yösyöttöä ois vielä menny ihan ok.

Mun kuopus on nyt 8kk vanha eli melkein saman ikäinen kuin ap:lla ja musta ois ihan hirveetä jos joutuisin antaa sen huutaa TUNNIN. Musta tunti on ihan liikaa, ainakin jos se pitää yksin itkeä. En voi kyllä ymmärtää ap:n tapaa. Eikö ois ollu muuta keinoa? Kuinka usein vauvasi heräs yöllä, etkö ois voinu vielä hetken oottaa?

 

[Aamen]

[QUOTE="vieras";23313423]Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla. Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.[/QUOTE]

Aamen.

 

[Hannaliina]

Mun keskimmäisen opetin pois yösyötöiltä kun se oli 9kk sen takia että se alkoi vaatia tissiä puolen tunnin välein enkä jaksanu niin tiuhaa tahtia. Vauva söi päivällä 5 isoa ateriaa plus tissimaitoa joten nälästä ei ollu kyse vaan siitä et ois halunnu nukkua tissi suussa. Mutta mä tein sen niin, että vauva nukkui mun vieressä(kuten oli siihenki asti nukkunu) ja kun heräsi niin silittelin sitä ja pidin kädestä kii kunnes nukahti uudestaan. se ei yhtään kertaa alkanu varsinaisesti ees itkeä, pientä vinkumista ja nukahti uudestaan. 3 yön jälkeen nukkui heräämättä yön yli vaikka edelleenkin nukkui perhepedissä. Nyt lapsi on 3,5v ja nukkunut reilu vuoden omassa huoneessaan, menee illalla mielellään nukkumaan ja nukkuu koko yön heräämättä omassa huoneessaan. Ei laukkaa meidän sänkyyn yöllä. Mielestäni tämä oli suht lempeä tapa. En olisi muutoin ees "unikouluttanu" mutta herääminen puolen tunnin välein oli liian raskasta mulle, 2-3 yösyöttöä ois vielä menny ihan ok.

Mun kuopus on nyt 8kk vanha eli melkein saman ikäinen kuin ap:lla ja musta ois ihan hirveetä jos joutuisin antaa sen huutaa TUNNIN. Musta tunti on ihan liikaa, ainakin jos se pitää yksin itkeä. En voi kyllä ymmärtää ap:n tapaa. Eikö ois ollu muuta keinoa? Kuinka usein vauvasi heräs yöllä, etkö ois voinu vielä hetken oottaa?

Se ei itkeny koko tuntia yksin! Kirjoitin jo avaukseen että kun itku yltyy niin menin silittelemään. Mulle nouvolassa sanottiin että sitkeimmät huutaa selkä kaarrella kaks tuntia vaikka pitäisit koko ajan sylissä. Lapsi heräs tunnin välein ja rauhottu vaan pullolle, ei auttanu tutti, ei silittely. Miks mun olisi pitänyt odottaa? Kun nyt nukutaan kaikki paremmin.

 

[vaisto??]

Kylläpäs tästä aikamoinen keskustelu tuli!
On todellakin kummallista, miksi niin kovasti kyseenalaistetaan äidin vaistoa omaan lapseensa. Kyllä lapsi saa itkeä, eri asia miten itkee. .

öh mikä vaisto?

 

["-p-"]

kertokaas mulle sitten miksi mun vauva (6kk) pitää aina nukahtaessaan saman kitinän ja ölinän vaikka nukkuisin vieressä? siis hänellä on tapana tällainen itkunsekainen (ei itke, mutta kitisee, huom!) "unilaulu", ihan sama vaikka hän nukahtaisi itsekseen pinnasänkyyn tai olen koko ajan vieressä. niinkuin tässä ketjussa on jo sata kertaa sanottu, niin äiti kyllä tunnistaa lapsensa ääntelyn, ja kaikki ääntely ei ole sellaista, jonka takia pitäisi mennä vauvaa hyysäämään. olen myös huomannut, että jos kesken tämän ölinän menen esim. tuttia laittamaan suuhun, niin vauva häiriintyy ja unentulo kestää vieläkin kauemmin.

 

[Hannaliina]

[QUOTE="mies";23313728]Ei yhtään mikään. Kuulostat terveeltä ihmiseltä, joka osaa suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Monesta muusta kirjoittajasta ei valitettavasti voi sanoa samaa.[/QUOTE]

Kiitos!!! Ja musta tuntuu että monen kirjoittajan ymmärryksessä tai lukutaidossa on jotain vikaa.

 

["vieras"]

Se ei itkeny koko tuntia yksin! Kirjoitin jo avaukseen että kun itku yltyy niin menin silittelemään. Mulle nouvolassa sanottiin että sitkeimmät huutaa selkä kaarrella kaks tuntia vaikka pitäisit koko ajan sylissä. Lapsi heräs tunnin välein ja rauhottu vaan pullolle, ei auttanu tutti, ei silittely. Miks mun olisi pitänyt odottaa? Kun nyt nukutaan kaikki paremmin.

Usko pois, tämä on tilapäistä ja kohta vauvas huutaa heti hysteerisesti herättyään, koska olet huudattanu sitä. Vaikka et hysterisyyteen saakka. Mutta silti. Ei sun ois pitäny mitään odottaa, vaan muuttaa vauvan nukkumispaikkaa, niin että rauhoittelut käy maaten. Ei pulloa öisin, mutta läsnäolo. Helpompaa sulle ja vauvalle. Sekä jatkoa ajatellen.

Sun seuraavat ongelmat tulee olee nää: vauva alkaa viimeistään parin viikon kuluttua heräilee uudelleen ja häntä on vaikeampi rauhoittaa, koska ymmärtää päivä päivältä paremmin tuon, että hänet jätetään yksin huoneeseen. Sä tulet olemaan vielä väsyneempi, koska joudut nousee jalkeille öisin ja vauva valvoo pitempiä pätkiä yöllä.

Sit ku vauva pääsee pinnasängystä pois, niin sitten sulla on taas ongelma. Ekaks iltanukutus ja sit öisin se tulee viereen hakee sen vauva-ajan puuttuneen turvan.

 

[näin]

Se ei itkeny koko tuntia yksin! Kirjoitin jo avaukseen että kun itku yltyy niin menin silittelemään. Mulle nouvolassa sanottiin että sitkeimmät huutaa selkä kaarrella kaks tuntia vaikka pitäisit koko ajan sylissä. Lapsi heräs tunnin välein ja rauhottu vaan pullolle, ei auttanu tutti, ei silittely. Miks mun olisi pitänyt odottaa? Kun nyt nukutaan kaikki paremmin.

Sylissä itkeminen onkin eri kuin yksin sängyssä, silittelyistä huolimatta.

 

["-p-"]

[QUOTE="-p-";23313816]kertokaas mulle sitten miksi mun vauva (6kk) pitää aina nukahtaessaan saman kitinän ja ölinän vaikka nukkuisin vieressä? siis hänellä on tapana tällainen itkunsekainen (ei itke, mutta kitisee, huom!) "unilaulu", ihan sama vaikka hän nukahtaisi itsekseen pinnasänkyyn tai olen koko ajan vieressä. niinkuin tässä ketjussa on jo sata kertaa sanottu, niin äiti kyllä tunnistaa lapsensa ääntelyn, ja kaikki ääntely ei ole sellaista, jonka takia pitäisi mennä vauvaa hyysäämään. olen myös huomannut, että jos kesken tämän ölinän menen esim. tuttia laittamaan suuhun, niin vauva häiriintyy ja unentulo kestää vieläkin kauemmin.[/QUOTE]

nostan tämän kysymykseni. vastatkaa nyt joku teistä supermammoista, kun näytätte tietävän kaiken.

 

["supermamma"]

[QUOTE="-p-";23313887]nostan tämän kysymykseni. vastatkaa nyt joku teistä supermammoista, kun näytätte tietävän kaiken.[/QUOTE]

no tuo on eri asia, kun on vieressä. Vauva voi pitää tuollaista ölinää, ennenkuin nukahtaa. Kun vauva herää yöllä, niin parasta olisi, että äiti on vieressä eikä kenenkään tarvi nousta eikä huutaa.