Poika haluais kutsua mun miestä isäksi...

Miksi pitää erota kun lapsi on pikkuinen? Miksi pitää pykätä lapsia jos ei aio pysyä yhdessä? Miksi pitää heti hankkia uusi iskä? Ihan näin yleisinä pohdintoina...
Niin... elämä on. Ei kai sitä ajatellut naimisiin mennessä että joskus eroaa. Tai eron tullessa, että elämään tulee uusi mies, joka vie jalat alta. Niin vaan kävi....ei kaikkea voi ennalta suunnitella. Mekin palattiin eksän kanssa yhteen vielä asumuseron jälkeen, mutta siitä ei vaan tullut mitään.
 
"vieras"
Minua ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi erittäin paljon jos poika sanoisi jotain toista isäksi. Sen lisäksi ettei saa tavata lastaan kun muutamana päivänä kuukaudessa niin tuo olisi jo liikaa.

Ettekö te yhtään välitä miesten tunteista?
 
[QUOTE="vieras";23175496]Minua ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi erittäin paljon jos poika sanoisi jotain toista isäksi. Sen lisäksi ettei saa tavata lastaan kun muutamana päivänä kuukaudessa niin tuo olisi jo liikaa.

Ettekö te yhtään välitä miesten tunteista?[/QUOTE]

Eksä saa tavata poikaa aina kun tahtoo. Eron jälkeen piti poikaa paljonkin, mutta uuden puolison tullessa kuvioihin, tapaamiset jäi. Ihan on isän oma valinta. Jopa mun mies harmittelee, että isä ottaa poikaa niin harvoin.

MUOKS Eksän äiti sitte tavallaan hoitaa nämä isän tapaamiset, eli poika on mummilassa melkein joka toinen viikonloppu. Isä käy siellä tapaamassa poikaa, jos käy. Eli ei oo kyse siitä, että estettäis isää tapaamasta.
 
Viimeksi muokattu:
"ooo"
No eiköhän tässä maassa oo aika monta lasta, jotka kuuluvan uusioperheeseen. Mites mä saan pojan ymmärtämään asian, pahoittamatta hänen mieltään, että siskot saavat kutsua isäksi mutta hän ei?
On oikein kertoa totuus. Että miehesi ei ole hänen isänsä. Lapsen on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että joillakin muilla lapsilla asuu kotona isä ja hänellä ei. Jos lapsen mieli pahoittuu siitä, että hänen isänsä ei asu teidän kanssanne, ei sille voi mitään.

Eräs kysymys sinulle; jos lapsen isän luona asuu tai sinne muuttaa nainen - hyväksytkö, että lapsesi alkaa kutsua myös tuota naista äidiksi?
 
Meillä on erottu esikoisen ollessa 2kk vanha ja tyttö on nyt melkein 5 vuotias eikä hänellä ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että nykyinen mieheni ei ole hänen isänsä. Viis siitä kuinka harvoin lapsi isäänsä näkee on lapselle selitettävä asia, että isä on isä ja Pekka on Pekka, lapsi itse ei tee asiasta vaikeaa vaan sinä äitinä teet.

Sanot hänelle, että on okei valehdella ja olla kiero, kun ei nyt vaan isälle tätä kerrota. Mieti asiaa myös näin; mikäli eroaisitte nykyisen miehesi kanssa niin mitä lapselle silloin "isästä" jää? Ota nyt hyvä nainen järki käteen ja mieti lapsen etua... lapsen etu ei ole se, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle läpiä päähän ja toinen vielä opettaa valehtelemaan!

Kunnioita sinä myös lapsen isän toivetta asiasta, hän on lapsen isä eikä Pekka ja ole ylipäätään onnellinen, että hänellä on asiaan sanottavaa. Maailma on pullollaan miehiä, keitä ei voisi vähempää kiinnostaa lapsen sanomiset ja tekemiset.

Ja toisekseen, lapsi ei osaa kutsua isäksi ellei joku sitä ole hänelle opettanut ;)
 
[QUOTE="ooo";23175534]On oikein kertoa totuus. Että miehesi ei ole hänen isänsä. Lapsen on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että joillakin muilla lapsilla asuu kotona isä ja hänellä ei. Jos lapsen mieli pahoittuu siitä, että hänen isänsä ei asu teidän kanssanne, ei sille voi mitään.

Eräs kysymys sinulle; jos lapsen isän luona asuu tai sinne muuttaa nainen - hyväksytkö, että lapsesi alkaa kutsua myös tuota naista äidiksi?[/QUOTE]

Monta kertaa olen tähän vastannut. Kyllä hyväksyn, jos poika eläisi jokapäiväistä arkeaan siellä. POika itse on sanonut, että "Riikka" ei ole hänen äitinsä. Kyse on siitä, että poika kokee mun miehen isäkseen ja itse haluaa siksi kutsua.
 
Meillä on erottu esikoisen ollessa 2kk vanha ja tyttö on nyt melkein 5 vuotias eikä hänellä ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että nykyinen mieheni ei ole hänen isänsä. Viis siitä kuinka harvoin lapsi isäänsä näkee on lapselle selitettävä asia, että isä on isä ja Pekka on Pekka, lapsi itse ei tee asiasta vaikeaa vaan sinä äitinä teet.

Sanot hänelle, että on okei valehdella ja olla kiero, kun ei nyt vaan isälle tätä kerrota. Mieti asiaa myös näin; mikäli eroaisitte nykyisen miehesi kanssa niin mitä lapselle silloin "isästä" jää? Ota nyt hyvä nainen järki käteen ja mieti lapsen etua... lapsen etu ei ole se, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle läpiä päähän ja toinen vielä opettaa valehtelemaan!

Kunnioita sinä myös lapsen isän toivetta asiasta, hän on lapsen isä eikä Pekka ja ole ylipäätään onnellinen, että hänellä on asiaan sanottavaa. Maailma on pullollaan miehiä, keitä ei voisi vähempää kiinnostaa lapsen sanomiset ja tekemiset.

Ja toisekseen, lapsi ei osaa kutsua isäksi ellei joku sitä ole hänelle opettanut ;)
Mä en ole ikinä pojalle väittänyt tai edes sanonut, että mun mies olis hänen isänsä. Päinvastoin olen sanonut, ettei ole, vaan isi on isi. Mutta poika kokee niin vahvana tarpeen kutsua isäksi miestä, joka on ainoa isä jonka on oppinut tuntemaan. Mä en käsitä, miks se vois olla pahasta?
 
"jepjep"
lapsi päättää tämän asian, jos olisin etäinen omasta lapsestani ja näkisin kerran kuussa ja lapsi haluisi kutsua äidiksi isänsä vaimoa ni mitä mä siihen voisi sanoa?? se olis omaa syytäni jos en oli äitinä hälle..
vaikee tosin kuvitella tilannetta jossa en tapaisi päivittäin lastani
 
"vieras"
Ikinä en tolle linjalle lähtis et opettaisin lasta valehtelemaan vanhemmalleen.
Teidän ku pitäis olla hälle sellasii ihmisii keille hän voi kertoo aivan kaiken,,pelottavatkin asiat.
Miten sit käy ku sanotaan et tee vaan nuin aj näin,kunhan et vaan kerro isälle.
Kääntyy viel toiste päi,ja jossain muussa asiassa,onks sitte kivaa?
 
[QUOTE="vieras";23175650]Ikinä en tolle linjalle lähtis et opettaisin lasta valehtelemaan vanhemmalleen.
Teidän ku pitäis olla hälle sellasii ihmisii keille hän voi kertoo aivan kaiken,,pelottavatkin asiat.
Miten sit käy ku sanotaan et tee vaan nuin aj näin,kunhan et vaan kerro isälle.
Kääntyy viel toiste päi,ja jossain muussa asiassa,onks sitte kivaa?[/QUOTE]

Joo toi on kyllä ihan totta. Mutta toisaalta ajattelen, että poika on isällään niin vähän, että mitä se kuuluu sinne mitä meillä kotona tehdään. Ei poikakaan saa kertoa asioita, mitä isin luona tehdään. Aina kysyn pojalta, jos/kun on siellä ollut, että mitäs te puuhasitte. Vastaus on aina, että niistä ei puhuta......
 
"plop"
Minun vanhempani asuivat aina yhdessä. Silti kutsuin isää isäksi vain n. 5 vuotiaaksi asti. Senjälkeen aloin kutsua etunimellä. En tiedä miksi. Tosin en ole koskaan kokenut isääni mitenkään tärkeäksi ihmiseksi, ennemminkin painolastiksi. Vasta aikuisiällä, isäni kuoleman jälkeen, olen opetellut sanomaan iäs, kun puhun hänestä. Tämäkin vain siksi, että ihmiset joiden kanssa puhun, eivät muuten tietäisi kuka on 'Martti'.

Eli kyllä se, ainakin isommalla lapsella, on jotain muuta kuin opittu kutsumanimi. Kun lapsi ymmärtää, mitä sanaan liittyy (odotukset, mielikuvat), alkaa hän kutsua siten sitä ihmistä, joka nuo odotukset täyttää. Näin ajattelen, vaikken koskaan ole ketään löytänyt, joka olisi ansainnut tulla kutsutuksi isänäni.

Minusta teidän pitäisi puhua aikuisten kesken tuosta ja löytää joku yhteinen ratkaisu. Nyt hämmennätte vain lasta, joka haluaisi kaikkia miellyttää :(
 
[QUOTE="plop";23175732]Minun vanhempani asuivat aina yhdessä. Silti kutsuin isää isäksi vain n. 5 vuotiaaksi asti. Senjälkeen aloin kutsua etunimellä. En tiedä miksi. Tosin en ole koskaan kokenut isääni mitenkään tärkeäksi ihmiseksi, ennemminkin painolastiksi. Vasta aikuisiällä, isäni kuoleman jälkeen, olen opetellut sanomaan iäs, kun puhun hänestä. Tämäkin vain siksi, että ihmiset joiden kanssa puhun, eivät muuten tietäisi kuka on 'Martti'.

Eli kyllä se, ainakin isommalla lapsella, on jotain muuta kuin opittu kutsumanimi. Kun lapsi ymmärtää, mitä sanaan liittyy (odotukset, mielikuvat), alkaa hän kutsua siten sitä ihmistä, joka nuo odotukset täyttää. Näin ajattelen, vaikken koskaan ole ketään löytänyt, joka olisi ansainnut tulla kutsutuksi isänäni.

Minusta teidän pitäisi puhua aikuisten kesken tuosta ja löytää joku yhteinen ratkaisu. Nyt hämmennätte vain lasta, joka haluaisi kaikkia miellyttää :([/QUOTE]

Tää on kyllä hyvin sanottu. Sama juttu mulla oman isäni kanssa....koskaan en kokenut luontevaksi kutsua häntä isäksi. Ite kutsuin sukunimellä, en ees etunimeä osannu käyttää. Enkä ketään oo koskaan isäksi kutsunutkaan.
 
xvxvxvx
Toi on KAMALAA toi että kummassakin paikassa lapselle sanotaan ettei saa kertoa juttuja toisessa paikassa. Lapsi varmasti kärsii siitä! Meillä myös uusperhetilanne ja juuri lapsen ollessa 5 v hän asui meillä ja vieraili äitinsä luona ja oli aivan ihmeissään kun äiti oli sanonut ettei saa kertoa mitä siellä ovat tehneet ym. Selvästi hämmensi lasta, vaikkei häneltä siis udeltu että mitä siellä äidillä on tehty, mutta hän halusi kertoa mitä olivat tehneet ja sitten ei tiennyt mitä saa kertoa ja mitä ei ja miksi ei saa... :/
 
Toi on KAMALAA toi että kummassakin paikassa lapselle sanotaan ettei saa kertoa juttuja toisessa paikassa. Lapsi varmasti kärsii siitä! Meillä myös uusperhetilanne ja juuri lapsen ollessa 5 v hän asui meillä ja vieraili äitinsä luona ja oli aivan ihmeissään kun äiti oli sanonut ettei saa kertoa mitä siellä ovat tehneet ym. Selvästi hämmensi lasta, vaikkei häneltä siis udeltu että mitä siellä äidillä on tehty, mutta hän halusi kertoa mitä olivat tehneet ja sitten ei tiennyt mitä saa kertoa ja mitä ei ja miksi ei saa... :/
Siis mä en oo poikaa kieltänyt kertomasta, mitä hän kotona on tehnyt. Ainoa asia, mistä oon sanonut, on just tuo, että ei hänen tarvi isille kertoa, millä nimellä täällä mun miestä kutsuu. Tänäänkin poika lähti isälleen ja sanoin, että muista kertoa, että sai uusia leluja ja mitä on kerhossa askarrellut jne.
 
"vieras"
Joo toi on kyllä ihan totta. Mutta toisaalta ajattelen, että poika on isällään niin vähän, että mitä se kuuluu sinne mitä meillä kotona tehdään. Ei poikakaan saa kertoa asioita, mitä isin luona tehdään. Aina kysyn pojalta, jos/kun on siellä ollut, että mitäs te puuhasitte. Vastaus on aina, että niistä ei puhuta......
Se ei silti tarkoita et sun pitäis tehdä sama virhe,ku he tekee.
 
[QUOTE="vieras";23175825]Se ei silti tarkoita et sun pitäis tehdä sama virhe,ku he tekee.[/QUOTE]

Luitko tuon ylemmän vastauksen? En oo poikaa kieltänyt kertomasta mitä täällä tehdään. Vain tosta isä-asiasta olen sanonut, että ei tarvi kertoa ellei halua. Mutta kun haluaa ja sitten se kielletään.
 
"päikki"
No eiköhän tässä maassa oo aika monta lasta, jotka kuuluvan uusioperheeseen. Mites mä saan pojan ymmärtämään asian, pahoittamatta hänen mieltään, että siskot saavat kutsua isäksi mutta hän ei?
Annoit aloituksessasi jo ymmärtää,että lapsesi haluaa kutsua isäkseen miestäsi.
Miksi ei saisi?
Kerroit kyllä,että exäsi kieltää ja anoppi myös,mutta jos se lapsesta tuntuu luonnolliselta niin miksi ei?
Meillä uusperhe, näitä asioita käyty läpi myös,mutta monia asioita ex-puolisolta niellyt lasten eteen.Lapsia ennenkaikkea kuultu ja tunteita tunnusteltu.Ketään meistä ei ole puolikkaiksi kutsuttu.
 
Tässä ehkä saa nyt sellasen kuvan, että ollaan eksän kanssa huonoissa väleissä ja se ei pidä paikkaansa. Ihan hyvin tullaan toimeen, pystytään puhumaan hyvässä hengessä jne. Aina ei ollu näin. Heti eron jälkeen oli tosi vaikeeta, ja meni pitkään, että päästiin väleihin. Mutta tosiaan nyt kaikki ok. Ainoa asia, missä tosiaan on vaikeutta on se, että poika ei mielellään mene isänsä luo, koska kokee tän vieraaksi. Ihan niinkuin tänään ite sanoi, että miksi hänen pitää mennä niitten vieraiden ihmisten luo yöksi. Ja tosiaan tämä isä-asia, mitä on tosi vaikea ottaa puheeksi eksän kanssa.
 
"vieras"
Luulen että kaikki lähtee sinun huonosta asenteesta joko tiedostaen sen tai sitten huomaamattasi.. Ole avoin ja rehellinen, mieti silti mitä lasten ääneen puhut. Lapsi ottaa sinusta esimerkkiä ja vaikutteita.
 
Ymmärrän hyvin poikasi halun kutsua sitä miestä isäksi, joka elää arkea lapsen kanssa. Mun velipuoli ei koskaan tuntenut isäämme ja on sanonut, ettei hän osaa mieltää isäkseen ketään muuta kuin sen isän jonka kanssa kasvoi.

Turhaa te tässä ap:ta syyllistätte siitä että lapsi haluaa sanoa jotain muuta kuin biologista isää isäksi. Miksi ihmeessä ette syyllistä biologista isää joka ei vaivaudu viettämään aikaa lapsensa kanssa sen vertaa että lapsi kokisi hänet isäksi?!?! Lapsihan tässä on se joka on joutunut kärsimään siitä että hän ei kiinnosta omaa isäänsä sen vertaa että tuntisi kunnolla edes isänsä.

Se on totta että poika koittaa nyt kovasti miellyttää kaikkia. Tästä pitäisi siis pystyä sopimaan aikuisten kesken että antaa pojan tehdä niin kuin haluaa. Jos tämä närästää isää niin kasokoon peiliin, sielt löytyy syyllinen pojan käytökseen.

Sitä paitsi jos vain biologisia vanhempia voi kutsua äidiksi ja isäksi, niin ajatelkaa kaikkia adoptioperheitä. Eikö silloinkaan saa kutsua vanhempiaan joiden kanssa asuu isäksi ja äidiksi:whistle:
 
[QUOTE="päikki";23175849]Annoit aloituksessasi jo ymmärtää,että lapsesi haluaa kutsua isäkseen miestäsi.
Miksi ei saisi?
Kerroit kyllä,että exäsi kieltää ja anoppi myös,mutta jos se lapsesta tuntuu luonnolliselta niin miksi ei?
Meillä uusperhe, näitä asioita käyty läpi myös,mutta monia asioita ex-puolisolta niellyt lasten eteen.Lapsia ennenkaikkea kuultu ja tunteita tunnusteltu.Ketään meistä ei ole puolikkaiksi kutsuttu.[/QUOTE]

Tosiaan pojasta itsestä lahtee halu kutsua miestäni isäksi. Ja mun mielestä tottakai saa kutsua, koska mies on pojalle kaikin muin tavoin isä paitsi biologisesti. Mutta bio-isä ja ex-anoppi kieltää poikaa kutsumasta....poika on siis heidän kuullen kutsunut miestäni isäksi.
 
"mee"
No eiköhän tässä maassa oo aika monta lasta, jotka kuuluvan uusioperheeseen. Mites mä saan pojan ymmärtämään asian, pahoittamatta hänen mieltään, että siskot saavat kutsua isäksi mutta hän ei?
Ja miten kerrot siskoille että he eivät pääse pojan isän tai mummin luo yökylään, kun poika pääsee, tai miksi veli sai jonkun uuden kivan lelun mummilta, vaikka siskot ei saaneet. Uusperhekuvioissa näitä mahdollisia mielenpahoitustilanteita tulee vastaan paljon ja kaikista helpoiten niistä selviää, kun lapsille on alusta asti selvää, kuka on kenenkin äiti, iskä, mummi jne...
 
[QUOTE="vieras";23175854]Luulen että kaikki lähtee sinun huonosta asenteesta joko tiedostaen sen tai sitten huomaamattasi.. Ole avoin ja rehellinen, mieti silti mitä lasten ääneen puhut. Lapsi ottaa sinusta esimerkkiä ja vaikutteita.[/QUOTE]

Tarkennatko hiukan? Mistä huonosta asenteesta? Kannustan poikaa menemään oikean isänsä luo, vaikka hän ei haluaisi. Olen pojalle kertonut, että mieheni ei ole tämän oikea isä kun on asiaa ihmetellyt, mutta en ole kieltänyt kutsumasta isäksi, koska näin itse tahtoo kutsua. Lisäks olen kannustanut myös pojan isää ottamaan poikaa enemmän luokseen, mutta ei ole ollut kiinnostusta/aikaa.
 

Yhteistyössä