Miksi äiti haluaa lapsen erossa itselleen ja miksi hän lapsen myös yleensä saa?

["Tiina"]

Tämä ajatus tuli mieleeni näistä keskusteluista, joissa taistellaan äidin ja isän tasavertaisuudesta vauvan hoitajana. Jos vauva/lapsi todellakin olisi tasavertaisesti äidin ja isän, niin eikö erotilanteessa lapsi annettaisi isälleen yhtä usein, kuin äidilleen.

Miksi äidit vaativat lapsen itselleen ja taistelevat siitä kynsinhampain? Mistä tämä tilanne juontaa juurensa, jos äiti vanhempana ei ole se ykkönen vauvalle edes äitien itsensä mielestä?

 

[Huspati Huta]

Aika usein on niin, ettei toinen osapuoli halua lasta kokoaikaisesti kanssaan asumaan, etenkin jos kyse on pettämisestä ja sen vuoksi suhteesta lähtemisestä. Uuteen suhteeseen syöksyessä ne entisen perheen lapset usein jäävät ainakin aluksi taka-alalle. Ja jätetty osapuoli tuntee (ehkä oikeutetustikin) että lapset nyt ainakin jäävät hänelle, jos puoliso lähteekin.

 

[Tönt]

jos tasavertasia ollaan niin pitäisi mennä fifty-fifty.

 

[jaa..]

Olisko kuitenkin meidän naisten yksi perusominaisuuksia, se että tiukan paikan tullen taistelemme miehiä tiukemmin omien lapsiemme puolesta. Itse ainaki huomaan ajavani lapsieni asiaa paljon miestä tiukemmin ja huomaan "naarasleijonan" heräävän vähän väliä. Luulisin, että jos meille tulisi ero, mies antaisi helpommin periksi, sillä kyllä minä siinä tilanteessa olisin ehdottomasti sitä mieltä, että lasten on parempi olla minun kanssani.

 

[yks mutsi]

ite jätin narsistisen ja kiivaan mieheni parisen vuotta sitten. Oli henkistäkin väkivaltaa.. meinasin tapella lapset kokonaan itelleni, mutta en alkanut siihen sotaan. mies olisi halunnut ja haluaa edelleen lapset kokonaan itselleen, minähän perheestä lähdin.....
Mutta meillä on viikko-viikko käytäntö, asutaan reilun kolmen kilometrin välimatkalla. Kysyin asiaa lapsiltakin, koululaisia ovat jo. ja he toivoi saavansa olla tasaisesti molempien luona. Huoli on kova itsellä aina kun lapset eivät meillä ole... miten paljon he saavat isän rakkautta ja hellyyttä, hän kun ei ole koskaan sellaista osoittanut muuten kuin kännissä...
Mutta mun mielestä isällä on oikeus olla isä, jos hän kerrankin sitä lapsilleen haluaa olla. Ja lapset eivät sitä eroa ole ottaneet, heille kuuluu molemmat vanhemmat! Eli yleistähän tietenkin on että lapset menee äidille, mutta ei aina...
Mä oisin halunnut suojella lapsia narsistiselta isältä, mutta tiesin että vaikka he olisi olleet siellä vain sen joka toisenkin viikonlopun, mies voisi manipuloida lapsia tuhoisesti silloinkin ja viikoilla muutenkin, kuten tähänkin asti...
Pois en uskalla lähteä lapsia vaatimaan käräjien kautta,pelko siitä että mies ne sitten kuitenkin jotenkin saa itselleen,on liian kova. näin kun jotenkin edes välit toimii, ja lapset edes jonkin verran viihtyvät isänsä luona niin olkoon näin...

 

[soppuliini]

Olisko kuitenkin meidän naisten yksi perusominaisuuksia, se että tiukan paikan tullen taistelemme miehiä tiukemmin omien lapsiemme puolesta. Itse ainaki huomaan ajavani lapsieni asiaa paljon miestä tiukemmin ja huomaan "naarasleijonan" heräävän vähän väliä. Luulisin, että jos meille tulisi ero, mies antaisi helpommin periksi, sillä kyllä minä siinä tilanteessa olisin ehdottomasti sitä mieltä, että lasten on parempi olla minun kanssani.

Ei mene sukupuolen mukaan vaan persoonan. Kyllä meillä ainakin se urosleijona asuu aivan yhtälailla.

Se, että äidit haluaa lapset itselleen ei minusta kuitenkaan ole muuta kuin riippuvuutta. Toki itsekin haluaisin ajatella että se olisi rakkautta omalla kohdallani, mutta ei se ole kuin ikävän pelkoa = riippuvuutta. KOska tietää kuitenkin että olisi aivan yhtä hyvä olla lasten isän kanssa ja yhtä paljon saavat rakkautta ja huolenpitoa hänen kanssaan. Riitatilanteessa sitä käyttää kaikkia keinoja joten tietenkin sanoo että lasten olisi muka parempi olla äidin kanssa. Omasta tuttavapiiristä en tiedä yhtään perhettä josta oikeasti näin voisi sanoa.

 

[*]

Siksi, että lapsen avulla on helpompi vielä pitää sitä ex-miestä talutushihnassa ja kiristää sitä lapsen avulla. Olen valitettavasti törmännyt tällaisiin tapauksiin, kun olen seurustellut lapsia omaavan miehen kanssa sekä useampi ystäväni.

 

[carelia]

Siksi kun se on lähtökohtainen oletusarvo ja sosiaalitoimessa on hirmuisesti naisia töissä. Riita tilanteessa lapset määrätään äidille, jos tää ei ihan hulttio oo ja jossain tapauksissa silloinkin. Imetyksen päätyttyä ihan varmasti kummastakin sukupuolesta löytyy niitä vanhempia joiden luona lapsen on parempi asua.

 

["vieras"]

Eiköhän suurin osa päätöksistä ole ihan vanhempien keskinäiseen neuvottelun tulos. Miten siinä sitten saa tai ei saa lasta?

 

["Tiina"]

[QUOTE="vieras";23271084]Eiköhän suurin osa päätöksistä ole ihan vanhempien keskinäiseen neuvottelun tulos. Miten siinä sitten saa tai ei saa lasta?[/QUOTE]

Voi olla, mutta paljon on isiä, jotka itkevät, että eivät saa edes nähdä lastaan. Toivottavasti nämä isät eivät ole niitä, jotka ovat osallistuneet vauvan hoitoon ihan vastasyntyneestä ja hoitaneet 2kk-ikäistä lasta äidin vkonloppureissujen ajan yms yms yms. Side on varmasti ihan yhtä vahva isällä kuin äidillä ja tämä side sitten katkaistaan...toki tämä on yleistystäkin, mutta ei kaukaa haettua. Äidin katsotaan olevan se ensisijainen hoitaja ja mielestäni tämänkin palstan kommentien mukaan se näkökulma olisi aika purkaa.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Uskoisin, että harvempi mies on valmis ottamaan lastaan tai lapsiaan kokonaan itselleen. Toisaalta se harvemmin on lapsen parhaaksi, jos hänet jaetaan puoliksi ja puoliksi kahteen kotiin. Riippuu toki paljon lapsesta, kodeista, etäisyyksistä ja vanhemmista.

Oman exäni kanssa asian puoliksi asumisesta otin esiin jo sen takia, että hänellä toki on oikeus kertoa mielipiteensä ja minulla velvollisuus niitä kuunnella. Hän hetken mietittyään ilmoitti, ettei pysty siihen. Siksi meillä lapsi on äidillään. Onneksi.

 

[tasa-arvo eron jälkeen]

Laskeskelin lähipiirini erot - oma mukaanlukien - ja selvä tulos oli se, että tasa-arvoinen avioliitto johtaa tasa-arvoiseen lasten huolto- ja asumiskuvioon myös eron jälkeen.

Toisin sanoen, jos yhteiselon aikana isä ja äiti ovat jakaneet mahdollisimman tasaväkisesti kotiin ja lapsiin liittyvät velvoitteet ja kummatkin ovat toteuttaneet myös ammatillisia päämääriään tasa-arvoisesti, jatkuu sama kuvio eron jälkeenkin. Jos perhe- ja työelämä on jaettu epätasaisesti vanhempein välille, on todennäköisempää että enemmän lapsien hoitoon orientoitunut on eron jälkeen lähivanhempi.

 

["Neith"]

no yleensähän homma on mennyt niin että se äiti on nimenomaan hoitanut lapsen ja kodin, ja tällöin on mun mielestä kohtuullista että se joka on lapsista pääsääntöisesti huolehtinut eroon asti, jatkaa sitä myös eron jälkeen (kun kovin pienille lapsille vuoroviikko asuminen ei ole hyväksi)
on myös niitä miehiä jotka oikeasti osallistuvat lapsenhoitoon,kasvatukseen ym täysillä, jolloin vanhempien pitäisi järjestää lapsen asuminen mahdollisimman reiluksi, sitä lasta ja vanhempia kohtaan.

 

[hyvä suomi]

Niissäkin tilanteissa joissa äiti ja isä ovat olleet tasavertaisia vanhempia ja molemmat haluavat lapsen / lapset itselleen, "voittaja" on yleensä äiti. Se johtuu Suomen sossusta, siellä ollaan kai niin vanhanaikaisia että ajatellaan että lapset kuuluu äitille. Tiedän yhdenkin tapauksen omasta lähipiiristä: huono äiti sai pitää pienen lapsen. Huono siksi, että ei huolehdi lapsen ruokinnasta, hygieniasta, turvallisuudesta, virikkeistä jne.

 

[KatieXX]

[QUOTE="Tiina";23270704]Tämä ajatus tuli mieleeni näistä keskusteluista, joissa taistellaan äidin ja isän tasavertaisuudesta vauvan hoitajana. Jos vauva/lapsi todellakin olisi tasavertaisesti äidin ja isän, niin eikö erotilanteessa lapsi annettaisi isälleen yhtä usein, kuin äidilleen.

Miksi äidit vaativat lapsen itselleen ja taistelevat siitä kynsinhampain? Mistä tämä tilanne juontaa juurensa, jos äiti vanhempana ei ole se ykkönen vauvalle edes äitien itsensä mielestä?[/QUOTE]

Yleensä (yli 90% tapauksista) vanhemmat sopivat keskenään ilman viranomaisia miten lapsen asuminen ja tapaamiset järjestetään. Jos menee oikeuteen niin siellä on 50-50 tilanne paitsi ihan pienten (vauvojen) osalta missä äitejä suositaan.

Vuoroasuminen on nyt yleistymässä, ehkä jo 15% eropareista päätyvät sellaiseen ratkaisuun

 

[KatieXX]

[QUOTE="Tiina";23270704]Tämä ajatus tuli mieleeni näistä keskusteluista, joissa taistellaan äidin ja isän tasavertaisuudesta vauvan hoitajana. Jos vauva/lapsi todellakin olisi tasavertaisesti äidin ja isän, niin eikö erotilanteessa lapsi annettaisi isälleen yhtä usein, kuin äidilleen.

Miksi äidit vaativat lapsen itselleen ja taistelevat siitä kynsinhampain? Mistä tämä tilanne juontaa juurensa, jos äiti vanhempana ei ole se ykkönen vauvalle edes äitien itsensä mielestä?[/QUOTE]

Yleensä (yli 90% tapauksista) vanhemmat sopivat keskenään ilman viranomaisia miten lapsen asuminen ja tapaamiset järjestetään. Jos menee oikeuteen niin siellä on 50-50 tilanne paitsi ihan pienten (vauvojen) osalta missä äitejä suositaan.

Vuoroasuminen on nyt yleistymässä, ehkä jo 15% eropareista päätyvät sellaiseen ratkaisuun