Ballerina Bolero Hei
! Kiva kuulla sinusta =)! Kiitos pahoittelusta :heart:, kyllä tää rankkaa onkin, niin kuin tiedät! Odottamista odottamista, juuri niin kuin kuvailit.
Näin jälkeenpäin muistelen, että ekalla kerralla en osannut odottaa kumpaakaan; en pelätä negaa, enkä odottaa plussaa. Se oli enemmänkin uteliaisuutta. Muistan selvästi sen fiiliksen kun testasin: en tosiaan osannut odottaa yhtään mitään; aivan kuin pää olis ollut tyhjä. Kun näin sen plussan silloin siinä testissä, ajattelin vaan etta Aijaa, oon raskaana. Osasin iloita siitä vatsa päiviä myöhemmin (ilmeisesti käsitin asian vasta viiveellä). Mutta enhän voi tietää miten olisin reagoinut jos se olis ollut nega.
Toisella kerralla, sen kkm:n jälkeen, olin jo valmiiksi asennoitunut negaan, ja muistelisin, että pettymys ei ollut niin suuri kuin nyt. Luultavasti tää kolmas kerta sattui/sattuu siksi niin paljon, koska tää oli viimeinen kerta. Onhan meillä ne kaks pakkasukkoa vielä, mutta en osaa ajatella että niistä mitään tulis. Oon jo tavallaan luovuttanut ja nyt nieleskelen katkeria kyyneleitä ja möykkyä kurkussa, koitan käsittää että tää oli tässä; musta ei tuu äitiä ikinä.
Hyvä että sulla on työ, lapset ja normaali arkielämä, jotka on auttaneet sua pääsemään pettymyksistä yli. Ballerina Bolero, lähetän sun sieluun ja sydämeen paljon rauhaa ja levollista mieltä ja ennen kaikkea valtaisasti onnea hoidon onnistumiseen! Musta olis tietysti mukavaa kuulla susta joka päivä =), mutta on ymmärrettävää jos koitat pysyä pois täältä palstalta. Täällä me kuitenkin ollaan ja ootetaan kuulevamme susta, ja toivottavasti saadaan kuulla hyviä uutisia :heart::heart::heart::heart::heart:.
(Muistattekos muuten sen Arvi Lindin kappaleen Hyviä Uutisia? Aloin parkua töyttä kurkkua kuullessani sen ekan kerran, se kolahti.)
Kiitos sanoistasi ja voimalähetyksestäsi, tuellasi on suuri merkitys :heart:.
P.S. Oon aikaisemminkin kirjoittanut katkeruudesta. Oma katkeruuteni on sellaista, että oon vihainen koko maailmalle, koska ei ole ketään jota voisi syyttää. Ei ole ketään jolle voisi olla vihainen, voi vain olla vihainen, pettynyt, surullinen jne., tuntea noita tunteita.
Oon katkera(siis vihainen, pettynyt, surulline ym.) että mulla meni pieleen, mutta en haluaisi että muilla menee pieleen. Muiden epäonnistumiset tuntuu lähes yhtä pahalta kuin oma. On helpompi kestää oma pettymys, jos muut onnistuu, koska se todistaa, että maailmassa on hyvääkin. Oon tosi huono ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi, mutta josko joku tästä jotain tajuaa. Toivon kaikille kaikkea hyvää :heart:.
