No tuota meillä on ollu jo viikkotolkulla kylmää. Viikolla oli -40 ja yli kahtakymppiä, lähes kolmekymppiä on ollut jo pitkään. Varmaan joulukuusta alkaen.
Minä menen pyörällä töihin, aina. Neljässäkympissäkin. Samoin mies. Lapset kävelee kouluun ja pienet tarhaan. Ei ongelmaa. Vaatteet kelin mukaan. Vanha sanonta, mutta aina yhtä pätevä.
Tähän on totuttu, tämä on talvi. Talvella kolataan, talvella rapataan jäätä, talvella harpotaan hangessa, talvella on kylmä. Lapset tarkenaa, nehän kiipeää ja juoksee. Kun on kunnon kengät, kintaat ja suojaa kasvoilla, niin hyvin menee.
Tänäänki pikkulikat meni ulos. Halusivat sinne, viihtyivät sielä. 9-v piti soittaa kotiin kasilta, ei palellut, eikä tajunnut, että oli jo niin myöhä.
Mitä suojelua ja outoa kitinää tämä oikein on? Kun etelässäkin on nyt kylmää, niin sielä kaikki hyytyy ja jäätyy. Ei osata elää. Me täälä vaan lisätään yks kerros vaatetta, eikä kitistä.
Tiedän ärsyttäväni, mutta mua vaan jotenkin nyppii tämä vauhkoaminen pakkasista.