M
"mimmu"
Vieras
Ap, miksi et voi sietää ajatusta että lapsesi olisi vaikkapa vaan tunnin tai kaksi mummolassaan, miehesi kanssa? Sekö ahdistaa että lapsi jää kahden ihmisen kanssa jota et siedä?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja liekkö;23164172:Mieshän oli pyytänyt että saisi itse viedä LASTAAN sinne kotiinsa, mutta sekin oli liikaa ap:lle, edes muutaman tunninkin ajan. Koska ap ei voinnut sietää ajatusta että mies tekisi kuitenkin jotain muuta ja lapsi jäisi kahden mummonsa kanssa. Minusta miehellä on kyllä oikeus pyytää että voi viedä lapsensa hetkeksi mukanaan omaan kotiinsa.
Olisiko se oikein jos ap:n mies kieltäisi tapaamiset toisinpäin jos hän ei olisi mukana? Siis että isä ei anna äidin viedä lapsia äidinpuolen isovanhemmille niin että mukana on vaan äiti ja tämä lapsi?
Äidin ja isän oikeudet on yhtäläiset piste.
Tuota, antaako miehesi tosissaan perheensä kohdella sinua noin? Eikö se häiritse häntä millään lailla?
Jos tunnelma vierailuilla on tuollainen niin en kyllä ihan vapaaehtoisesti sinne kylään menisi, vaan mielummin sitten siinä vaiheessa kun itse kestän sitä eroa vauvasta päästäisin vauvan isänsä kanssa kyläilemään anoppilaan. Tosin jos miehen suvun suhtautuminen ja käytös olisi tuollaista niin tuskin oltaisiin heidän kanssaan missään tekemisissä, sama koskee luonnollisesti myös omaa sukuani. Kaikista ei tarvitse pitää mutta jonkinlaiset käytöstavat on kuitenkin hyvä omata.
No, ei se olisi oikein. Ja jos vauva ei vierasta ja näkee mummua kuitenkin viikottain niin juu, kyllä tietysti vois nyt ajatella että ap voisi joustaa ja antaa miehen kyläillä lapsen kanssa muutaman tunnin.
Mutta, kun välit eivät ole hyvät ja äidillä on tunne ettei miehen perhe voi edes sietää häntä, niin minä ainakin ymmärrän oikein hyvin ettei silloin tee mieli luottaa omaa lastaan heidän hoitoonsa, se ei tunnu vaan hyvältä ajatukselta, ollenkaan.
Sun vauva on SUN ikioma vauva. Se tarvii vain äitinsä lähelleen. Sun ei tarvi antaa vauvaasi kenenkään hoitoon (ellet halua) !!!!!
Kyllä, valitettavasti antaa. Hän on "pahoillaan" mutta ei uskalla vastustaa siskoaan tai äitiään (missään asiassa).
Ja nimenomaan: sitten kun lapsi on vanhempi ja me molemmat kestämme olla erossa toisistamme, päästän hänet mielelläni mieheni mukaan mummolaan ja nautin itse kotona omasta ajasta. Pointtini on se, että näin pientä en voi enkä halua antaa hoitoon -vaikka anoppi HALUAA.
Me siis olemme olleet tiivisti miehen perheen kanssa tekemisissä jo ennen vauvan syntymää, vaikka se melkoista piinaa minulle onkin. En ikinä antaisi oman perheeni kohdella miestäni yhtä huonosti vaan puolustaisin miestäni, mutta valitettavasti homma ei näköjään toimi toisin päin.
Sun vauva on SUN ikioma vauva. Se tarvii vain äitinsä lähelleen. Sun ei tarvi antaa vauvaasi kenenkään hoitoon (ellet halua) !!!!!
Kyllä, voin myöntää että se ahdistaa. Unohdetaanpa hetkeksi että kyse on nimenomaan anopista ja laajennetaan ajatusta: haluaisitko itse antaa pienen vauvasi hoitoon ihmiselle, josta et pidä? Et varmaankaan. Lisäksi olen hiukan hädissäni vauvan hyvinvoinnista, jos olen erossa vauvasta parikin tuntia, minä kun siis vasta harjoittelen sitä erossa oloa. Ja nyt on käynyt kahdesti niin, että vauva ei osaa nukahtaa kummankaan isoäidin kanssa vaan on itkenyt/känissyt niin kauan kunnes on päässyt minun syliini, onneksi ei kuitenkaan kauaa kummallakaan kerralla. Tästäkin saan varmaan kuraa niskaan, mutta tuntuu pahalta ajatus, että minä rentoutuisin tai yrittäisin rentoutua yksin kotona samalla kun 6 kk vauva itkee äitiä mummolassa.
Ja sanon nyt vielä kerran: anoppi on saanut hoivailla vauvaa viikottain ja saa jatkossakin hoivailla, mutta minä olen mukana vielä jonkin aikaa. Työstän koko ajan tätä ongelmaa että pääsisin sen henkisen kynnyksen yli.
Todella kökkö tilanne... :hug:
Mutta juu, en itsekään tuon ikäistä noin ilman omaa tarvetta tai halua antaisi hoitoon. Joten ei kai siinä sitten auta kuin kestää noita appivanhempien vierailuja kunnes napanuora alkaa antaa perää. Todella harmillista käytöstä kyllä mieheltä, jo se että hän alkaisi vähän pitää puoliasi voisi korjata tilannetta jo kummasti.
Kyllä, voin myöntää että se ahdistaa. Unohdetaanpa hetkeksi että kyse on nimenomaan anopista ja laajennetaan ajatusta: haluaisitko itse antaa pienen vauvasi hoitoon ihmiselle, josta et pidä? Et varmaankaan. Lisäksi olen hiukan hädissäni vauvan hyvinvoinnista, jos olen erossa vauvasta parikin tuntia, minä kun siis vasta harjoittelen sitä erossa oloa. Ja nyt on käynyt kahdesti niin, että vauva ei osaa nukahtaa kummankaan isoäidin kanssa vaan on itkenyt/känissyt niin kauan kunnes on päässyt minun syliini, onneksi ei kuitenkaan kauaa kummallakaan kerralla. Tästäkin saan varmaan kuraa niskaan, mutta tuntuu pahalta ajatus, että minä rentoutuisin tai yrittäisin rentoutua yksin kotona samalla kun 6 kk vauva itkee äitiä mummolassa.
Ja sanon nyt vielä kerran: anoppi on saanut hoivailla vauvaa viikottain ja saa jatkossakin hoivailla, mutta minä olen mukana vielä jonkin aikaa. Työstän koko ajan tätä ongelmaa että pääsisin sen henkisen kynnyksen yli.
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä..;23164537:en minäkään antanut puoli vuotiasta (tai edes vuoden ikäistä) kenellekkään hoitoon.. en edes muutamaksi tunniksi. Oli sitten kyse kenestä vaan.. Anoppi painosti jo kun lapsi oli 2kk ikäinen, että mun olisi pitänyt lopettaa imettäminen, ETTÄ VAUVA PÄÄSEE HOITOON!! :O Tämä on aivan totta!
Vasta n. 1½ vuoden iässä alkoi käymään anopilla kerran viikossa yhden päivän. ja nyt kun lapsi on 3 ja itse olen töihin mennyt ja lapsi päivähoitoon, niin sekään ei meinaa mennä anopin tajuntaan etten sitä lasta enää niin usein (kerran viikossa!!) anna enää hoitoon.
Tsemppiä sulle, tiedän miltä susta tuntuu!!! Ja meillä ainakin mies kannusti mua silloin ja oli myös samaa mieltä siinä, ettei alle vuoden ikäistä vielä anneta kenellekkään...
Näin meillä.
Kiitos, on tosiaan mukavaa että tässä ketjussa jotkut ymmärtävät minunkin näkökantani. Minäkin olen ajatellut että noin vuoden iästä eteenpäin lapsi voisi vierailla mummolassa "omatoimisemmin", aluksi tietysti harjoitellaan niin, että jätämme lapsen hetkeksi sinne ja tulemme sitten hakemaan ja siitä sitten vähitellen pidennetään aikoja.
Jos mä oisin sä, en antaisi lasta hoitoon. Mä en yhtään tajua näitä "mummolla on oikeus olla mummo" -argumentteja. Mun anopilla ei ainakaan ole minkäänsorttista oikeutta lapsenlapsiinsa - toki on sukua, ja pidämme yhteyttä koska sen hyväksi näemme. Mutta jos en sitä näkisi hyväksi, en anopin oikeuksia surisi. En yhtään ymmärrä, miten lapsella ja mummolla olisi NOIN PIENENÄ joku OMA suhde, ilman että se, miten mummo kohtelee lapsen äitiä, vaikuttaisi.
Ja MIKSI ihmeessä vauvan pitäisi olla erossa äidistä ja mennä isänsä kanssa mummolaan, jossa isä ei ole sen vauvan kanssa? Jos äiti ei kaipaa vapaa-aikaa, ei vauvaa mihinkään viedä! Se ennättää vielä! Lapsi viedään hoitoon, kun hoitajaa tarvitaan, ei sitä hoitajan vuoksi minnekään viedä.
Mä oon 110 % samaa mieltä ap:n kanssa. Hiiteen moinen anoppi. Nauti sun vauvasta ja vauva-ajasta kuten susta parhaalta tuntuu! Miehesi tunteet sun tarvii ottaa huomioon, mutta musta on ihan älyttömästi huomioonotettu jo, jos lähes joka viikonloppu käytte miehen vanhemmilla. Mua ei sais miehen vanhemmille noin usein, mun oma perhe-elämä on niin ihanaa, etten jaksa ikävää anoppia (ja onneks meillä ollaan miehen kans tästä samaa mieltä.)
Hihhulihei...toiset isät vaan haluaa olla mukana tässä pyhässä yhteydessä. Ja minä sen ainakin suon hänelle. En häntä pois työnnä. Mutta jokainen tekee niin kuin tykkään, edestään sen helposti löytää kun se mies ei sitten yhtäkkiä "osaakaan olla" lapsen kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja vauvan ja äidin symbioosi;23164745:Vauva ja äiti ovat symbioosissa läheisessä yhteydessä toisiinsa. Tätä älköön kukaan rikkoko. Vauvan ei kuulu olla äidistä erossa ja sillä selvä! Isän merkitys korostuu sitten kun vauva on hieman isompi.
No joo, totta. Mutta aloitusviesti käsitteli pääasiassa itse asiaa eli sitä etten halua antaa vauvaa vielä hoitoon ja että painostus tuntuu ahdistavalta. Kirjoitin anopista, koska hänen taholtaan se painostus tulee, mutta en siis olisi valmis antamaan vauvaa esimerkiksi puoleksi päiväksi omille vanhemmillenikaan.