T
"tia"
Vieras
Oliko millainen kokemus? Mieheni on tänään työmatkalla ja ei välttämättä kerkeäisi synnytykseen mukaan, jos synnyttäisin tänään... Ajatuskin ahdistaa, että pitäisi olla kivun kanssa yksin 
[QUOTE="tia";23251600]Oliko millainen kokemus? Mieheni on tänään työmatkalla ja ei välttämättä kerkeäisi synnytykseen mukaan, jos synnyttäisin tänään... Ajatuskin ahdistaa, että pitäisi olla kivun kanssa yksin [/QUOTE]
Mä olen ollut ns. yksin synnyttämässä mutta sain synnytykseen mukaan kandin, joka oli paikalla ruokataukoa (30 min) lukuunottamatta koko synnytykseni ajan (12h).
[/QUOTE]Mä olen ollut ns. yksin synnyttämässä mutta sain synnytykseen mukaan kandin, joka oli paikalla ruokataukoa (30 min) lukuunottamatta koko synnytykseni ajan (12h).
V
"vieras"
Vieras
Synnytin kuopuksemme ilman miestä, joka oli kotona esikoisen kanssa (meni hoitajien kanssa aikataulut poskelleen). Kätilöt kyllä piti musta hyvää huolta ja kaikki meni ihan hyvin. Ihan avautumisen loppuvaiheessa saatoin olla välillä tajuttomana (synnytin ilman kivunlievitystä) tai ainakaan mulla ei ole siitä mitään muistikuvia. Kätilöt otti sitten kuvia heti synnytyksen jälkeen, joten niitäkin saatiin muistoksi.
Mä olen synnyttänyt 3 kertaa yksin ja hyvin ne on menneet. Tosin mulla on ollut kaikki synnytykset kohtalaisen nopeita ja kivuttomia.
Niin ja jos ihan tarkkoja ollaan niin vain yhdessä synnytyksessä ollut mies mukana, yhdessä oli mun ystävä =)
Niin ja jos ihan tarkkoja ollaan niin vain yhdessä synnytyksessä ollut mies mukana, yhdessä oli mun ystävä =)
Viimeksi muokattu:
minä synnyttäny kaikki 4 ilman miestä 
sisko ollut tukena kolmessa ja tässä viimeisessä olin yksin..
sisko ollut tukena kolmessa ja tässä viimeisessä olin yksin..
Y
yksin synnyttänyt
Vieras
Ajattele rentouttavia ajatuksia ja selvität kyllä. Kipuun mene rohkeasti koska se tuo vauvan sinulle! Ja sitten yhdessä olette taas. Mies ei kipuun voi osallistua, hänestä ei ole synnytyksessä välttämättä sittenkään mitään välttämätöntä hyötyä.
V
"vieras"
Vieras
Minä olin osan synnytyksestä yksin, kun olin saanut jo epiduraalin niin sitten pääsi äiti tulemaan. Minusta oli pikemminkin hyvä ettei siellä ollut kukaan läheinen näkemässä niitä pahimpia kipuja.
V
vastaa
Vieras
Hieroo selkää ja auttaa siten niihin ihan jumalattomiin selkäkipuihin jotka räjäyttää kropan lisäksi jopa pään.
J
"jee"
Vieras
[QUOTE="tia";23251600]Oliko millainen kokemus? Mieheni on tänään työmatkalla ja ei välttämättä kerkeäisi synnytykseen mukaan, jos synnyttäisin tänään... Ajatuskin ahdistaa, että pitäisi olla kivun kanssa yksin [/QUOTE]
Kuopuksen synnytin ilman miestä ja kiitos ihanan osaava kätilön, tuo oli elämäni paras synnytys ! Aikaisemmin kätilöt ovat kai ajatelleet, että miehen pitää hoitaa mun kipua yms., mutta kun nyt sain olla ammattilaisen käsissä hoito oli aivan toista luokkaa. Toki jos olisi ollut tosi kiireaika tai toisenlainen kätilö, voisin nyt kommentoida toisin.
[/QUOTE]Kuopuksen synnytin ilman miestä ja kiitos ihanan osaava kätilön, tuo oli elämäni paras synnytys ! Aikaisemmin kätilöt ovat kai ajatelleet, että miehen pitää hoitaa mun kipua yms., mutta kun nyt sain olla ammattilaisen käsissä hoito oli aivan toista luokkaa. Toki jos olisi ollut tosi kiireaika tai toisenlainen kätilö, voisin nyt kommentoida toisin.
T
"tia"
Vieras
Tämä on kolmas raskauteni ja kahdessa aiemmassa mies on ollut mukana tukemassa. Olen kokenut miehen läsnäolon ja tukemisen suurena apuna synnytyksessä <3 Noh saa nähdä miten tässä käy...
Mulla mies oli mukana synnytyksessä mutta jos lisää lapsia siunaantuu niin voisin kuvitella että menisin seuraavalla kerralla yksin synnyttämään (paitsi mies varmaan itse haluaa mukaan).En edes oikeen muista miestä sieltä synnytyksestä...On se kuiteski sen verran yksinäistä puuhaa
Ainut on tietty alkuvaihe jossa on kiva että on seuraa (kun supparit ei oo vielä niin pahoja) ja sitten kun vauva syntyy niin onhan sitä kiva sitten pällistellä miehen kanssa (mutta kerkee sitä myöhemminkin).
Mutta noin muuten niin lähinnä se on mies joka siinä jotain menettää...Nainen selviää kyllä ihan hienosti yksinkin.
Ainut on tietty alkuvaihe jossa on kiva että on seuraa (kun supparit ei oo vielä niin pahoja) ja sitten kun vauva syntyy niin onhan sitä kiva sitten pällistellä miehen kanssa (mutta kerkee sitä myöhemminkin).
Mutta noin muuten niin lähinnä se on mies joka siinä jotain menettää...Nainen selviää kyllä ihan hienosti yksinkin.
No mä sain lähinnä jonkun raivokohtauksen kun mies edes yritti koskea mun selkään
M
"mie"
Vieras
Mulle se nyt vaan sattuu olemaan sellainen ihminen jonka kanssa haluan olla silloin kun on kurja olo. Ja jonka kanssa haluan jakaa sen hetken kun yhteinen lapsi putkahtaa maailmaan.
Esikon kanssa onnistuikin mut kuopuksen ei, kun hoitajaa vanhemmalle ei pikapikaa saatu. Onnistuu se synnytys siis ilman ei siinä.
P
"Pomm"
Vieras
No mä sain lähinnä jonkun raivokohtauksen kun mies edes yritti koskea mun selkään
Minuakaan ei saanut hieroa, kätilökin yritti hieroa selkää ja piti tuiskaista sille että älä koske!!! Tuntui ihan karseelle... meni hyvä keskittyminen pieleen
Mutta sitten kätilö neuvoi miehelle mistä löytyy alaselästä akupiste jota painamalla supistus helpotti.
Muuten miehen läsnäolo on enemmänkin sitä henkistä eli tiedän että joku on paikalla, joku joka tuntee minut. Ja toki tuo vaikka juomista ja tukee kävelyö jne....
V
"vieras"
Vieras
Mä olisin kyllä halunnut että mies olisi ollut paikalla (olen tuo eka vieras). Olin ehkä osan synnytyksestä tajuttomana ja olisi (jälkikäteen ajatellen) ollut turvallisempi fiilis, jos mies olisi ollut läsnä. Joka tapauksessa olin ihan kanttuvei ja miehen läsnäolo olisi antanut vähän varmemman olon. Samoin lopussa, kun ponnistamisen tarve iski yhtäkkiä, en saanut painettua sitä nappia, kun se oli väärällä puolella enkä pystynyt kääntymään. Pystyin vaan jotenkin ulvomaan, en saanut edes mitään järkevää sanaa ulos suustani, ja toivomaan, että kätilöt kuulisivat.
M
"Minä"
Vieras
synnytin toisen yksin. Mulla piti olla sektio, joten ajateltiin, että mies voi jäädä kotiin esikoisen kanssa, kun lapsivedet meni keskellä yötä eikä ketään hoitajaa oltais saatu. No, mut sit ylipuhuttiin kokeilemaan kuitenkin alakautta ja klo 8 aamulla miehen soitellessa oli nyytti jo kainalossa.
Musta tuo yksin synnyttäminen oli jopa tietyllä tavalla aika miellyttävä kokemus. Ei tarvinnu jakaa keskittymistä mihinkään tai keneenkään. Olin omassa kuplassani. Koen myös, että kätilö oli ihanasti läsnä, vaikka kiire olikin. Ehkä ei olisi yhtä paljon ollut, jos mies olisi ollut mukana?
Musta tuo yksin synnyttäminen oli jopa tietyllä tavalla aika miellyttävä kokemus. Ei tarvinnu jakaa keskittymistä mihinkään tai keneenkään. Olin omassa kuplassani. Koen myös, että kätilö oli ihanasti läsnä, vaikka kiire olikin. Ehkä ei olisi yhtä paljon ollut, jos mies olisi ollut mukana?
M
"mari"
Vieras
Oon synnyttäny 2 lasta ja ei oo mies ollu kummassakaan mukana,mitä se siel ois tehny? Kattonu ku mä oon kipeenä ja kiroan? Ja muhun ei saa koskea silloin ku sattuu, kotona mies yritti hieroa mun selkää ku tuli suppari nii räjähdin vaa ettei saa koskea! Kätilöiltä sain hienoa kannustusta ja tukea kummassaki synnytyksessä ja ei ollu mies tiellä!
Keskimmäisen synnytin yksin, siis ilman miestä Synnytys oli nopea ja ihan hengissä selvisin. Aika paljon olin ihan yksikseni kun kätilö viuhtoi muualla. Ainoastaan silloin olisi ollut mukava se mies siinä kun lilluin ammeessa ja olis ollut kiva kun se olis vaikka suihkutellu mua..vesi viileni pian..
Itseasiassa kolmosen synnytyksen jälkeen voi sanoa että suihku on parempi paikka kuin se amme..
Synnytys oli nopea ja ihan hengissä selvisin. Aika paljon olin ihan yksikseni kun kätilö viuhtoi muualla. Ainoastaan silloin olisi ollut mukava se mies siinä kun lilluin ammeessa ja olis ollut kiva kun se olis vaikka suihkutellu mua..vesi viileni pian.. Itseasiassa kolmosen synnytyksen jälkeen voi sanoa että suihku on parempi paikka kuin se amme..
Kuopuksen synnytin ilman miestä ja oli oikeastaan paljon kivampi niin kun ei tarvinnut ottaa toista huomioon siinä synnyttäessään. Kätilöopiskelija oli aika pitkälti kanssani koko synnytyksen ajan ja muutenkin "oikea" kätilö kävi tiuhempaan kuin silloin kun mies oli mukana. Ei jäänyt mitään kammoa
Synnytin yksin. Ihan mukava kokemus sinällään, ei siihen miestä tarvinnut. Kätilöt piti hyvää huolta ja synnytyksestä jäi hyvä fiilis.
2 viimeistä olen synnyttänyt yksin. Itse synnytyksen aikana en miestä kaivannut tosin kummassakaan en juuri ponnistamista pidempään sairaalassa ollutkaa ja yksin en salissa hetkeäkään. Sieltä ne vauvat tulivat ilman miehen läsnäoloakin. Vauvan synnyttyä kuitenkin olisin mielelläni mieheni tai vaikka jonkun muun tukihenkilön mielelläni ottanut seurakseni.