Lapset pienellä ikäerolla vai suurella?

Mun lapsilla ikäeroa 8.5v enkä näe siinä pelkästään hyviä puolia. Lapset eivät koskaan tule olemaan niin läheisiä kuin mitä pienellä ikäerolla olevat tulisivat olemaan eikä isosta sisaruksesta ole leikkikaveria pienemmälle.Toisaalta sitten taas, isompi sisaruksista pystyy pieniä hetkiä katsomaan pienemmän perään jos haluaa esim käydä pikasesti saunassa tms. Tosin meillä ei tuokaan aina onnistu joten pienempi tulee saunaan mukaan aina kun mennään.

mistäköhän sä oot tollasen ajatuksen saanu??

Ei ehkä aluks varmaa olekkaan mutta vanhemmiten ehkä joo. Mulla ja mun TÄDILLÄ on 8v ikäero ja me ollaan oltu tosi läheiset viimeiset 11v ajan. Me ollaan enemmän kuin siskot ja ollaanki sanottu kyselijöille et joo ollaa siskoja ku ei jakseta korjata.

Hän on se isosisko mulle jota mulla ei ole koskaan ollut kun vanhin olen. Hän on se tuki ja turva. Aluks olin pelkkä rasittava siskonlikka mutta vanhemmiten ollaan tosi läheisiä ja toisillemme tärkeitä.

Ei se aina niin mene et mitä isompi ero sitä etäisemmiksi suhde muuttuu.

Eikä se pienikään ikäero takaa sitä sisaruksen autuutta. Pienenä ehkä..

 

Ehdottomasti pienellä. Meillä on kolme lasta, kaikissa väleissä 1,5v. Raskausajat oli vähän vaikeita, kun oli pieniä hoidettavia ja oksentelua ja päänsärkyä mulla, mutta hyvin ne on jo unohtuneet. Nyt on kiva kun lapset suht samanikäisiä ja kiinnostukset samalla tasolla esim. joku Muumimaailma kelpaa kaikille lomakohteeksi. Leikkivät hyvin keskenään, sitä on ihana katsella mitä keksivät. Ei tartte mun olla aina viihdyttämässä.

Niin, tosi hyvin olen pärjännyt ja jaksanut, tuntuu että sitä paremmin mitä enemmän lapsia. Kai tähän oppinut/tottunut...

 

Itse myös näkisin plussana tuon, että vaippa-rumban sais tähän samaan rytinään.

Totta, (kuten joku sanoi) ettei tätä kannattaisi niin syvällisesti pohtia,mutta luonteeltani pohdin kaikkea aina tarkkaan. Jos pieniäkin asioita, niin kyllä myös tämän tason asiaa.

 

esikoisen ja kakkosen välillä 5v ikäero on toiminu aivan ihanasti, ilman ylimääräsiä ihmeempiä mustasukkaisuuksia. Yhdessä leikkivätkin paljon ja ovat todella kiintyneitä toisiinsa. Kakkosen ja tulevan vauvan välille tulee 1v9kk ikäero, halusin nyt pienemmän että on sit leikkiseuraa myöhemminkin toisistaan. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun, joten varmasti vähenee kiinnostus leikkiä pienempien kanssa kakkonen on ollut erittäin helppo vauvasta asti, ei oo pahemmin itkeskelly yöllä eikä päivällä, toivottavasti masuasukas on samanlainen tapaus

Mitään absoluuttista totuutta oikeasta ikäerosta ei löydy, ja vaan tulevaisuus sen sit näyttää miten homma toimii just teillä.

 

mistäköhän sä oot tollasen ajatuksen saanu??

Ei ehkä aluks varmaa olekkaan mutta vanhemmiten ehkä joo. Mulla ja mun TÄDILLÄ on 8v ikäero ja me ollaan oltu tosi läheiset viimeiset 11v ajan. Me ollaan enemmän kuin siskot ja ollaanki sanottu kyselijöille et joo ollaa siskoja ku ei jakseta korjata.

Hän on se isosisko mulle jota mulla ei ole koskaan ollut kun vanhin olen. Hän on se tuki ja turva. Aluks olin pelkkä rasittava siskonlikka mutta vanhemmiten ollaan tosi läheisiä ja toisillemme tärkeitä.

Ei se aina niin mene et mitä isompi ero sitä etäisemmiksi suhde muuttuu.

Eikä se pienikään ikäero takaa sitä sisaruksen autuutta. Pienenä ehkä..

Jep, on kyse myös personaallisuudesta. Mulla on monta siskoa eri ikäeroilla. Mulla on paremmat välit 9 vuotta vanhempaan siskoon kuin 2 vuotta nuorempaan nyt aikuisena. Lapsena tietty leikittiin paljon yhdessä, mutta muuten ollaan niin erilaisia, vanhemman siskon kanssa enemmän yhteistä.

 

Ehdottomasti pienellä ikäerolla sekä lasten, että vanhempien kannalta. Lapsille on toisistaan seuraa. Vanhempien puolesta taas parempi siksi, että minusta ainakin on rankempaa alkaa vääntämään uutta juuri kun edellinen alkaa olemaan omatoimisempi... Jotenkin hölmöä alkaa vauvarumba uudestaan ihan alusta, kun voisikin olla jo kaksi suht omatoimista. Minusta se on itsensä kiduttamista, että odottaa vaikka, että eka on 3 v, ja sitten taas kaikki alusta... Lapsille on toisistaan paljon enemmän seuraa, kun ovat enemmän saman ikäisiä. Kokemuksia on tottakai erilaisia, mutta tämä on aivan ehdoton kantani.

 

mistäköhän sä oot tollasen ajatuksen saanu??

Ei ehkä aluks varmaa olekkaan mutta vanhemmiten ehkä joo. Mulla ja mun TÄDILLÄ on 8v ikäero ja me ollaan oltu tosi läheiset viimeiset 11v ajan. Me ollaan enemmän kuin siskot ja ollaanki sanottu kyselijöille et joo ollaa siskoja ku ei jakseta korjata.

Hän on se isosisko mulle jota mulla ei ole koskaan ollut kun vanhin olen. Hän on se tuki ja turva. Aluks olin pelkkä rasittava siskonlikka mutta vanhemmiten ollaan tosi läheisiä ja toisillemme tärkeitä.

Ei se aina niin mene et mitä isompi ero sitä etäisemmiksi suhde muuttuu.

Eikä se pienikään ikäero takaa sitä sisaruksen autuutta. Pienenä ehkä..

Minulla on vanhempiin SISARUKSIINI tuollainen ikäero, emmekä todellakaan ole niin läheisiä, kuin haluaisin. Heillä oli jo aivan eri jutut, kuin minulla. Fyysisesti ollaan kyllä todellakin vietetty aikaa yhdessä, mutta huomaan selvästi, että henkisella puolella olemme eri maailmoissa... Selvästi vanmhemmat sisarukset pitävät jollain lailla enemmän yhtä keskenään. Ollaan kuitenkin jo kaikki kolmissakymmenissä, että olisi tämänkin ikäeron jo pitänyt tasaantua, mutta eipä se niin vain ole... Meitä on moneen menoon, mutta sanoisin, että sinulla on käynyt tuuri. Tutuilla, joilla sattuu olemaan isompi ikäero sisaruksiinsa, on ollut samanlaisia kokemuksia, kuin minulla...

 

Hiiop. Lisää kokemuksia.

 

Meillä tulee ikäeroa 2v3kk jos kaikki menee hyvin. Esikoinen oli koliikkivauva ja erittäin temperamenttinen tapaus, mutta nyt hänen luonteensa on selvästi tasoittumaan päin. Hyvillä mielin olen, vaikka toki välillä jännittää miten kaikki menee.

 

Minulla on vanhempiin SISARUKSIINI tuollainen ikäero, emmekä todellakaan ole niin läheisiä, kuin haluaisin. Heillä oli jo aivan eri jutut, kuin minulla. Fyysisesti ollaan kyllä todellakin vietetty aikaa yhdessä, mutta huomaan selvästi, että henkisella puolella olemme eri maailmoissa... Selvästi vanmhemmat sisarukset pitävät jollain lailla enemmän yhtä keskenään. Ollaan kuitenkin jo kaikki kolmissakymmenissä, että olisi tämänkin ikäeron jo pitänyt tasaantua, mutta eipä se niin vain ole... Meitä on moneen menoon, mutta sanoisin, että sinulla on käynyt tuuri. Tutuilla, joilla sattuu olemaan isompi ikäero sisaruksiinsa, on ollut samanlaisia kokemuksia, kuin minulla...

Ja minulla on tuttuja joilla on suht samanikäiset sisarukset ja eikä välit oo häävit josko joillain ei ollenkaan.

Niinkuin joku sano et se riippuu paljon persoonistakin. Mun äidillä ja hänen siskollaan ( eli mun tädillä ) on ikäeroo 14v ja läheisiä hekin ovat.

Mun isällä on sisaruksia yhteensä 5 ja joista yhden kanssa on hyvissä väleissä. yhden kanssa ollaan tekemisis ainoastaan kun on asiaa, yhden kanssa moikataan kun nähdään kaupassa ja 2 muuta ei oo nähnyt vuosikymmeniin.

Ikäerot ei oo edes kovinkaan monia vuosia. Pienenä leikitty yhessä ja sit tiet erkani mutta suurin syy oli isän vanhemmat. Mutta ainoastaan sisaruksista 1 pitää yhteyttä.

 

Ketjusta voi päätellä, että hankkipa ne lapset pienellä tai suurella ikäerolla, on vastaajalla taipumus nähdä oma ratkaisu positiivisessa valossa!

 

Meillä ikäeroa 1v 3kk ja lapsilla nyt ikää 1v 9kk ja 6 kk.
Pelotti niin perhanasti kun tajusin odottavani kakkosta isomman ollessa vielä vauva, mutta hyvinhän tämä on kuitenkin sujunut. Ainoastaan pari kertaa olen ollut niin väsynyt että on meinannut seinät kaatua päälle mutta pääsääntöisesti olen nauttinut lapsistani ja kotona olemisesta. Olen tyytyväinen ratkaisuun

Isoveli ei ole ollut mustasukkainen, mutta ei myöskään vielä tähän asti ole juurikaan noteerannut pikkuveljeään.. nyt alkaa näkymään se, että viihtyvät selkeästi lähellä toisiaan ja pienempi seuraa herkeämättä isoveikan puuhailuja. Uskoisin että heistä tulee olemaan vielä hyvät kaverit (myös tappelu-) toisilleen.

Luulisin että jos olisin ruvennut miettimällä miettimään sopivaa ikäeroa, olisi kakkonen jäänyt tekemättä. Mukavuudenhalu olisi tod näk voittanut. Nyt tää vaipparumba ja valvominen menee samaan putkeen ja koko ajan alkaa vain helpottaa. Lisäksi kaikki tarvikkeet ja vaatteet menee näppärästi, samoin lelut. Ei myöskään ole ollut sitä uhmaikäistä ja vauvaa samaan aikaan.

Mutta toki riippuu omista voimavaroista ja siitä onko lapset ns. helppoja vai vaikeita tapauksia.

 

Mun lapsilla on "ikäeroa" 2min ja hyvin pärjänny niiden kanssa

 

[QUOTE="Leppis";23192978]Ketjusta voi päätellä, että hankkipa ne lapset pienellä tai suurella ikäerolla, on vastaajalla taipumus nähdä oma ratkaisu positiivisessa valossa![/QUOTE]

Sitähän sit samalla haukkus itteään huonoksi vanhemmaksi ;-)