Miksi lihavaa saa kiusata/haukkua?

["vieras"]

Mua on kiusattu vaikka mistä, juu aikuisenakin työpaikalla. Aina löytyy jotain mikä ei jotain ihmistä miellytä. Mua on kiusattu mm. pisamista, ujoudesta, liian positiivisesta elämänasenteesta, ulkonäöistä esim. on kutsuttu siaksi ja työpaikalla kysytty onko rumuudesta haittaa yms.. Nyt olen onneksi saanut elää ilman mitään nälvintää kuutisen vuotta ja uudessa työpaikassakin on kivaa!! Semmosta se on.

 

[Saraldo]

[QUOTE="vieras";23311280]Mua on kiusattu vaikka mistä, juu aikuisenakin työpaikalla. Aina löytyy jotain mikä ei jotain ihmistä miellytä. Mua on kiusattu mm. pisamista, ujoudesta, liian positiivisesta elämänasenteesta, ulkonäöistä esim. on kutsuttu siaksi ja työpaikalla kysytty onko rumuudesta haittaa yms.. Nyt olen onneksi saanut elää ilman mitään nälvintää kuutisen vuotta ja uudessa työpaikassakin on kivaa!! Semmosta se on.[/QUOTE]

No tässä oli kyllä aika kaikenkattava esimerkki siitä, että kiusaaja löytää sen syyn kiusata ihan mistä vaan, jos niin on päättänyt. Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu?! Onko sillä tosiaan missio tehdä kaikista sellaisia kuin itse haluaisi vai onko sillä vaan niin paha olo itsellä, että pitää purkaa sitä muihin? Työpaikoillakin pitäisi olla joku pakollinen työilmapiirikysely ja laki jonka mukaan työpaikan on puututtava kiusaamiseen ja viimeisenä keinona työnantajalla olisi velvollisuus erottaa kiusaaja. Mutta työpaikoilla tuntuu olevan sama meininkin kuin kouluissakin. Ennemmin kehotetaan kiusattua vaihtamaan työpaikkaa tai koulua kuin että erotettais se kiusaaja.

 

["Minna"]

Lihava tai laiha, pitkä tai pätkä.... Ei kuulu muille. Lihavana ihmisenä mä en ole koskaan kommentoinut kenenkään laihuutta. Enkä myöskään pätkänä kenenkään pituutta. Vaan eipä ole mullekaan kukaan koskaan huomauttanut mun lihavuudestani Jokainen voi tietysti ajatella mitä haluaa ja varmasti suurin osa tapaamistani ihmisistä ainakin mielessään päivittelee mun kilojani, mutta fiksut ihmiset osaavat pitää ajatuksensa itsellään. Jokainen lihava ihminen tietää taatusti olevansa lihava. Se on sama kun sanoisi tummaihoiselle, että "hei oleksä huomannut että sulla on melko tumma hipiä".

Viisaita sanoja ja ihanasti olit lapsesikin kanssa asiasta keskustellut. Olisipa useampi yhtä fiksu kuin sinä

 

[Kais]

Tarviaako sitä ketään haukkua? Mun puolesta jokainen saa näyttää ja painaa miltä haluaa.=)
Miulla on ylipainoo,mutten lähe haukumaan hoikkia tai alipainoisia,lyhyviä tai pitkiä tai vaikka punapäitä.Terveysriskejä on sekä ylipainossa että alipainossa,mutta jokainen kantakoon itsensä.
Haukkujat löytää aina syitä haukkua,oli ihminen sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa.

 

[Saraldo]

[QUOTE="Minna";23311365]Viisaita sanoja ja ihanasti olit lapsesikin kanssa asiasta keskustellut. Olisipa useampi yhtä fiksu kuin sinä [/QUOTE]

Kiitos :hug:! Mä toivon todella, ettei mun lapsesta tule muita ihmisiä arvosteleva mäntti. Ei pidä tuijottaa pelkästään omaa napaa, mutta ei myös tarvitse puuttua asioihin mitkä ei itselle kuulu.

 

["vieras"]

No tässä oli kyllä aika kaikenkattava esimerkki siitä, että kiusaaja löytää sen syyn kiusata ihan mistä vaan, jos niin on päättänyt. Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu?! Onko sillä tosiaan missio tehdä kaikista sellaisia kuin itse haluaisi vai onko sillä vaan niin paha olo itsellä, että pitää purkaa sitä muihin? Työpaikoillakin pitäisi olla joku pakollinen työilmapiirikysely ja laki jonka mukaan työpaikan on puututtava kiusaamiseen ja viimeisenä keinona työnantajalla olisi velvollisuus erottaa kiusaaja. Mutta työpaikoilla tuntuu olevan sama meininkin kuin kouluissakin. Ennemmin kehotetaan kiusattua vaihtamaan työpaikkaa tai koulua kuin että erotettais se kiusaaja.

Mun kohdalla kyse oli pomosta. Joka inhos mun ulkonäköä, sitä et tulin maalta ja tietyltä alueelta (olin työharjoittelussa Helsingissä), lisäksi ajattelin liian positiivisesti elämästä ja sit olin liin ujo ja hiljainen. Mut kyl vähemmästäkin menee lukkoon kun pitää joka päivä töissä jännittää et mitähän se nyt sanoo. Kävin kuitenkin harjoittelun loppuun, mut traumat jäi.

Lisäksi kännikaloilta ja tuntemattomilta ihmisiltäkin saadut kommentit on toisinaan aika raadollisia esim. ei ole kiva baarissa kuulla et rinnat on mun paraspuoli, tai et kuinka tuon näköisiä päästetään baariin. Huoh. En tiiä miksi oon saanut elämäni aikana todella paljon kritiikkiä pelkästä olemassaolosta.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";23310859]Miten niin ei ole sopivaa huomauttaa? Itsekin olen joutunut potilailleni huomauttamaan kiloistaan ja yhä enemmän nämä huomautettavat potilaat ovat nuorempia.[/QUOTE]

Mä taas reilusti ylipainoosena syöpäsairaana potilaana sain sairaanhoitajalta moitteita kun olin viikon aikana laihtunut n.7kg. Kun ei kuulemma saa hoitojen aikana laihtua.

Että voi näinkin olla tilanne.

 

["vieras"]

Mä en ole koskaan ollut lihava, mutta lihoin kyllä kymmenen kiloa kun olin masentunut. Hain lohtua syömisestä ja linnottauduin kotiin herkkujen kanssa, syöminen toi turvallisuudentunnetta. Lisäksi mulla oli lääkitys, joka entisestään lisäsi ruokahalua ja lihotti.

Jossain vaiheessa se masennus helpotti ja loppujen lopuksi sain itseäni niskasta kiinni ja pudotettua ylimääräiset kilot. No sehän meni sitten överiksi ja laihdutin itseni ihan olemattomiin. Syömishäiriötä mulla ei koskaan diagnosoitu, kun en hakenut apua, mutta sellainen mulla kuitenkin mitä ilmeisimmin oli.

Nykyään mulla on homma ihan kivasti hanskassa ja olen normaalipainoinen, hoikka ja urheilullinen. Silti mun elämässä paino ja ruoka on edelleen turhan isossa roolissa ja hallitsee ajatuksia liikaa. Ihan turha ilkkua, miten syömishäiriöt ja ahmimishäiriöt on muka ihan paskapuhetta ja tekosyitä. Mä ymmärrän täysin ihmisiä, joille ruoka on ongelma ja jotka kikkailee sen kanssa hallitakseen elämäänsä ja säädelläkseen tunteitaan. Toisilla se menee toiseen ääripäähän kuin toisilla ja aiheuttaa lihomista, toisilla taas kuihtumista olemattomiin. Samat asiat siellä silti usein on taustalla.

Jos itselle ruoka ja syöminen on ongelmattomia asioita, on tietty aika vaikea tajuta sellaisia, joille ne eivät ole. Se on oikeasti hajottavaa, kun jokapäiväiseen asiaan, jota tarvitsee elääkseen, suhtautuu niin kahtiajakoisesti. Toisaalta se on turvallista, ihanaa ja lohduttavaa, toisaalta taas pahin vihollinen, joka aiheuttaa itkua ja hammasten kiristelyä ja jota pitäisi kaihtaa.

 

[Margaret82]

Vaikka ite sairaus ei sitä lihomista aiheuttaiskaan, niin ne lääkkeet voi tehä sen. Itellä oli tilanne, et lääkkeet turvotti=>aloin kikkailemaan suolan ja rasvan kera =>stressi=>lääkemäärää nostettiin=>haittavaikutuksena en tuntenut kylläisyyttä=>ahmin ruokaa=>lihoin.

Et kannattaa miettiä ennen kuin menee aukomaan kellekään päätään toisen ulkonäöstä... Siellä voi takana olla pitkä ketju eri asioita, mitä voi omalla "tölväisyllään" pahentaa...

Onneks omalla kohalla tilannetta helpotti se, että sain jättää lääkkeet pois, syöminen normalisoitui, aloin liikkumaan ja laskemaan syömisiäni sen verran, etten ahmi päivässä hirveitä määriä ruokaa. -10 kg tällä hetkellä vähemmän kuin vuosi sitten!